Koskenkylän laulu
Sången om forsbyn (ruotsinkielinen nimi)
Sången om forsbyn (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
The Song of Koskenkylä (englanninkielinen nimi)
La Chanson de Koskenkylä (ranskankielinen käännösnimi)
Das Lied von Koskenkylä (saksankielinen käännösnimi)
Kihlajaispolkka (työnimi)
Kihlajaispolska (työnimi)
Koskenlaskijan polkka (työnimi)
Vaihdokas (työnimi)
Finna-arvio
Koskenkylän laulu
Ilmari Unhon ohjaama Koskenkylän laulu (1947) on maalaisromanssi, jossa varakkaan talon poika, Reino Köyri (Tauno Palo), putoaa pakoretkellään hevosen kyydistä ja päätyy Liuhalan mökkiin Venlan (Emma Väänänen) hoidettavaksi. Siellä hän rakastuu talon tyttäreen, Annaan (Hilkka Helinä). Parin yhteiselämää vaikeuttavat aikaisemmat avioliittolupaukset ja epäselvyydet sukulaisuussuhteissa.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
7 |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
15.7. - 6.9.1947 |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
Kritiikki ei lämmennyt Suomi-Filmin uutuudelle, joka koettiin vanhojen aiheiden heikkona uudelleenlämmityksenä. "Koskenkylän lauluun on koottu aineksia aikaisemmista näytelmistä ja elokuvista Koskenlaskijan morsiamesta ja Tukkijoesta Pohjalaisiin saakka", luetteli O. V-jä (Olavi Veistäjä, Aamulehti 28.9.1947), "ja keitetty niistä kokoon juoni, joka ei todellakaan ole uutuudella pilattu [- -]. Juoni on luvattoman naiivi ja epäpsykologinen, henkilöiden luonteenkuvaus vallan yksiviivaista ja mielenkiinnotonta, niin että koko juttu vaikuttaa lievästi sanottuna huonosti uudelleen lämmitetyltä." "Yhtiö on kaikesta päättäen pyrkinyt Koskenkylän laulusta tekemään juuri nimenomaan tyypillisen kansan- ja kassafilmin, ja ilmeisesti myös onnistunut tarkoituksessaan", arveli P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 30.9.1947). "Olisi kyllä suonut, että Suomi-Filmin hyviä perinteitä enemmän olisi noudatettu huolittelemalla ulkoista työtä, vaikka tarina olisi jätetty pinnalle liikkuvaksi. Nyt vaikuttaa kokonaisuus melkoisen hutiloidulta, kamera 'seisoo' monesti samassa kulmassa ties kuinka kauan, ja kaukokuvia käytetään tolkuttomasti pitkät ajat silloin kun pitäisi nähdä kohtaus ainakin välillä läheltäkin. Sitäpaitsi sinänsä upea koskenlaskukin filmin huippuna jää kummasti kesken eikä sen kaikkia mahdollisuuksia ilmeisestikään liene käytetty hyväksi." "Ilmari Unhos regi hade heller ingenting gjort för att hjälpa upp det skrala manuskriptet", arvioi Hans Kutter (Hufvudstadsbladet 30.9.1947), "som dock säkerligen kunde ha blivit helt spelbart efter en grundlig omredigering; uppslaget saknar nämligen vare sig dramatiska möjligheter eller konfliktstoff." "Ohjaaja Ilmari Unho on saanut vaikean tehtävän muodostaa käsikirjoituksen pliisusta rusinavellistä elokuvaa", ajatteli Ra. H. (Raoul af Hällström, Uusi Suomi 28.9.1947). "Hän on saanut aikaan muutamia viehättäviä kesäisiä kohtauksia, missä Tauno Palo raskaanlaisesti ja talonpoikaisesti jykevänä naljailee lehtipuiden lomissa lempeän ja heleästi nauravan Hilkka Helinän kanssa. Siinä on suvi-illan lyriikkaa, joka sulautuu yhteen raitilla laulettujen kansanlaulujen kanssa. Runsaasti vilkasta ja leppoisaa kansanelämää on ohjaaja saanut filmiinsä mukaan, eikä siinä ole kertaakaan hairahduttu hyvän aistin rajojen tuolle puolen. Koskenlaskukohtaukseen on todella saatu kiihtyvää jännitystä. Kaikesta huolellisesta maalaiskuvauksesta huolimatta tuntuu kuitenkin siltä kuin ilmapiiri puuttuisi, kuin filmillinen inspiraatio olisi tyrehtynyt. Vuosientakaisen juonen kohtalokkaat käänteet kerrotaan teatterimaisesti sanoin sen sijasta, että ne kerrottaisiin kuvin. Tämä on paha erehdys." Myönteistä näkökulmaa yritti löytää myös A. J. T. (Maakansa 5.10.1947): "Ohjaaja Ilmari Unho on onnistunut kaikesta huolimatta vaikeassa tehtävässään hyvin. Hän on saanut paljon käytettyyn aiheeseen elämää ja kauneutta, joka viehättää maalaisympäristöön ja -elämään kiintynyttä katsojaa. Uno Pihlströmin kamera on ottanut nauhalle monia herkullisia välähdyksiä Suomen kesäisestä luonnosta lempeine peltoaukeamineen ja jylhine kallioreunaisine koskineen [- -]." "Ilmari Unhon ohjauksessa on tiettyä rauhallisuutta ja tyyliä", kiitti J-a N-nen (Juha Nevalainen, Ilta-Sanomat 29.9.1947), "niinpä esim. rakkauskohtauksissa on makua ja maltillisuutta, joka viittaa 'heinäläjäromantiikan' vahvaan sivistymiseen, mutta keskeneräisyyden ja hutiloimisen tuntu on sittenkin liian huomattava [- -]. Loppupäätelmä Koskenkylän laulusta on se murheellinen toteamus, että filmintekijämme eivät liiemmälti rasita itseään vastuuntunnolla." "Hempeätä kansanromantiikkaa, mutta sitä uhkeampaa koskenlaskua", kiteytti T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 30.9.1947) arvostelunsa. "Ilmari Unho on tällä kerralla parhaiten onnistunutkin juuri vauhdikkaissa koskenlaskukohtauksissa, missä häntä on kuvaaja Uno Pihlström onnistuneella tavalla edesauttanut. Muu elokuvassa on jäänyt hiukan laimeaksi ja sovinnaiseksi. Eivät edes näyttelijäsuoritukset osoittaudu millään tavalla erikoisiksi." - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Alkutekstien mukaan Koskenkylän laulun (1947) on "Lauri Holopaisen käsikirjoituksen mukaan vapaasti sovittanut Ilmari Unho". Holopainen oli kotoisin Iitin Vuolenkoskelta ja ammatiltaan meijeristi - käsikirjoitus jäi hänen ainoakseen. Holopainen esiintyi myös avustajana elopeltokohtauksessa. Elokuvan tapahtuma-aikaa ei ole tarkkaan määritelty - Reinon kilpa-ajorattaat ja Kirstin polkupyörä viittaavat nykyaikaan, maalaiskaupan interiööri jonnekin 1920- tai 1930-luvulle. Henkilöt puhuvat iittiläisittäin, kaakkoishämäläistä murretta, joka ei tunne d-kirjainta. Elokuva kuvattiin Iitin Vuolenkoskella ja koskenlaskukohtaukset Mankalassa Tolppakoskella ja Isossakäyrässä. Koskenlaskut kuvattiin samanaikaisesti viidellä kameralla. Sunnuntaina 27.7.1947 lautan kiinnittäminen kuvausten välillä rantaan Pikkukäyrän yläpuolella epäonnistui voimakkaan pyörteen vuoksi. Lautalla oli Tauno Palon lisäksi tukkilaisia sekä Yrjö Aaltonen, Unto Kumpulainen ja Pentti Unho. Muut ehtivät hypätä lautalta sen lähtiessä ajelehtimaan lukuunottamatta Tauno Paloa, joka ei heti huomannut vaaratilannetta. Hän kuitenkin selviytyi heittäytymällä kohdalle osuneen siltapalkin varaan ja onnistui pelastamaan myös lautalle jääneen kamera-akun. Samantapainen onnettomuus sattui seitsemän vuotta myöhemmin kuvattaessa SF-elokuvaa Kaksi vanhaa tukkijätkää Kymin Pernoonkoskella. Koskenkylän laulun alkuteksteissä nähdään ensimmäistä kertaa: Tuotanto Risto Orko. Tästä eteenpäin se on mukana kaikissa Suomi-Filmin tuottamissa pitkissä elokuvissa. Näyttelijä Uno Wikströmin ja kuvaaja Uno Pihlströmin etunimet on alkuteksteissä kirjoitettu kahdella u:lla. Elokuvan kantaesitys oli Jyväskylässä 25.9.1947. Helsingin ensi-iltansa se sai päivää myöhemmin kolmessa teatterissa. Koskenkylän laulun yleisömenestys oli suurimpien kaupunkien teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden 1947 kolmanneksi paras. Elokuva myytiin Puolaan ja Ruotsiin. - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. Polkka Säv. Ahti Sonninen Harmonikka (off), 0' 25". 2. "Ei ole tämän pojan taskut täynnä kultia, seteleitä - -" Säv. Ahti Sonninen, san. tunnistamaton Es. Oke Tuuri, laulu (playback, orkesterisäestys), 1' 30". 3. "Kuku, kuku minun käköseni, kuku omalle kullallein - -" Säv. Ahti Sonninen, san. tunnistamaton Es. Hilkka Helinä, laulu (playback, orkesterisäestys), 0' 45". 4. "Ei oo heilani iloinen - -" Säv. Ahti Sonninen, san. tunnistamaton Liisa Stenberg, laulu (off), 0' 25". 5. "Tuudita, tuuli, lämpöinen tuuli, tuudita kaunista viljaa - -" Säv. Ahti Sonninen, san. tunnistamaton Es. Hilkka Helinä, laulu (playback, orkesterisäestys), 2' 00". 6. "- -linjaali hoijakkaat ja tuhannen markan ori - -" Säv. Ahti Sonninen, san. tunnistamaton Es. Tauno Palo, laulu (playback, orkesterisäestys), 0' 30". 7. Tanssimusiikki 1 Säv. Ahti Sonninen "Pelimanniyhtye" (off), 1' 10". 8. Tanssimusiikki 2 Säv. Ahti Sonninen "Pelimanniyhtye" (off), 2' 55". 9. "Tukkilaisten laulu" ("Koskien kuohuissa jalka se kastuu - -") Säv. Ahti Sonninen, san. tunnistamaton Es. "tukkilaiset", laulu (playback, mieskuoro ja orkesteri), 1' 40". 10. Tanssimusiikki 3 Säv. Ahti Sonninen "Pelimanniyhtye" (off), 0' 35". 11. "Kihlajaispolska" Säv. Ahti Sonninen Es. viulisti ja klarinetisti (playback, pelimanniyhtye), 1' 05". Huomautuksia: Taustamusiikissa on jakso, jossa orkesteriin liittyy vokaliisia laulava sekakuoro (off), kahteen kertaan, yht. 0' 25". Oke Tuuri hyräilee (100 %), 0' 05". Polkan (nro 1) aikana tanssivat "kyläläiset", Tanssimusiikki 1:n (nro 7) ja "Kihlajaispolskan" (nro 11) "kihlajaisvieraat", Tanssimusiikki 3:n (nro 10) aikana Santeri Karilo ja Kirsti Ortola. - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kieli | ||||||||||||
suomi |