Eletään 1900-luvun ensimmäisiä vuosikymmeniä. Hinaaja on lähdössä matkalleen. Täydentääkseen vajaan miehistön kippari palkkaa laivamieheksi Eerikin, nuoren ylioppilaan. Hinaaja saapuu kanavalle väen valmistautuessa juhannusjuhliin. Miehistöön kuuluva iloluontoinen tukkilainen Ville tavoittelee kanavalla asuvaa Palapan Kirstiä ja lahjoittaa tytölle huivin. Kirstin mummo puuttuu kuitenkin asiaan ja Ville tyytyy auttamaan tätä kuorman kanssa.

Eerikki tapaa Kirstin, jota mummo on kieltänyt seurustelemasta tukkilaisten kanssa ja joka tästä syystä ei uskalla puhua sanaakaan. Hän kuitenkin opastaa morsiameltaan kirjettä odottavan Eerikin postineidin luo, jonka kissa on joutunut pulaan. Asioiden järjestyttyä Eerikki ja Kirsti soutelevat järvellä ja keräävät lumpeita. He laskevat maihin ja kisailevat viattomasti. Eerikki kertoo, että hänellä on morsian mutta hän ei tiedä, rakastaako tämä häntä, sillä hän on saanut kirjeessä kihlasormuksen takaisin.

Nuorten hellän seurustelun aikana pässi on syönyt Kirstin lumpeenkukat ja kylän pelimanni vienyt veneen. Eerikki ui hakemaan toista venettä, Kirsti lähtee perään. Sillä aikaa kun Eerikki noutaa heidän vaatteitaan, Kirsti joutuu piileskelemään rantaan saapuvia miehiä. Nämä löytävät hinaajan lämmittäjän Topin kylän erään tytön seurasta. Syntyy tappelu, joka pian kuitenkin muuttuu piiritanssiksi.

Kirstin mummo pitää virvokekojua juhlapaikalla eikä Kirsti uskalla lähteä sinne. Eerikki saattaa Kirstin kotiin, viipyy kunnes tyttö on vuoteessa ja antaa tälle hyvänyönsuukon. Hinaajan pilli viheltää ja Eerikki joutuu lähtemään; hänen morsiamensa sormus jää Kirstille.

Juhlapaikalla Kaapro, pelimanni, laulaa viisua Palapan Killestä. Ville suuttuu, lyö hänet maahan, minkä jälkeen hän saattaa mummon kotiin. Matkalla mummo kertoo Villelle Palapan Killen, tyttärensä ja Kirstin äidin, tarinan selitykseksi sille, miksi hän yrittää varjella Kirstiä tukkilaisilta. Seuraa takautuma 20 vuoden taakse: Kille viihtyy kanavalla ja tukkilaisten parissa. Eräs heistä, Musta-Mikko, iskee silmänsä Killeen ja tanssittaa häntä koko illan. Killellä on sulhanen, Niilo, jota äiti lähtee hälyttämään järven toiselta puolelta. Niilo ottaa aseen mukaan, tunkeutuu Kilien aittaan, mutta vahingonlaukauksen seurauksena saa itse surmansa. Äiti peittää jäljet ja kertoo Niilon lähteneen Amerikkaan. Samana yönä myös Mikko katoaa jäljettömiin. Kille suree häntä niin, että synnytettyään keväällä lapsen hukuttautuu kanavaan.

Mummo lupaa Kirstin Villelle siinä tapauksessa, että tämä aikomuksensa mukaisesti asettuu aloilleen ja ottaa paikan satamamiehenä. Kotona mummo huomaa Kirstin likaiset kengät, tupakantumpin kukkapurkissa ja sormuksen. Sekopäisenä hän telkeää oven ja yrittää sytyttää mökin palamaan, mutta kissaansa jälleen etsivä postineiti ehtii ajoissa hätään.

Kirsti herää hinaajan lähtömerkkiin ja ilmestyy huiskuttamaan kanavan laidalle. Ville luulee tytön lähettävän terveisensä hänelle, kunnes hän ymmärtää tämän huutavan Eerikkiä. Ville myrtyy, mutta päästää Eerikin soutamaan Kirstin luo. Eerikki hyvästelee Kirstin ja pyytää tätä odottamaan Villeä. Kirsti ei vastaa, vaan jää seisomaan selin, pää painuksissa. Tällä välin Ville kuulee Topin panettelevan Kirstiä ja lähtee toisella veneellä Eerikin perään. Sohaisemalla airolla hän onnistuu suistamaan Eerikin veneestä, samaan aikaan kun Kirsti rannalla heittäytyy veteen. Ville kiirehtii pelastamaan Kirstiä ja kantaa tytön rantaan. Miehet eivät päästä Eerikkiä enää hinaajaan; tappelun välttämiseksi kippari soutaa hänet rantaan. Eerikki jää sillalle murehtimaan elotonta Kirstiä. Hän ottaa esiin morsiamensa kirjeen ja vasta nyt lukee siitä, että tämä on palauttanut sormuksen kaiverrusta varten.

Kolme vuotta on kulunut. Eerikki on valmistunut insinööriksi ja viettää häitään kihlattunsa Hjördisin, Honkalahden patruunan tyttären kanssa. Häävalssin jälkeen Eerikki vaipuu muistoihinsa ja tunnustaa Hjördisille, ettei ole koskaan voinut unohtaa Palapan Kirstiä. He päättävät matkustaa kanavan kautta. Hjördis odottaa sillalla ja tapaa Villen. Eerikki vaeltaa muistoissaan Kirstin kotimökille ja erottaa ikkunassa Kirstin kasvot luullen näkyä harhaksi.

Hjördis ja Eerikki jatkavat matkaa hinaajalla. He näkevät Ville seisovan kanavan varrella ja Kirstin liittyvän hänen seuraansa. Hjördis kertoo Eerikille, että Kirsti elää ja on Villen vaimo; samaan aikaan Ville ja Kirsti puhelevat arkisia asioitaan. Kirsti pudottaa Eerikiltä saamansa sormuksen veteen. Hinaajan kannella Eerikki ja Hjördis kuuntelevat tukkilaisten laulua.

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.