Yli rajan
Över gränsen (ruotsinkielinen nimi)
Oltre la frontiera (italiankielinen nimi)
Over Grænsen (tanskankielinen nimi)
Over the Border (englanninkielinen käännösnimi)
A travers la frontière (ranskankielinen käännösnimi)
Über die Grenze (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Yli rajan
Wilho Ilmarin ohjaama ja Martti Larnin käsikirjoittama draama Yli rajan (1942) pohjautuu Urho Karhumäen romaaniin. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat 1930-luvun Kannaksen rajavyöhykkeelle. Neuvostoliiton puolella asuva Eliisa Raaska (Irma Seikkula) haluaa muuttaa Suomeen rakkaansa Mikko Vanhalan (Joel Rinne) luokse, mutta ei tahdo jättää vanhaa ja sairasta isäänsä (Wilho Ilmari) Inkerinmaalle.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
12 |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
Talvi - kesä 1942 |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
Tieto Venetsian festivaalipalkinnosta oli tavoittanut arvostelijat ja tarjosi odotuksia, joiden yleensä koettiin täyttyvän. "Myönnettävä on, että esitys vastasi odotukset", tunnusti A-L. S. (Uusi Suomi 11.10.1942) "Yli rajan oli syvää, elävää ja psykologisesti uskottavaa ihmiskuvausta. Ilmassa väreili todellakin rajan tuntu." Myöskään T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosisaalidemokraatti 25.10.1942) ei pettynyt, "sillä Yli rajan on kokonaisuudessaan erittäin arvokas elokuvaluomus. Se on kauttaaltaan tiivistä ja lujaa työtä ja puolustaa kunnialla paikkaansa parhaiden kotimaisten elokuvasaavutustemme joukossa." "Yli rajan ei ole ansiotta päässyt palkintosijoille", myönsi O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 11.10.1942) ja jatkoi: "Se edustaa suomalaisen elokuvan parhaimpia puolia ja on vakuuttava osoitus siitä, että suomalainen taide-elokuva on sittenkin kehittymässä, vaikka se onkin viime aikoina ollut vähällä hukkua rihkaman tulvaan. [- -] Näyttelijäsuoritukset yhdessä ohjaajan keskitetyn ja taiteellisin ilmaisukeinoin kokonaisuuteen pyrkivän ohjaustavan kanssa valavat elokuvaan sen varmuuden ja tasaisuuden, joka on sen parhaimpia puolia. Mutta tässä piilee myöskin elokuvan heikkous: voimakkaamman dramaattisen toiminnan puute. Se on liian tasainen ja siloiteltu ollakseen varsinaisesti väkevä elokuva. Myöskin eräät käsikirjoituksen arkipäiväisyydet häiritsevät paikka paikoin. Hidastettu tempo on tarjonnut ohjaajalle tilaisuuden hienoon detaljityöhön, mutta toiminnan kannalta olisi ripeämpi tahti ollut usein eduksi." "Psykologiskt sett är handlingen inte särskilt intressant", katsoi H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 26.10.1942), "men den rullar fram med ganska god fart och är därtill onekligen rätt underhållande i Vilho Ilmaris iscenering, vars värde främst ligger i regissörens hurtiga och rättframma grepp kring stoffet. Ilmari är en känd och uppskattad teaterman och en viss teatralisk överdrift i spelet skämmer onekligen i någon mån det eljest nog så goda helhetsintryck filmen gör." "Yli rajan merkitsee ennen kaikkea Vilho Ilmarin ohjaajavoittoa, detalji- ja valokuvaussaavutusta", aloitti I. H. O-s. (Ilta-Sanomat 12.10.1942) ja jatkoi kriittisesti: "Muissa suhteissa se ei suinkaan ole - ei edes saamansa ulkomaisen palkinnon voimallakaan - se lintu, joka vihdoinkin toisi suomalaiselle elokuvalle odotetun kesän. Elokuvakertomus on probleeminasettelultaan ja psykologisilta perusteiltaan sovinnainen, epäuskottava, tunteileva, mahdollisimman heikko ja teennäinen. [- -] Elokuvan yleinen vaikutelma on ehkä liian unelmoiva ja koristeellinen, sen yllä väreilee eräänlainen merkillinen legendatunnelma, itsessään kylläkin hyvin kaunis ja runollinen, joka mielestäni ei kuitenkaan oikein onnistuneesti soinnu yhteen sisällyksen kanssa, sillä tapahtumien kululla on ennen kaikkea aktiivinen, dramaattinen sävy." "Elokuvan valokuvauksellinen vaikutus on erittäin kaunis", korosti I. H. O-s, ja Erkki Majavan kuvaustyö nostettiin esiin monissa muissakin arvosteluissa. "Parasta ja taiteellisessa mielessä hienointa siinä on valokuvaus", arvioi T. A. "Elokuvaaja Erkki Majava, jonka mainion kameran tuotteita saimme nähdä jo elokuvassa Kuollut mies rakastuu, on todella tehnyt suurenmoista työtä. Eräitä kohtia voi huoletta verrata ranskalaisen elokuvan hienoimpiin saavutuksiin tällä alalla. Elokuvauksen ansiosta tulee filmiin paikoitellen suorastaan sellaista dramaattista hehkua, jota siinä itse asiassa käsikirjoituksen perusteella ei ole." Näyttelijäsuoritukset arvioitiin tasaisen hyviksi, "jämna över hela linjen" (B-s eli Greta Brotherus, Svenska Pressen 31.10.1942). Uuno Klamin "kaunis ja vaikuttava" (A-L. S.) musiikki pantiin merkille, Helsingin Sanomissa jopa A. V.:n erillisenä arviona: "Hänen musiikkinsa on yksinkertaista, vahvasti yksilöllistä ja antaa elokuvalle vaikuttavan tunnelmataustan. Se herättää huomiota heti voimakkaissa alkusävelissä ja osoittaa jälleen selvästi, että musiikki ei elokuvissa ole mikään välttämätön paha [- -] vaan sillä saattaa olla kerrassaan ensiarvoinen osuutensa [- -]." - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Yli rajan perustuu Urho Karhumäen samannimiseen, vuonna 1938 ilmestyneeseen romaaniin. Suomi-Filmi oli Karhumäen tuotannosta muuntanut elokuvaksi jo urheiluromaanin Avoveteen, jonka Orvo Saarikivi ohjasi vuonna 1939. Samanaikaisesti kun Wilho Ilmari ohjasi Yli rajan, Saarikivi teki Suomen Filmiteollisuudelle Karhumäen romaaniin Rantasuon sankarit perustuvaa elokuvaa Rantasuon raatajat. Käsikirjoittaja Martti Larni sovitti vuosina 1942-43 Suomi-Filmille neljä muutakin romaania tai näytelmää. Yli rajan -elokuvan aloittaa karttapiirros Suomen ja Neuvostoliiton kaakkoisrajasta. Raja aukeaa kuvassa "railona", ja alkutekstit ilmestyvät tähän aukkoon, joiden päätyttyä "railo" umpeutuu. Romaanissa päähenkilö Mikko Vanhala on 25-vuotias, elokuvassa häntä esittää 45-vuotias Joel Rinne. Romaanissa Mikko käy tapaamassa johtaja Pellikkaa Viipurissa, elokuvassa pitäjän kirkolla. Wilho Ilmarin etunimi on elokuvan alkuteksteissä muodossa Vilho. Musiikin sävelsi Uuno Klami, joka aikaisemmin oli tehnyt musiikin elokuviin Ne 45 000 (1933) ja Jumalan myrsky (1940). Yli rajan kantaesitys oli elokuussa 1942 Venetsian "filmiolympialaisissa", missä se sai alimman palkinnon, yhden neljästä Medaglia della Biennale -mitalista. Edellisenä vuonna Suomea oli Venetsiassa edustanut Suomen Filmiteollisuuden Kaivopuiston kaunis Regina. Elokuvan ensi-illan piti olla jo huhtikuussa 1942, mutta kuvaustyöt pitkittyivät, ja ensiesitys Suomessa siirtyi lokakuuhun. Yleisömenestys oli teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden keskitasoa jonkin verran parempi. Jatkosodan päätyttyä tuotantoyhtiö poisti elokuvan levityksestä. Helsingissä elokuvan viimeinen näytäntö oli 1.7.1944. Televisiossa se esitettiin ensi kerran viisikymmentä vuotta myöhemmin 12.8.1994. - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
Huomautuksia: Uuno Klami hyödynsi elokuvan musiikissa aikaisempaa tuotantoaan, erityisesti sävellyksiä Merikuvia ja Tsheremissiläinen fantasia sellolle ja orkesterille, opus 19. - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kieli | ||||||||||||||
suomi |