Vain Sinulle
Vain sinulle (rinnakkaisnimi)
För Dig allena (ruotsinkielinen nimi)
För dig allena (rinnakkaisnimi)
For You Alone (englanninkielinen käännösnimi)
Rien que pour toi (ranskankielinen käännösnimi)
Für Dich allein (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Vain Sinulle
Hannu Lemisen ohjaamassa ja käsikirjoittamassa melodraamassa Vain sinulle (1945) lounaissuomalaisen pientilan tytär Elina Takala (Helena Kara) haluaisi kansanopistoon, mutta hänen isänsä Nestor (Kalle Viherpuu) vastustaa ajatusta. Elina saa onnettomuudessa pahan kallonmurtuman, jonka takia loukkaantunut lähetetään erikoislääkäri Matti Riislan (Olavi Reimas) hoitoon Helsinkiin. Potilas toipuu ja ryhtyy opiskelemaan. Hän rakastuu metsänhoitaja Lauri Kulovaaraan (Tapio Rautavaara), joka lähtee kahdeksi vuodeksi Kanadaan. Elina sairastuu sydänsuruista ja kirjoittamansa romaanin teilauksesta.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
7 |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
Talvi 1945 |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
Arvostelijat olivat varsin yksituumaisia Hannu Lemisen uuden elokuvan ansioista ja heikkouksista. "Ajanvietefilminä Vain Sinulle edustaa varsin laadullista tasoa", antoi O.V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 1.5.1945) yhteenvetonsa. "Huolellisemmin ja loppupuolella syvemmin käsiteltynä siitä olisi voinut syntyä vaativampienkin mittojen elokuva [- -]. Filmissä olisi ainesta merkittäväänkin yhteiskunnalliseen panokseen ja alkupuolella sillä onkin selvä sosiaalinen leima: maaltamuuton syitä pohditaan realistisin kameranäkymin maaseudun jokapäiväisestä elämästä. Nämä kohdat ovatkin elokuvan parhaita [- -]. Kaupunkiin siirryttyä toiminta jatkuu vilkkaana ja huumorin onnistuneesti elävöittämänä, mutta sitten - tytön kirjailijakautena - tarinaa alkaa vaivata ylimalkaisuus ja siitä häviää alkupuolen verevän viehättävä, intiimi tuntu." "Vain Sinulle -elokuvan alkupuoli vaikuttaa hyvin rehevältä ja täyteläiseltä luvaten enemmän kuin elokuva lopullisesti jaksaa antaa", ajatteli myös T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 3.5.1945). "Loppupuolen opiskeluharrastuksissa ym. jalossa on jotain liian tuttua, jotta se enää jaksaisi kiinnostaa." "Filmens första halvdel har faktiskt blivit levande ja flytande film", säesti H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 3.5.1945). "Övergången från komedi till drama saknar fint utarbetade chatteringar trots enstaka goda detaljer och en verklig klimax saknar man även." Yhteydet Juurakon Huldaan (1937) pantiin yleisesti merkille. "Muunnettua Juurakon Huldaa", otsikoi P. T-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 4.5.1945) ja valitti elokuvan jäävän "tosikertomustasolle": "Eihän mikään estäisi ajanvietefilmissäkin noudattelemasta todellista elämää ja todellisia ihmisiä esim. siihen tapaan kuin on tehty Juurakon Huldassa, joka tämän filmin aiheelle kuitenkin on ilmeinen esikuva. Filmissä kohdellaan esim. kysymystä sivistyksestä sekä nuoren naisen sivistyspyrkimyksistä niin pintapuolisesti ja oudosti, että joutuu häpeämään meikäläisen elokuvan puolesta. Saa sen käsityksen kuin olisi jonkun tittelimiehen pyydystäminen tietoa tavoittavien köyhien tyttöjen ainoa autuaaksi tekevä ja perimmäinen päämäärä: kun rakkaushaikailu käy toivottomaksi, paiskataan kirjat ja kynät nurkkaan, rynnätään päätäpahkaa takaisin maalle lannanluontiin ja syytetään sitten kaupunkia ja sen 'kulttuuria' kaikesta pahasta. Oikea Juurakon Hulda sen sijaan rynnistää kyllä, vaikka sydän pakahtuisi ja pyrkii sisukkaasti päämääräänsä auttaakseen kanssaihmisiään!" "Filmens styrka ligger inte i manuskriptet", tiivisti H. K. yleisen mielipiteen, mutta ohjauksestaan Leminen sai kiitosta. P. T-vi piti työn jälkeä "joustavana ja kommahduksettomana" ja S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 30.4.1945) katsoi sen sisältävän "paikoitellen parasta, mitä hän tähän saakka on filmeissään tarjonnut". "Elokuvan tekotapa vaikuttaa huolelliselta", kiitti T. A., "ohjauksessa on pyritty eloisuuteen ja toiminnallisuuteen, kuvaus on vaihtelevaa ja tunnollista". "Leminen on hyvä ohjaaja", tunnusti myös Raoul af Hällström Suomen Kuvalehdessä (33/1945), "mutta on yliarvioinut kykynsä tekemällä itse myöskin käsikirjoituksen, ja siinä on ihmiskuvaus klikannut." Helena Karan suorituksessa ei nähty vikaa ja myös Tapio Rautavaara toivotettiin tervetulleeksi "uutena, juron miehekkäänä tyyppinä" (O. V-hl). "Helena Kara tuntuu entisestään kypsyneen ja syventyneen näyttelijättärenä", kirjoitti S. S., "ja suoriutui kiitettävästi Elina Takalan vaikeasta muodonmuutoksesta pysyen kaiken aikaa omana itsenään. Tapio Rautavaara metsänhoitajana on miellyttävä tuttavuus, joka ensikertalaisuudestaan huolimatta liikkuu ja puhuu sangen luontevasti kameran edessä. Ilahduttavaa saada suomalaisen filmin mieskaartiin siksi persoonallinen lisä." - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Vain Sinulle perustuu Hannu Lemisen alkuperäiskäsikirjoitukseen, vaikka tekijän nimeä ei mainita käsikirjoituksen nimiösivulla eikä elokuvan alkuteksteissä. Juonessa on yhtymäkohtia Juhani Tervapään ja Valentin Vaalan Juurakon Huldaan (1937), ja kertomuksen voi kokea myös eräänlaisena parafraasina Lemisen Valkoisista ruusuista (1943): nyt kirjailija on nainen, joka kokee tulleensa hylätyksi ja kuolee elokuvan lopussa. Naispäähenkilön maalaistaustaa on korostettu sillä, että repliikit hänelle ja kotikylän väelle on kirjoitettu Lounais-Suomen paikallisväriä tavoittelevalla murteella; Salossa syntynyt Helena Kara käyttää entisen kotikaupunkinsa Turun murretta. Kuvaus- tai leikkausvaiheessa on tarinaa jonkin verran lyhennelty. Käsikirjoituksessa puhutaan kanadalaisesta Edsonin kaupungista, elokuvassa se on Toronto. Kanadalainen hotelli on lavastuksessa sijoitettu Quebeciin. Vain Sinulle oli Tapio Rautavaara ensimmäinen elokuva. Tässä elokuvassa Rautavaara ei vielä laula, hän ainoastaan hyräilee ja on soittavinaan pianoa. Felix Forsman sai tästä elokuvasta sekä Valkoisista ruusuista ja Sylvistä elokuvan 50-vuotisjuhlan kuvaajapalkinnon. Nils-Eric Fougstedtin etunimi on elokuvan alkuteksteissä virheellisessä muodossa Nils-Erik. Elokuvan ensi-ilta oli 29.4.1945 myös Riihimäen Riihilinnassa. Yleisömenestys oli teatteriesityskertojen mukaan laskien Helsingissä vuoden keskitasoa, muissa suurissa kaupungeissa huomattavasti parempi. - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
1. Teemamusiikki Säv. Nils-Eric Fougstedt 1) Piano ja orkesteri (off), 1' 40". 2) Es. Tapio Rautavaara, piano (playback ja off, piano ja orkesteri), kahteen kertaan, yht. 3' 35". 3) Es. Tapio Rautavaara, hyräily ja piano (playback, pianon ja orkesterin säestys), 1' 10". 4) Es. Helena Kara, piano (playback, tunnistamaton pianisti), 0' 15". 2. Ali-Baba / Eldankajärven jää Säv. Fred Markush Es. Irja Rannikko, laulu (100 %), 0' 05". 3. Tanssimusiikki 1 Säv. Nils-Eric Fougstedt Es. "ravintolaorkesteri" (playback), 0' 50". 4. Tanssimusiikki 2 Säv. Nils-Eric Fougstedt Es. "ravintolaorkesteri" (playback), 0' 15". 5. La Cumparsita / Tropiikin yö Säv. G.H. Matos Rodriguez Viihdeorkesteri (off, levysoitin), 1' 00". Levytys: Viljo Vesterisen Solistiorkesteri; Sointu 640, 1944. 6. Tuonne taakse metsämaan Säv. trad., sov. Nils-Eric Fougstedt Es. Tapio Rautavaara, piano (playback, tunnistamaton pianisti), 1' 10". 7. Viulumusiikki Säv. Nils-Eric Fougstedt Es. tunnistamaton viulisti ja pianisti (playback) 0' 40". Huomautuksia: Teemamusiikki (nro 1) toistuu muunnelmana taustamusiikin aiheena. Tanssimusiikkien (nro 3 ja 4) aikana tanssii "ravintolayleisö", La Cumparsitan aikana Helena Kara ja Onni Korhe. "Ravintolaorkesteriin" kuuluu kaksi kitaraa, klarinetti, trumpetti, piano ja rummut. Tanssimusiikki 1:n (nro 3) jälkeen kuullaan pianolla erillinen lopuke (off), 0' 20". Siiri Angerkoski hyräilee (100 %), 0' 05". - Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|