Helinä Walén on kirjastoapulainen, joka ohjaa kirkonkylän kansanopiston näytelmäkerhossa Aleksis Kiven näytelmää Yö ja päivä. "Päivää, herra Kivi", hän tervehtii harjoituksia sivusta seuraavaa nuohooja Leo Virtaa, nuoruudenrakkauttaan, jota kannustaa aloittamaan kirjoittamisen uudelleen. Leolla on ratsastusta harrastava tytär ja vaimo, jonka mielestä hänen tulisi hoitaa työnsä kunnolla eikä elätellä kirjailijakuvitelmia: "Etkö sinä muista, miten siinä viimeksikin kävi!"

Helinän kanssa asuva, näytelmässä sokeaa Liisaa esittävä "Sisar" kutsuu Helinää kirjastohiireksi ja ennustaa, ettei tämäkään näytelmä koskaan valmistu. Kirjastonhoitaja taas moittii Helinää poissaoloista ja huonosta palvelusta. Leonkin mielestä Helinän täytyy ruveta järkeväksi ja uskoa, ettei hän ole Aleksis vaan Leo. Helinä toivoo Leon kirjoittavan näytelmänsä henkilöiksi sekä oman vaimonsa että Helinän entisen miehen Nilsin.

Sisar ja Leo kohtaavat ravintolassa ja pian he kisailevat alastomina tyhjän opiston näyttämöllä. Helinä käy ylilääkäri Mannisen psykiatrisella vastaanotolla, vaikka hän tämän mielestä voisi jo elää muista riippumatonta elämää.

Leo ajaa taksilla Nurmijärvelle seuraamaan Seitsemän veljeksen harjoituksia. Hän liittyy veljesten joukkoon Tuomakseksi eläytyen, ja ohjaajan udellessa, mitä Leo tietää asiasta, hän sanoo kirjoittaneensa teoksen. Kotiin hänet viedään poliisikyydillä.

Helinä on tyytymätön opiston näyttelijöihin, ja nämä ilmoittavat suunnitelleensa, että Tapania esittävä Manninen voisi ohjata näytelmän loppuun. Helinä tapaa Alkosta tulevan opiston rehtorin, joka pyytää Helinää ymmärtämään johtokunnan epäilykset, koska Helinä ei ole pitänyt lupaustaan valmistaa kaksi näytelmää vuodessa. Helinä sanoo nauraen ymmärtävänsä ja vie rehtorin juomakassin. Hän kiipeää Sisaren kanssa kukkulalle juomaan viiniä. Leo seuraa sivusta, kuinka poliisi vie tielle makaamaan asettuneen Sisaren. Myös keskellä tietä kulkeva Helinä päätyy poliisiasemalle, mutta vaatimuksistaan huolimatta hän ei pääse selliin.

Helinä löytää asunnon myllerrettynä; Sisar on viety mielisairaalaan, ja Helinäkin hakeutuu hoitoon sillä ehdolla, että saa perustaa oman teatteriryhmän jatkaakseen Yön ja päivän harjoituksia. Myös Leo tuodaan sairaalaan, ja hän saa näytelmässä Tapanin roolin.

Sairaalan terapeutti katsoo, että Leo voitaisiin pian kotiuttaa, Helinään ja Sisareen hän ei sen sijaan saa kontaktia. Manninen uskoo, että he haluavat todellisuudessa tuhota sen onnen, jonka he teatterin haamussa esittävät - löytääkseen arjen ja kärsimyksen.

Leo, Helinä ja Sisar ottavat Mannisen auton ja ajavat ratsastustallille tapaamaan Leon tytärtä, joka lupaa tulla katsomaan esitystä. He jatkavat matkaa autiolle tanssilavalle. Helinä poistuu Leon kanssa metsään todeten iloisesti: "Joskushan sitä on naitava!"

Yö ja päivä esitetään keskellä kirkonkylää. Leon vaimo moittii Mannista idealismista toisten kustannuksella. Ramppikuumeesta kärsivä Helinä tunnustaa näyttämön takana, ettei Nilsiä ollut koskaan olemassakaan, mutta Leo rohkaisee häntä näyttämölle. Näytelmä huipentuu kohtaukseen, jossa Helinän esittämä Liisa saa näkönsä ja Leon esittämän Tapanin. Menestyksekkään esityksen jälkeen Leo, Helinä ja Sisar karkaavat asemalle, asettuvat tyhjään junavaunuun, ja Helinä lausuu: "Päivää, herra Kivi!" Leon tytär katselee liikkeelle lähtevän junan ikkunasta.

- Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan.