Juha
Kärlek i ödemarken (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Juhan (venäjänkielinen nimi)
Kjærlighet i ødemarken (norjankielinen nimi)
Maria z krainy jezior (puolankielinen nimi)
Love along a river (englanninkielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Juha
Toivo Särkän ohjaamassa draamassa Juha (1956) salskea maailmanmies Uhtuan Shemeikka (Veikko Uusimäki) poikkeaa Juhan (Eino Kaipainen) taloon ostamaan viljaa. Illan mittaan hän ryhtyy liehittelemään vanhan ja raihnaisen isännän nuorta ja kaunista emäntää Marjaa (Elina Pohjanpää), jota ilkeä anoppi (Annie Mörk) moittii taukoamatta. Ja kohta Shemeikka onnistuu viettelemään Marjan mukaansa Karjalaan.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||
7 |
||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Irja Kuusla, Vili Lehosti, Irja Rannikko, Vilho Ruuskanen, Maininki Sippola-Wilska, V. Greinert ,
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Irja Kuusla, Vili Lehosti, Irja Rannikko, Vilho Ruuskanen, Maininki Sippola-Wilska, V. GreinertHae aiheista |
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Irja Kuusla, Vili Lehosti, Irja Rannikko, Vilho Ruuskanen, Maininki Sippola-Wilska, V. Greinert
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Irja Kuusla, Vili Lehosti, Irja Rannikko, Vilho Ruuskanen, Maininki Sippola-Wilska, V. GreinertHae aiheistaKreditoimattomat
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
Kesäkuu – syyskuu 1956 |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
Laajakuva ja värit hallitsivat sekä elokuvaa että arvosteluita. Rihla (Risto Hannula, Ylioppilaslehti 16.11.1956) kirjoitti: "Ellei Nicholas Ray Nuoressa kapinallisessaan olisi juuri osoittanut, että cinemascope-kokoa voidaan käyttää taiteellisessa katsannossa tehokkaastikin olisin taipuvainen syyttämään yleensä kaikkia erinimisiä scopeja sopimattomiksi vähänkään intiimejä aiheita käsiteltäessä. Nyt on vain todettava, että T. J. Särkän taito ei ole riittänyt saamaan Juhan tragediaa katsojaa koskettavaksi. Hän on uhrannut paljon ulkonaiselle upeudelle - jonka suhteen teos kyllä kykenee vaativampaankin kilpaan -, mutta jättänyt ihmiset ajelehtimaan irrallisina. Peruukkeihin, kulisseihin, teatterinäyttelemiseen ja mielikuvituksettomaan kuvakerrontaan joudutaan heti, kun kamera siirtyy pois maisemista." G. B-s (Greta Brotherus, Hufvudstadsbladet 11.11.1956) muisti kotimaisen vertailukohdan: "Med vemod erinrar man sig de många utsökta enskildheterna i Tapiovaaras klassiska svart-vita Juha, en billigt producerad sak som blev filmdikt. Detta nya är knappt mer än torrt färgreportage." "Särkkä ja kuvaajat Osmo Harkimo ja Kauno Laine ovat välttäneet sen ansan, mihin ulkomaiset laajakangasmenetelmän käyttäjät lankesivat alussa järjestään, nimittäin että kankaalla oli joutavaa, tyhjää tilaa, tai että toiminta oli sijoitettu eri puolille niin ettei tiennyt mitä ryhmää seurata", huomautti Inkeri Lius (Inkeri Lius, Suomen Sosialidemokraatti 11.11.1956). B. P-m (Bengt Pihström, Nya Pressen 13.11.1956) pohti kuvan ja kerronnan välisiä suhteita: "[- -] den dramatiska helheten är betänkligt svag: rytmen bryts genom alltför långa, betydelselösa naturbilder, så är t.ex. den långa färden från Juhas gård till karelernas närmast tröttande genom att bilderna inte för berättelsen vidare och inte heller bygger upp en psykologisk bakgrund." T. S-o (Tomira Savtschenko, Vapaa Sana 11.11.1956) puolestaan näki asian toisin: "Tapahtumat vyöryvät kitkattomasti, missään ei pysähdytä liian kauan ja kaikki sujuu liiankin yksinkertaisesti, pakottamatta katsojaa syventymään tapahtumiin." Kuitenkin Särkän ohjausta myös kiiteltiin. "Otollinen ja oikea on hänen pyrkimyksensä pateettisten, teatraalisten ja ylen voimallisten keinojen välttämiseen näyttelijätulkinnoissa. Hän on tahtonut tarinansa henkilöitä ympäröivän luonnon näet 'puhuvan', jopa toimivankin näiden asemesta", totesi Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 17.11.1956). "Tämän kolmikon näytteleminen vaikuttaa tosin paikka paikoin teatraaliselta, ulkokohtaisen työläältä. Tähän saattaa osaltaan olla syynsä naamioimistekniikassa, joka tämän vaativan värikuvaustyön yhteydessä ei vielä ole parasta ja luonnollisinta [- -]", selvitteli Juha Nevalainen (Ilta-Sanomat 19.11.1956). "Eino Kaipaisen Juha on ensiluokkainen ja aito suoritus - ehdottomasti hänen pitkän taiteilijauransa parhaita", arvioi Leo Nordberg (Uusi Suomi 11.11.1956). Mutta eniten kiiteltiin Elina Pohjanpään Marjaa. "Monesti hän aivan pienillä, 'hiljaisilla' ilmeillä paljastaa paljon sellaista sisäistä käymistilaa, joka paljon syventää Marjan kuvaa", Talaskivi totesi. Ja Valma Kivitie (Elokuva-Aitta 23/1956) kirjoitti: "Olemme tottuneet näkemään tämän vaalean sinisilmän riehakkaana komediennena ja rasavillinä keskenkasvuisena tyttölapsena. Nyt hänessä oli naisen hellyyden kaipuuta ja elämän janoa. [- -]. Elina Pohjanpään mahdollisuudet esittävänä taiteilijana ovat ilmeisesti laajemmat kuin on kenties arvattukaan." Veikko Uusimäki taas oli Paula Talaskiven mukaan komea, mutta tyhmä Shemeikka. Talaskivi jatkoi: "Siksi jo hänen silmänluontinsa vaikuttavat valheellisilta ja toisin kuin pitäisi." Tauno Pylkkäsen säveltämää musiikkia pidettiin toisaalta koruttomana, toisaalta jopa itsetarkoituksellisena. Valma Kivitie paljasti yhden virheen: "Oudolta kuitenkin tuntui, kun lypsyretkellään oleva Marja lasketteli helmeilevää säveltä kuin konsanaan koulutettu oopperalaulajatar." Hän myös puuttui toiseen epäkohtaan: "Praasniekat Uhtuan Shemeikalla olivat myös värikkäät ja huikean riemukkaat ja vauhdikkaat, mutta koulunsa käyneen baletin tuntu oli aika voimakas." - Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan. |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Kokoillan värielokuvan tuottaminen oli jo usean vuoden ajan kuulunut T. J. Särkän suunnitelmiin. Ensimmäisen värielokuvan aiheeksi hän harkitsi aluksi Waldemar Nymanin ahvenanmaalaisromaania Kuin tuhat liljaa ja sen jälkeen Johannes Linnankosken Hilja, maitotyttöä. Talvella 1956 ehdittiin jo julkisesti ilmoittaa, että SF:n ensimmäisenä värielokuvana tehtäisiin uusi versio Seitsemästä veljeksestä Edvin Laineen ohjaamana. Lopulta päädyttiin kuitenkin toiseen uudelleenfilmatisointiin: Juhaan. Juhan väriversion teki mahdolliseksi Tuntemattoman sotilaan menestys. Värimenetelmäksi valittiin amerikkalainen Eastmancolor, jonka lähin laborointipaikka sijaitsi Tukholmassa. Värien lisäksi Juha oli ensimmäinen suomalainen näytelmäelokuva, joka kuvattiin anamorfisella optiikalla, Ruotsista lainatulla Agascope-menetelmällä. Suurin osa Juhan ulkokohtauksista kuvattiin Kuusamossa, kuten Nyrki Tapiovaarankin versiossa, 20 vuotta aiemmin. Tapiovaaran Juhassa oli koskenlaskijana Ilkka Mustonen. Hänen poikansa Eino Mustosen oli tarkoitus Shemeikan, Veikko Uusimäen sijasta laskea kosket, mutta hän kuitenkin kieltäytyi esiintymästä elokuvassa uskonnollisista syistä. Kuvauksia seuraamassa ollut toimittaja Jorma Kalevi tiesi kertoa Elanto-lehdessä (22/1956), että kuvausten kannalta huonojen ilmojen aikana koskenlaskua harjoitelleet pääosien esittäjät laskivat itse koskikohtauksensa. Kuusamo-kuvausten alunperin kahdeksi viikoksi suunniteltu aikataulu venyi sääolosuhteiden vuoksi viideksi. SF-halleilla kuvatuissa Shemeikan talon praasniekoissa avusti Kansallisoopperan baletti Elsa Sylvesterssonin johdolla. Ruotsin markkinoita varten elokuvasta tehtiin samanaikaisesti ruotsinkielinen rinnakkaisversio, joka leikattiin puoli tuntia lyhyemmäksi. Odotettu menestys Ruotsissa jäi kuitenkin saavuttamatta - ensi-ilta oli Sundsvallissa, eikä elokuvaa koskaan nähty Tukholman teattereissa. Juhassa käytetyllä kuvauskalustolla valmistettiin myös ensimmäinen suomalainen värillinen laajakangaslyhytelokuva, Fennia-Patrian Kaiken varalta (1956), joka oli tarkoitettu esitettäväksi Juhan alkukuvana. - Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan. |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
1. "On tässä urosta monta, monta miestä miekallista, sankarta tosi jaloa - -" Sov. Tauno Pylkkänen Es. "Karjalan miehet", laulu, viihdeorkesteri (playback), 1' 30". 2. "Lensi kokko koilta ilman, koilta ilman, alta koivun - -" Sov. Tauno Pylkkänen Es. Elina Pohjanpää, laulu (playback), 1' 20". 3. "Olen mie korea sulho, korea sulho, sorea sulho - -" Sov. Tauno Pylkkänen Es. Veikko Uusimäki, laulu (100 %), 0' 20". 4. "Laulattelen, souattelen, kätkyessä lasta - -" Sov. Tauno Pylkkänen Es. Elina Pohjanpää, laulu (100 %), 0' 15". 5. "Muamoin haastoi hoiot oot pojusein, pruasniekas kuljit hoiot pojusein - -" Sov. Tauno Pylkkänen Es. Tunnistamaton esiintyjä, laulu, ja "balalaikkaorkesteri" (playback), 1' 45". 6. "Uuden kesätytön musiikki" Säv. ja sov. Tauno Pylkkänen Es. "balalaikkaorkesteri" (playback), 1' 25". 7. "Miepä mie oon poika nuori, niinkuin kesäheinä - -" Sov. Tauno Pylkkänen Es. Veikko Uusimäki, laulu (100 %), 0' 20". - Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan. |
||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|