Vain kaksi tuntia
Från sex till åtta (ruotsinkielinen nimi)
Only Two Hours (englanninkielinen käännösnimi)
Rien que deux heures (ranskankielinen käännösnimi)
Nur zwei Stunden (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Vain kaksi tuntia
Roland af Hällströmin ohjaama Vain kaksi tuntia (1949) on sairaalan käytäville sijoittuva tiivistunnelmainen draama. Yhden illan tapahtumiin keskittyvässä elokuvassa työlleen omistautuneelle ylilääkärille Kaarlo Kaarilalle (Eino Kaipainen) selviää, että hänen vaimollaan Irjalla (Liisa Tuomi) on suhde lääkäri Alec von Wentellin (Leif Wager) kanssa. Sairaalan ylihoitajatar, sisar Magda (Regina Linnanheimo) puolestaan haikailee Kaarilan perään, mutta tukahduttaa tunteensa. Irjan auto-onnettomuus käynnistää sarjan dramaattisia tapahtumia, joiden myötä kaikki joutuvat punnitsemaan elämänarvojaan uudelleen.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
S |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
Kevättalvi 1949 |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
Roland af Hällströmin uutta elokuvaa verrattiin hänen paria vuotta aikaisempaan palkintotyöhönsä Pikajuna pohjoiseen ja hänen panoksensa koettiin jälleen valtaosin myönteisenä. "Pikajunan makuuvaunun näyttämö on siis vaihdettu muutamiin sairaalahuoneisiin ja henkilökuvauksen episodimaisuus tuo mieleen Pikajunan pohjoiseen, vaikka ihmiset ja tapahtumat ovatkin kokonaan toisenlaiset", kirjoitti O. V-jä (Olavi Veistäjä, Aamulehti 3.5.1949) ja antoi arvionsa: "af Hällströmillä tuntuu olevan taitoa ja kykyä kiteyttää sanottavansa filmillisesti lyhyihin välähdyksenomaisiin jaksoihin." "Vain kaksi tuntia on vapaa enemmistä kotimaisen elokuvan tavanomaisista virheistä", katsoi myös Martti Savo (Modest Savtschenko, Työkansan Sanomat 3.5.1949), "ja ne heikkoudet, joita elokuvasta löytyy, vaikuttavat pikemminkin jonkinlaiselta luottamuksen puutteelta omiin kykyihinsä kuin kykenemättömyyden osoitukselta. Vain kaksi tuntia ei suinkaan ole mikään elokuvataiteemme suursaavutus, mutta se on osoitus tekijävoimien innostuksesta ja kehityksestä. Kukaan ohjaaja ei voine luoda syvempää ja vakavampaa elokuvaa kuin mihin käsikirjoitus antaa ainehistoa, ja tässä tapauksessa voidaan sanoa, että ohjaaja teki kaiken mitä tehtävissä oli, joskin jätti tekemättä joitakin tarpeellisia puhdistuksia." Samoilla linjoilla oli myös P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 4.5.1949): "Roland af Hällström näyttää tiivisti kehittyvän ohjaajana, joka sekä uskaltaa hieman kokeilla että kykenee harvinaisessa määrin myös ylläpitämään tavoittamansa sävyn vaikeassakin filmikokonaisuudessa. Vain kaksi tuntia on kieltämättä jonkin verran keinotekoisesti kasattu täyteen kaikkea sellaista tapahtumaa, minkä voi olettaa sattuvan suurehkossa sairaalassa jonkin kahden tunnin aikana. Mutta rohkean välähdyksellisestä ohjaustyylistä huolimatta pirstalekudos liittyy yhteen sittenkin niin, että jännittävä, hiljaisesti latautunut tunnelma koko ajan lisääntyy ja loppuvaikutelma jää tehokkaaksi." "Tarina on mielenkiintoisesti sommiteltu ja määrätietoisen nasevasti ohjattu", arvioi J-a N-nen (Juha Nevalainen, Ilta-Sanomat 2.5.1949), "vaikka virheitä ei olekaan kokonaan voitu välttää. Loppupuolellaan se vaikuttaa jo väsyttävästi pitkitetyltä, repliikit alkavat kajahdella ontoilta ja ilmeet ja puhe vääntyvät pateettisiksi. Hieman toisin rakenneltuna tämä elokuva olisi voinut jättää katsojaan hyvinkin herkistyneen muiston." "Melodramaattinen ja epäaito kotimainen lääkärikuva", luonnehti taas T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 1.5.1949), joka tällä kertaa oli kriittisin pääkaupunkiseudun arvostelijoista. "Roland af Hällströmin ohjauksessa oli liikaa korostettu melodraamaa ja farssia. Ihmiset oli jätetty kovin kankeiksi ja luonnottomiksi. Syy lienee kuitenkin huonosti johdatellussa käsikirjoituksessa, vaikka ohjaajakin olisi puolestaan voinut monin paikoin auttaa aidon tunnelman luomisessa." Esko Töyrin kuvaus sai yksimielistä kiitosta ja näyttelijöidenkin katsottiin suoriutuvan enimmäkseen hyvin rooleista, jotka käsikirjoitus oli jättänyt osin epäkiitollisiksi. Vain Regina Linnanheimon tavallisuudesta poikkeavasta roolista syntyi erimielisyyttä. T. A. näki hänen edustavan juuri sitä "teennäistä melodramaattisuutta", joka oli elokuvan suurin heikkous, kun taas P. Ta-vi katsoi hänen olevan "parhaimmillaan" ja J-a N-nen koki hänen löytäneen "entistä luonnollisemman tunnepohjan replikoimiselleen ja niukalle ilmeilylleen". - Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Vain kaksi tuntia perustui ohjaajansa Roland af Hällströmin nimimerkillä Viljo Hela tekemään alkuperäiskäsikirjoitukseen ja pyrki liikkumaan reaaliajassa siten, että 102 minuutin mittaisen elokuvan ajateltiin kokonaisuudessaan tapahtuvan kahden tunnin aikana, iltakuuden ja kahdeksan välillä. Tästä ajatuksesta elokuva sai myös suomen- ja ruotsinkieliset nimensä. Sairaalan kulissit rakennettiin yhtiön Pienen Roobertinkadun studioon, minne tarvittavat sairaalavälineet saatiin lainaksi alan erikoisliikkeestä Oy Instrumentariumista. Lääketieteellisestä asiantuntemuksesta vastasi lääket. kand. Jussi Munter. Elokuvan naispääosaan sisar Magdaksi ajateltiin alunperin Ansa Ikosta, joka kuitenkin oli kiinni elokuvan Jossain on railo kuvauksissa. Hänen tilalleen kiinnitettiin Regina Linnanheimo, joka oli ollut naispääosassa myös Fenno-Filmin edellisessä elokuvassa Hornankoski. Linnanheimo oli vuodesta 1946 kymmenen vuotta eteenpäin kaikkien Teuvo Tulion melodraamojen tähti, Vain kaksi tuntia merkitsi tässä suhteessa noiden vuosien ainoata poikkeusta. 21-vuotias Leena Häkinen nähtiin ensimmäisessä suuressa elokuvaroolissaan, 5-vuotiaalle Martti Palolle osa oli ensimmäinen. "Toimetonta naista" esittävä Elvi Saarnio meni vuonna 1950 naimisiin Roland af Hällströmin kanssa; kummallekin avioliitto oli järjestyksessä toinen. Aino Lehtimäen etunimi on elokuvan alkuteksteissä virheellisessä muodossa Aune. Kuvaaja Esko Töyri sai suorituksestaan Jussi-patsaan yhdessä edellisen elokuvansa, Hornankosken kanssa. Valtion elokuvatarkastamo lyhensi leikkaussalikohtausta 10 sekunnilla. Poiston kohteeksi joutui jakso, missä injektioneula työnnetään naispotilaan rintojen väliin. Vuonna 1942 perustetun Fenno-Filmin tuotantopolitiikka oli vuodesta 1946 ollut lähinnä kahden miehen, Yrjö Rannikon ja Yrjö Nortan, vastuulla. Yhtiön tuoreimmat elokuvat olivat keränneet yleisöä kehnonlaisesti, eikä Vain kaksi tuntia tehnyt poikkeusta, vaan tuotti tappiota lähes 1,5 miljoonaa markkaa. Elokuva jäikin heidän viimeisekseen. Rannikon ja Nortan työsuhteet irtisanottiin ja johtovastuu siirrettiin uudelle miehelle, Mauno Mäkelälle. - Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
1. Alkumusiikki Säv. ja sov. Tapio Ilomäki 1) Orkesteri (off, alkutekstit), 2' 00". 2) Orkesteri (off, lopputekstit), 1' 00". Huomautuksia: Alkumusiikin teema toistuu taustamusiikissa. Toimettoman naisen musiikkijaksoihin liittyy aihelmana kansansävelmä Tule, tule kultani. Toim. Juha Seitajärvi / Suomen kansallisfilmografia 2023 |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kieli | ||||||||||||||
suomi |