Tieto Venetsian festivaalipalkinnosta oli tavoittanut arvostelijat ja tarjosi odotuksia, joiden yleensä koettiin täyttyvän. "Myönnettävä on, että esitys vastasi odotukset", tunnusti A-L. S. (Uusi Suomi 11.10.1942) "Yli rajan oli syvää, elävää ja psykologisesti uskottavaa ihmiskuvausta. Ilmassa väreili todellakin rajan tuntu." Myöskään T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosisaalidemokraatti 25.10.1942) ei pettynyt, "sillä Yli rajan on kokonaisuudessaan erittäin arvokas elokuvaluomus. Se on kauttaaltaan tiivistä ja lujaa työtä ja puolustaa kunnialla paikkaansa parhaiden kotimaisten elokuvasaavutustemme joukossa."

"Yli rajan ei ole ansiotta päässyt palkintosijoille", myönsi O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 11.10.1942) ja jatkoi: "Se edustaa suomalaisen elokuvan parhaimpia puolia ja on vakuuttava osoitus siitä, että suomalainen taide-elokuva on sittenkin kehittymässä, vaikka se onkin viime aikoina ollut vähällä hukkua rihkaman tulvaan. [- -] Näyttelijäsuoritukset yhdessä ohjaajan keskitetyn ja taiteellisin ilmaisukeinoin kokonaisuuteen pyrkivän ohjaustavan kanssa valavat elokuvaan sen varmuuden ja tasaisuuden, joka on sen parhaimpia puolia. Mutta tässä piilee myöskin elokuvan heikkous: voimakkaamman dramaattisen toiminnan puute. Se on liian tasainen ja siloiteltu ollakseen varsinaisesti väkevä elokuva. Myöskin eräät käsikirjoituksen arkipäiväisyydet häiritsevät paikka paikoin. Hidastettu tempo on tarjonnut ohjaajalle tilaisuuden hienoon detaljityöhön, mutta toiminnan kannalta olisi ripeämpi tahti ollut usein eduksi."

"Psykologiskt sett är handlingen inte särskilt intressant", katsoi H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 26.10.1942), "men den rullar fram med ganska god fart och är därtill onekligen rätt underhållande i Vilho Ilmaris iscenering, vars värde främst ligger i regissörens hurtiga och rättframma grepp kring stoffet. Ilmari är en känd och uppskattad teaterman och en viss teatralisk överdrift i spelet skämmer onekligen i någon mån det eljest nog så goda helhetsintryck filmen gör."

"Yli rajan merkitsee ennen kaikkea Vilho Ilmarin ohjaajavoittoa, detalji- ja valokuvaussaavutusta", aloitti I. H. O-s. (Ilta-Sanomat 12.10.1942) ja jatkoi kriittisesti: "Muissa suhteissa se ei suinkaan ole - ei edes saamansa ulkomaisen palkinnon voimallakaan - se lintu, joka vihdoinkin toisi suomalaiselle elokuvalle odotetun kesän. Elokuvakertomus on probleeminasettelultaan ja psykologisilta perusteiltaan sovinnainen, epäuskottava, tunteileva, mahdollisimman heikko ja teennäinen. [- -] Elokuvan yleinen vaikutelma on ehkä liian unelmoiva ja koristeellinen, sen yllä väreilee eräänlainen merkillinen legendatunnelma, itsessään kylläkin hyvin kaunis ja runollinen, joka mielestäni ei kuitenkaan oikein onnistuneesti soinnu yhteen sisällyksen kanssa, sillä tapahtumien kululla on ennen kaikkea aktiivinen, dramaattinen sävy."

"Elokuvan valokuvauksellinen vaikutus on erittäin kaunis", korosti I. H. O-s, ja Erkki Majavan kuvaustyö nostettiin esiin monissa muissakin arvosteluissa. "Parasta ja taiteellisessa mielessä hienointa siinä on valokuvaus", arvioi T. A. "Elokuvaaja Erkki Majava, jonka mainion kameran tuotteita saimme nähdä jo elokuvassa Kuollut mies rakastuu, on todella tehnyt suurenmoista työtä. Eräitä kohtia voi huoletta verrata ranskalaisen elokuvan hienoimpiin saavutuksiin tällä alalla. Elokuvauksen ansiosta tulee filmiin paikoitellen suorastaan sellaista dramaattista hehkua, jota siinä itse asiassa käsikirjoituksen perusteella ei ole."

Näyttelijäsuoritukset arvioitiin tasaisen hyviksi, "jämna över hela linjen" (B-s eli Greta Brotherus, Svenska Pressen 31.10.1942). Uuno Klamin "kaunis ja vaikuttava" (A-L. S.) musiikki pantiin merkille, Helsingin Sanomissa jopa A. V.:n erillisenä arviona: "Hänen musiikkinsa on yksinkertaista, vahvasti yksilöllistä ja antaa elokuvalle vaikuttavan tunnelmataustan. Se herättää huomiota heti voimakkaissa alkusävelissä ja osoittaa jälleen selvästi, että musiikki ei elokuvissa ole mikään välttämätön paha [- -] vaan sillä saattaa olla kerrassaan ensiarvoinen osuutensa [- -]."

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.