Nummisuutarit
Sockenskomakarna (ruotsinkielinen nimi)
The Village Shoemakers (englanninkielinen käännösnimi)
Les Cordonniers du village (ranskankielinen käännösnimi)
Die Heideschuster (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Nummisuutarit
Wilho Ilmarin ohjaama elokuva Nummisuutarit (1938) pohjautuu Aleksis Kiven samannimiseen näytelmään. 1800-luvun puolivälin Etelä-Hämeeseen sijoittuvassa komediassa nummisuutarin poika Esko (Unto Salminen) lähtee puhemies Mikko Vilkastuksen (Joel Rinne) kanssa hakemaan itselleen morsianta Karrin kasvattityttärestä Kreetasta (Ester Toivonen). Kaikki ei kuitenkaan suju suunnitelmien mukaan.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
7 |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
K. Hakosen kuljetusliikkeen miehiä
K. Hakosen kuljetusliikkeen miehiäHae aiheistaKreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Kesä - syksy 1938 - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
Kunnioittava myötämieli saatteli SF:n klassikkofilmatisointia, jonka heikkoudet nähtiin lähinnä liiassa pieteetissä, liiallisessa pitäytymisessä alkuteokseen ja teatteriin sekä liiallisessa pituudessa. "Sanottakoon heti aluksi, että SF:n teknilliseen valmiuteen alkaa jo voida luottaa", totesi H. V. (Heikki Välisalmi, Suomen Sosialidemokraatti 27.12.1938). "Tässä elokuvassa on kuvaus selkeää ja kunnollista, äänitys samoin. Elokuva on vain liian pitkä. On näet suoraan sanottava, että se on vain heikosti filmaattinen. Syy ei siitä lankea enemmän käsikirjoituksen tekijän kuin ohjaajankaan niskoille, sillä ei ole sopivaa peukaloida tätä komediaa liiaksi." "Se päättää kauniilla tavalla SF:n menestyksellisen tuotantovuoden", summasi S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 27.12.1938). "Toivo Särkkä on Nummisuutareista tehnyt käsikirjoituksen, joka uskollisesti seuraa alkuperäistä näytelmää. Filmiä katsellessa tuntui siltä kuin tuskin ainoatakaan Kiven repliikkiä olisi jätetty pois. Mutta näytelmän uskollisesta seuraamisesta on myös ollut se seuraus, että filmistä on tullut sangen pitkä. [- -] Vilho Ilmarin ohjaus ansaitsee muuten kaiken tunnustuksen. Kohtaukset luistavat saumattomasti, ja elokuvassa on aitoa Kiven henkeä." Ilta-Sanomien S-ö (Veikko Sirviö, Ilta-Sanomat 27.12.1938) piti "vuorosanojen hauskaa ja iskevää rehevyyttä" elokuvan "parhaana valttina" ja katsoi, että sovitus "olisi puhtaasti filmaattisesti voinut olla joustavampi ja vaihtelevampi": "Tässä suhteessa olisi ohjaaja Vilho Ilmarikin, niin ansiokkaalta kuin hänen työnsä muuten tuntuukin, voinut suoda itselleen hieman vapaammat kädet'." "Suomen Filmiteollisuus filmatisering av pjäsen lider av det släpiga tempot", ilmoitti B-s (Greta Brotherus, Svenska Pressen 29.12.1938). "Den är alltför bunden vid teaterstyckets repliker, filmen smakar mer fotograferad teater än vi upplevat på länge. Men eftersom det är god teater överser man gärna med svagheten." "Tidtals är det fotograferad, om ock väl fotograferad teater, där de uppträdande agera mot en osynlig ramp", ajatteli myös H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 28.12.1938). "Man hade även gärna sett en och annan monolog struken för att i stället se själva landskapet invävt i handlingen. Visserligen får man en och annan vacker glimt då och då, men själva bakgrunden kunde ha formats mer rik och diffenrentierad för att vi fullt skulle kunna förstå människorna som bildats efter naturen där..." "Elokuvan ansioksi voidaan lukea se että ohjaaja on osannut valita useimpiin osiin juuri oikeat henkilöt", tähdensi S-ö monien muiden lailla näyttelijäsuoritusten osuutta ja jatkoi: "Eskona esiintyy Unto Salminen, joka jo Kansallisteatterin palkeilla on saanut osoittaa, miten hän osaa tämän osan näytellä. Elokuvan Esko ei vähennä sitä edullista kuvaa, jonka jo olemme saaneet Unto Salmisen Eskosta. Aku Korhonen suutarimestari Topiaksena luo erään rehevimpiä ja ansiokkaimpia humoristisia tyyppejään ja samaa rehevyyttä edustavat myös Siiri Angerkoski tuikeana Marttana, Eino Jurkka kanttori Sepeteuksena ja Toppo Elonperä juopottelevana Eno Sakerina." "Eskona on Unto Salmisella suuri ja vaativa tehtävä", korosti S. S. "On hauska todeta, että tämä näytelmäkirjallisuuden klassillinen osa on kerran näin nuorissa käsissä ja saa myös mainion tulkinnan. Koko Nummisuutarien esitys kestää tai kaatuu Eskon esittäjän mukana. Unto Salmisen Eskon varassa se kestää." - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Aleksis Kiven Nummisuutarit, komedia viidessä näytöksessä, on muutettu elokuvaksi kaikkiaan kolme kertaa. Mykkäversion ohjasi vuonna 1923 Erkki Karu, mustavalkoisen äänielokuvan 1938 Wilho Ilmari, ja väriversion 1957 Valentin Vaala. Ensimmäisessä elokuvasovituksessa Nummisuutarin Eskoa näytteli Axel Slangus, toisessa Unto Salminen ja kolmannessa Martti Kuningas. Kiven näytelmän ensimmäinen näytös tapahtuu "Topiaksen huoneessa, toinen Karrin talon avarassa pirtissä, kolmas hämeenlinnalaisella kadulla sekä Puol'matkan krouvissa, neljäs metsäsellä seudulla ja viides ulkopuolella Topiaksen huonetta". Käsikirjoittaja Toivo Särkkä noudatti näytelmän tapahtumia varsin uskollisesti. Topiaksen lupauskirjasta käy ilmi, että kertomuksen tapahtuma-aikä on kesä 1859 - Kivi sai näytelmänsä valmiiksi vuonna 1864. Ulkokuvaukset tapahtuivat etupäässä Nurmijärvellä. Nummisuutarien taloksi valittiin Åbyn talon torppa Leppälammin kylästä ja Karriksi Laurisilta Nummenpään kylästä. Jaanan rooliin tuottaja T. J. Särkkä ajatteli aluksi Regina Linnanheimoa - osa annettiin kuitenkin Laila Rihteelle. Kreetan roolin ensimmäinen ehdokas oli Sointu Kouvo. Elokuvatarkastamo luokitteli Nummisuutarit lapsilta kielletyksi, syynä lähinnä elokuvan viinankäyttökohtaukset. Päätös säilyi samana myös uusintatarkastuksissa helmikuussa 1946 ja 1950. Joulukuussa 1956, muutama viikko ennen Vaalan Nummisuutarien ensi-iltaa, Suomen Filmiteollisuus pyysi vielä kerran uusintaa "siinä mielessä, että se hyväksyttäisiin lapsille sallituksi elokuvaksi. Elokuvasta [- -] olemme pyytämässämme tarkoituksessa leikanneet pois raa'at juopottelukohtaukset." Anomustaan Suomen Filmiteollisuus perusteli myös sillä, että "meillä olisi lukuisa joukko tämän elokuvan esittämistilaisuuksia, jotka vain odottavat sen hyväksymistä lapsille esitettäväksi". Yhtiön anomuksesta löytyy elokuvatarkastamon puheenjohtajan Arvo Paasivuoren lyhyt merkintä "Ei oteta. AP" sekä lisähuomautus: "Tarkastettu jo aikaisemmin 3 kertaa ja kortti uusittu 4:n kerran. Aina lapsilta kiell. Ei oteta enää uusinta-ajoon." Sekä Erkki Karun että Vaalan versiot olivat lapsille sallittuja. Wilho Ilmarin verkkaisen ohjaustyylin vuoksi elokuvalle tuli pituutta lähes kaksi tuntia. Seuraavana vuonna hän ohjasi Suomen Filmiteollisuudelle toisenkin Kivi-aiheen, elokuvasovituksen Seitsemästä veljeksestä. Nummisuutarien yleisömenestys oli vuoden 1938 keskitasoa - maksaneita katselijoita kertyi vuoden 1945 loppuun mennessä 296 772 henkeä. - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. Alkusoitto Säv. Martti Similä Helsingin Teatteriorkesteri (off), 2' 50". 2. "Koko maailma iloit' mahtaa - -" Säv. Martti Similä, san. Aleksis Kivi Es. Unto Salminen, laulu (100 %), 0' 10". 3. "Häätoimiss' kaikk' hyörii ja pyörii - -" Säv. Martti Similä, san. Aleksis Kivi 1) Es. Unto Salminen, laulu (100 %), 0' 40". 2) Es. Joel Rinne, laulu (100 %), 0' 05". 4. "Mutt' mennyt on ihana vuosi - -" Säv. Martti Similä, san. Aleksis Kivi Es. Unto Salminen, laulu (100 %), 0' 10". 5. "Ja sotatorvi pauhaa - -" Säv. Martti Similä, san. Aleksis Kivi 1) Es. Unto Salminen, laulu (100 %), 0' 05", 2) Es. Unto Salminen ja Joel Rinne, laulu (100 %), 0' 15". 6. "Polska" Säv. Martti Similä Es. Kaarlo Angerkoski, viulu (100 %), 0' 30". 7. Björneborgarnas marsch / Porilaisten marssi Säv. Christian Fredric Kress 1) Es. Kaarlo Angerkoski, viulu (100 %), 0' 30". 2) Es. Kaarlo Kartio, klarinetti (playback, tunnistamaton klarinetisti), neljään kertaan, yht. 2' 15". 3) Es. Eino Jurkka, Unto Salminen ja Oke Tuuri, rallatus, sekä Kaarlo Kartio, klarinetti (playback, klarinetin säestys), 0' 15". 8. "Franseesi" Säv. Martti Similä Es. Kaarlo Angerkoski, viulu (100 %), kahteen kertaan, yht. 0' 30". 9. Loppumusiikki Säv. Martti Similä Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 35". Huomautuksia: Alkusoitossa on "Häätoimiss' kaikk' hyörii ja pyörii - -" -laulun (nro 3:1) "tilulii"-aihe. Toppo Elonperä ja Oke Tuuri rallattavat (100 %), 0' 05". Unto Salminen esittää puhelauluna "Ole sielun' iloinen - -" (100 %), kahteen kertaan, yht. 0' 10". Eino Jurkka ja Aku Korhonen kokeilevat laulaen kaikua (100 %), 0' 25", ja Aku Korhonen laulaa omalla sävelellään "Iloitkaat ja riemuitkaat - -" (trad., 100 %), 0' 05". "Häävieraat" tanssivat sävellysten numero 6, 7:1 ja 8 aikana. - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|