Neljä naista
Fyra kvinnor (ruotsinkielinen nimi)
Four Women (englanninkielinen käännösnimi)
Quatre femmes (ranskankielinen käännösnimi)
Vier Frauen (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Neljä naista
Ilmari Unhon ohjaama ja Serpin eli Seere Salmisen käsikirjoittama draama Neljä naista (1942) pohjautuu Serpin samannimiseen näytelmään. Elokuvasovituksen tapahtumat sijoittuvat vuosiin 1914-1938. Asessori Walter Timelius (Hugo Hytönen) tunnustaa testamentissaan olevansa entisen emännöitsijänsä Iidan (Emma Väänänen) lapsen isä. Asessorin sisar Agda (Salli Karuna) ei hyväksy veljensä aviotonta tytärtä Marja Kauriaa (Helena Kara) sukuunsa. Mustasukkainen täti järkyttyy, kun yhdessä opiskelevat serkukset Hans Timelius (Olavi Reimas) ja Marja rakastuvat toisiinsa.
Tallennettuna:
| Genre | ||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Ikäraja | ||||||||||||
|
S |
||||||||||||
| Näyttelijät | ||||||||||||
|
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
| Muut tekijät | ||||||||||||
|
Kreditoimattomat
|
||||||||||||
| Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Kuvausaika | ||||||||||||
|
29.4. - 17.6.1941, joulukuu 1941 - 23.1.1942 - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||
| Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Lehdistöarviot | ||||||||||||
|
"Neljä naista kuuluu epäilyksettä kotimaisten elokuvien valioluokkaan", esitti O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 16.2.1942) arvionsa, joka noudatti myös muun kritiikin yleislinjaa. "Se on osoitus siitä, että pätevän käsikirjoituksen, huolellisen ohjauksen ja - ennen kaikkea - liiallisesta tuotannollisesta runsaudesta johtuvan hutiloinnin karttamisella kotimaassa voidaan valmistaa elokuvia, jotka laadullisesti täyttävät kohtuulliset vaatimukset." Niin ikään Uuden Suomen M. V. (15.2.1942) katsoi Neljän naisen kuuluvan "suomalaisen elokuvan korkeampaan tasoon" ja T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 17.2.1942) antoi tunnustusta laadun ylläpitämisestä sota-aikana: "Mutta kaikista vaikeuksistaan huolimatta on Suomi-Filmi elokuvallaan Neljä naista saattanut julkisuuteen erään arvokkaimmista ja parhaimmista elokuvaluomuksistaan, joka sekä sisäisen että myös teknillisen rakenteensa puolesta edustaa tälle elokuvayhtiölle ominaista huoliteltua ja tunnollista työtapaa." "Det är inte ofta man kan rekommendera en inhemsk film på grund av de kvaliteter som Fyra kvinnor har", kiitti Svenska Pressenin B-s (Greta Brotherus, 16.2.1942). "När det händer, så gör man det därför så mycket hellre och man är färdig att överse med de många påtagliga bristerna i glädjen över det ärliga och omsorgsfulla arbete som presterats." Takautumarakenteen käyttö herätti ristiriitaisia mielipiteitä: "Menneitten tapahtumien esilletuonti olisi kuitenkin voinut tapahtua paremmassa järjestyksessä", ajatteli Satakunnan Kansan A-i (24.2.1942) samoin kuin Uuden Suomen M. V.: "Juoni ei tosin tunnu juoksevan kyllin sujuvasti, henkilöiden erinomaisen komplisoidut keskinäiset suhteet tuottavat katsojalle aluksi jonkin verran päänvaivaa ja elokuvan kulku ajassa taaksepäin ei aina ole kyllin luontevaa." Sen sijaan P. T-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 16.2.1942) piti ratkaisua onnistuneena ja elokuvasovitusta ylipäätään teatteriversiota kiinnostavampana: "Sen melko monisotkuisen vyyhdin purkaminen tapahtuu elokuvan avarammissa puitteissa ja liikkuma-aloissa luontevammin ja selventävämmin kuin puhenäyttämöllä, jossa tarinan kokonaisuudessa ensiarvoinen entisyys osittain on jätettävä vain muistelmien varaan, kun taas filmissä joustavammin voidaan palata ajassa taaksepäin tarvittaessa moneenkin eri otteeseen, kuten nyt juuri tehtiinkin - jopa taitavastikin. Nähdäksemme ei tuo toistuva paluu erinäisiin ajankohtiin lainkaan haitannut kuvausta, pikemminkin päinvastoin [- -]." Näyttelijäsuoritukset koettiin "miltei kauttaaltaan erinomaisina" (M. V.), "kauttaaltaan tasaisena ja tunnollisena työnä" (T. A.), vaikka O. V-hl valittikin elokuvan miesluonteiden jäävän "aivan ylimalkaisiksi ja epäuskottaviksi", samalla kun hän tunnusti käsikirjoittaja Serpin (Seere Salminen) "hallitsevan naisen psykologian kuvaustaidon". Erityisesti nostettiin esiin Emma Väänänen, T. A.:n mukaan "todella hieno näyttelijäsuoritus": "Tähän vaatimattoman pesijän osaan on näyttelijätär puhaltanut sellaisen elävän hengen, joka ei jätä meitä kylmäksi." - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||
| Taustaa | ||||||||||||
|
Neljä naista perustui Serpin eli kirjailija Seere Salmisen samannimiseen näytelmään, joka valmistui vuonna 1938 ja jonka kantaesitys oli Helsingin Kansanteatterissa 23.2.1939, Agdana Emmi Jurkka. Painettuna näytelmä ilmestyi vuonna 1942, etukannessaan elokuvasovituksen valokuva Helena Karasta ja Eine Laineesta. Aikaisemmin Serpin näytelmistä oli muutettu elokuvaksi komedia Herrat ovat herkkäuskoisia (1937) vuonna 1939, ohjaajana Helmer Adler. Sanomalehti Vaasan (14.3.1942) elokuva-arvostelijan maininta, jonka mukaan Neljä naista olisi esitetty kuunnelmana, ei pidä paikkaansa. Serpin näytelmässä on alkukohtaus "nykyaika, lokakuussa" sekä neljä näytöstä, joista ensimmäinen tapahtuu seitsemän vuotta aikaisemmin, toinen näytös "kuusi vuotta edellisen kohtauksen jälkeen", kolmas siitä "toista vuotta myöhemmin" ja neljäs "muutamia tunteja alkukohtauksen jälkeen". Elokuvasovitus sijoittaa kerronnan nykyhetken syksyyn 1938, josta avautuu kaikkiaan 13 takautumaa, keväästä 1914 aina kesään 1938 saakka. Näytelmän tapahtumapaikkoina ovat "Päivän Sanan" toimitus (alkukohtaus), professori Timeliuksen kirjasto (ensimmäinen ja neljäs näytös) sekä Marjan huone (toinen ja kolmas näytös). Elokuvassa liikutaan niiden lisäksi mm. Agda Timeliuksen asunnossa, asessori Timeliuksen kotona, Iida Karlssonin pesulassa, Karlssonien asunnon pihamaalla sekä Tähtitornin vuorella, laivarannassa ja lentokentällä, professori Timeliuksen huvilalla ja newyorkilaisessa hotellissa. Näytelmän tapahtumat alkavat elokuvassa vasta 9 minuutin kohdalla eli kuvasta 43. Loppurepliikki on sekä näytelmässä että elokuvassa sama; "'Puhtaan pyykin' mukana tuli auringonpaistekin huoneeseen!" Kaikki näytelmän henkilöt ovat elokuvasovituksessa mukana; uusia roolihahmoja ovat mm. maalari Eemel Karlsson ja hänen työtoverinsa sekä asessori Walter Timelius takautumissa, samaten Hans Timeliuksen tuttavat tohtori Lind ja amerikansuomalainen Mary Bell. Kuvaukset alkoivat Ilmari Unhon merkintöjen mukaan 29.4.1941; kesäkuun 9.-16. päivinä ehdittiin vielä kuvata professorin kotia Salmisaaren studiossa. Jatkosota keskeytti tämän jälkeen kahdelta kolmasosaltaan valmiit kuvaukset puoleksi vuodeksi - osa kesäkuvista (professorin huvila) täytyi sen vuoksi muuttaa talvikuviksi, samalla kun kalastaminen ja saunominen korvattiin lumipallojen heittelyllä ja hiihdolla. Käsikirjoitukseen sijoitettu, vuonna 1924 tapahtuva Korkeasaaren jakso kuvattiin 3.6.1941, mutta jätettiin lopullisesta elokuvasta pois aivan lyhyttä alkukatkelmaa lukuunottamatta. Karlssonien asunnon pihamaa rakennettiin studioon. Apurahojen jakotilaisuutta esittävä uutisvalokuva, joka käynnistää elokuvan tapahtumat, lavastettiin vartavasten Porvarissäädyn istuntosaliin Säätytalossa. Myös New Yorkin kaupunkinäkymät kuvattiin valokuvista. Kotimaahan paluunsa viitaten Hans Timelius kertoo neiti Bellin tulleen kanssaan "samalla laivalla Suomeen" - aikaisemmin on kuitenkin näytetty lentokoneen laskeutuminen Malmin kentälle ja heidän tulonsa lentoaseman ovesta. Lehdistötiedotteessaan Suomi-Filmi kertoi työvaiheiden vaikeuksista: "Tärkeimmät ulkokuvat jouduttiin ottamaan sydäntalven kireimmässä pakkasessa ja viimeinen sisäkuva otettiin sinä päivänä, jolloin pääkaupungissa oli 6 hälyytystä. Kamera vain tärisi kuvaajan käsissä it:n ammunnan tärähdytellessä taloa - mutta valmiiksi filmi tuli kuin tulikin. Mutta sitten syttyi tulipalo Suomi-Filmin laboratoriossa ja juuri Neljän naisen negatiivi oli lähinnä alttiina vaaralle palaa. Mutta se pelastui kuitenkin tulipalosta ihmeellisellä tavalla." Neljä naista oli Ilmari Unhon viides ohjaustyö ja hänen ensimmäinen vakava draamansa, edelliset olivat olleet komedioita. Emma Väänänen nähtiin tässä ensimmäisessä suuressa elokuvaosassaan. Helena Karalle Neljä naista merkitsi kahdeksatta ja samalla viimeistä Suomi-Filmin roolia kymmeneen vuoteen - hän siirtyi talvella 1942 puolisonsa, ohjaaja Hannu Lemisen, myötä Suomen Filmiteollisuuden palvelukseen. Agda Timeliuksen esittäjä Salli Karuna oli ohjaaja Ilmari Unhon toinen puoliso. Hansia 7-vuotiaana näyttelevä Orvo Kalevi Kontio esiintyi vielä samana vuonna Orvo Kalevin nimellä elokuvassa Synnin puumerkki ja myöhemmin, 1960-luvulla, Suomen Television Sirkus Papukaija -lastenohjelman sirkustirehtöörinä. Elokuvan yleisömenestys oli kymmenen suurimman kaupungin teatteriesityskertojen mukaan mitaten vuoden keskitasoa jonkin verran parempi. - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||
| Musiikki | ||||||||||||
|
1. Ole armollinen Säv. N. Bakaleinikov Es. tunnistamaton posetiivinsoittaja (playback ja off), 0' 55". Levytys: Olavi Virta ja Mirvan Solistiyhtye, joht. Toivo Kärki; Mirva B-10009, toukokuu 1945. 2. Stenka Rasin Säv. trad. venäläinen Posetiivi (off), kahteen kertaan, yht. 1' 40". 3. Valssi Säv. Harry Bergström Orkesteri (off), 0' 30". Huomautuksia: Oiva Luhtala ja Einari Ketola laulavat "Maalari maalaa ja rahaa saa" (100 %), 0' 15". - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||
| Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Kieli | ||||||||||||
|
suomi |