Pyhä perhe
Familjen (ruotsinkielinen nimi)
Familjen (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
The Holy Family (englanninkielinen nimi)
Perhe (muu nimi)
La Famille (ranskankielinen käännösnimi)
Die Heilige Familie (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Pyhä perhe
Anssi Mänttärin käsikirjoittama ja ohjaama draamaelokuva Pyhä perhe (1976) perustuu Claes Anderssonin näytelmään. Paavo Mäkisen (Lasse Pöysti) alkoholismi on raskasta koko perheelle. Vaimo Terttu (Birgitta Ulfsson) vaipuu masennukseen ja joutuu sairaalaan. Lapset Marja (Rita Polster), Tapsa(Martti-Mikael Järvinen) ja Sanna (Sanna Fransman) oireilevat kukin tavallaan: lähtemällä kotoa, juopottelemalla, lintsaamalla koulusta. Onnistuuko Paavo lopettamaan juomisen perheensä vuoksi?
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||||
K16 |
||||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||||
25.5.-15.6.1976 - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||||
"Anderssonin ja Mänttärin elokuva on ilmaisultaan ja liikkumatilaltaan tietoisesti rajattu", johdatteli Sakari Toiviainen (Ilta-Sanomat 30.10.1976): "Se ei juuri pyri ulos näytelmän rajoista ja paljolti se todella on näyttelijäilmaisulle ja vuoropuhelulle rakentuva elokuva. [- -] Perheen tapauksessa valittua linjaa voi kyllä pitää onnistuneena. Se on näytelmä ihmissuhteista ja sellaisista mielenliikkeistä, jotka tarttuvat kameraan suoraan näyttelijöistä ja vuoropuhelusta, ilman ulkokohtaisen tai ylikorostetun 'filmillisiä' kikkoja. Ja tokihan teksti ja näyttelijät ovat elokuvan aineksia siinä missä muutkin." "Mänttärin elokuva on filmattua teatteria", ilmoitti puolestaan Mikael Fränti (Suomen Sosialidemokraatti 30.10.1976), "Elokuvan mahdollisuudet on täysin unohdettu tai sitten tietoisesti pyritty suosittujen päänäyttelijöiden avulla teatteriesityksen taltiointiin. [- -] Henkilöohjauksen ohella vika on sovituksessa: on tyydytty näytelmän visualisoimiseen, vähimpään mahdolliseen intensiteettiin. Ja kuitenkin Perheestä hyvällä käsikirjoituksella ja luovalla ohjauksella olisi voinut syntyä todella koskettava, miksei myös riipaiseva tuokiokuva suomalaisesta arjesta perheyksikön näkökulmasta." "Anssi Mänttärille on käsiin jäänyt vain naturalistinen taso, hieman teoreettinen ja köyhänlainenkin", pohti Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 30.10.1976) näytelmän ja elokuvan eroja. "Tämä perusmuutos on jokseenkin mullistanut asiat. Näyttämöllä Perhe tarjosi esimerkin, jonka päätöksen oikeutuksesta (ja julmuudesta) ratkaisumallina saattoi jälkeenpäin keskustella. Nyt valkokankaalla siinä ei ole enää mitään keskustelemista, kun se nähdään totena, 'sellaisenaan'. Ja siis entistä julmempana, sadistisena suorastaan." "Anssi Mänttärin ohjaamassa elokuvassa ei pyritä naurattamaan katsojia vakavan ongelman kustannuksella, mikä on ilmeinen parannus näytelmään nähden", koki taas Leo Stålhammar (Suomenmaa 3.11.1976). "Tuodessaan tapahtumat arkitodelliseen ympäristöön on Mänttäri kuitenkin - ilman jokeriakin - säilyttänyt eräänlaisen tyylittelyyn perustuvan näytelmällisyyden pyrkimättä myöskään laajentamaan kuvakulmaa enempää kotona kuin työpaikallakaan. Uskollisuus näytelmää kohtaan on ollut muutoinkin ilmeinen haitta. Arjen todellisuus jää kovin kapeaksi. Ansioksi ohjaajalle on kuitenkin luettava se, että hän ei pyri temppuilemaan, vaan mahdollisimman selkeään ja koruttomaan kerrontaan." "Anssi Mänttärin elokuva on niitä suomalaisia esikoisfilmejä, joihin täytyy suhtautua myönteisesti", katsoi Erkka Lehtola (Aamulehti 30.10.1976). "Anssi Mänttärillä on jo monia keinoja hallussaan, ammattitaitoakin, mutta pidättelevä varovaisuus tekee Pyhästä perheestä jonkin verran ohuen teoksen. Siitä puuttuu se lopullinen räjähtävä voima, joka tekisi siitä merkittävän elokuvan - ja samoin on sen huumori vähän vaillinaista. Elokuvan vakava sävy ei olisi särkynyt, vaikka siinä olisi ollut muutakin hauskuutta kuin päähenkilön sekoilut englannin fonetiikan parissa." "Lasse Pöystin tulkinta muodostaa koko elokuvan lujan selkärangan", totesi Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 30.10.1976) yhtäpitävästi koko kriitikkokaartin kanssa. "Hänen ansiotaan on pitkälti myös se, että Anssi Mänttäri ohjaajana on voinut toteuttaa kokonaisuuden sillä tavoin keskitetysti ja tyylitellen kuin hän tiettävästi näytelmää filmiksi muovatessaan on tarkoittanutkin. Vähitellen, noista alkupuolen oudoksuttavista teatterimaisuuksista päästyään elokuva alkaa toimia myös elokuvana. Loppua kohti sen tematiikka sitäpaitsi selkenee, voimistuu ja laajentuu hyvin vaikuttavasti: eivät tässä todellakaan ole kuvattavana pelkästään alkoholistin ja hänen perheensä ongelmat. Selkenee myös paljon muuta, monimutkaista kierrettä ja kipeitä ilmiöitä, jotka koskettavat itse asiassa jokaista ihmistä." "Endast på grund av Lasse Pöystis och Birgitta Ulfssons enastående rika, berörande spel är filmen något av en händelse i vårt torftiga filmliv", korosti Greta Brotherus (Hufvudstadsbladet 29.10., 31.10.1976). "Även om regissören självfallet, liksom fotografen, Heikki Katajisto, har sin andel i sådant som bildplanering och perspektiv på personerna, upplever jag i alla fall starkast det i filmen som verkar överflyttat direkt från scenen: två mänskor som krossas på grund av den maktkamp som under ytan rasar mellan dem. Och de två spelas av Ulfsson och Pöysti." - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||||
Pyhä perhe oli Anssi Mänttärin (s. 1941) ensimmäinen pitkä näytelmäelokuva. Alalla hän oli toiminut vuodesta 1962 alkaen, mm. näyttelijänä, apulaisohjaajana ja tuotantopäällikkönä eri projekteissa. Vuonna 1969 hän ohjasi Guy de Maupassantin novellin pohjalta 16 minuutin lyhytelokuvan Ystävykset, joka valmistui nuorten elokuvataiteilijoiden lyhytelokuva-apurahan turvin. Pyhä perhe perustui Claes Anderssonin näytelmään Familjen / Perhe, joka sai ruotsinkielisen kantaesityksensä Lilla Teaternissa Helsingissä 15.3.1974 ja suomenkielisen Tampereen Työväen Teatterissa 17.8.1974. Lilla Teaternin esityksen ohjasi Lasse Pöysti, ja rooleissa nähtiin hänen itsensä lisäksi Elina Salo perheen äitinä, lapsina Laila Björkstam, Lasse Hjelt ja Susanne Möller, isän työtoverina Susanna Ringbom, lääkärinä Asko Sarkola ja kommentaattorina Birgitta Ulfsson. Tampereen Työväen Teatterin esityksen ohjasi Mikko Majanlahti, ja näyttelijöinä olivat Veikko Sinisalo, Eva Gyldén, Salme Laaksonen, Kari Kihlström, Leila Karttunen, Marja-Sisko Aimonen, Ahti Haljala ja Antti Litja. Elokuvaversiossa heistä ovat mukana samoissa rooleissa Lasse Pöysti ja Marja-Sisko Aimonen; Birgitta Ulfsson nähdään perheen äitinä. Anderssonin alkuperäistekstissä perheellä on ruotsinkieliset nimet - sukunimenä Back ja isällä etunimenä Ragnar, äidillä Svea, lapsilla Märta, Tore ja Susanna; isän työtoveri on nimeltään neiti Berg - suomenkieliseen esitykseen nimetkin on muutettu suomalaisiksi. Näytelmäversiossa on kaksi näytöstä, joista ensimmäinen tapahtuu "tyypillisessä keskiluokkaiskodin interiöörissä". Toisen näytöksen aikana näyttämö on aluksi jaettu kahtia, toisen puoliskon esittäessä mielisairaalan lääkärinkansliaa, toisen isän työpaikkaa. Kohtauksia ensimmäisessä näytöksessä on kuusi, jälkimmäisessä seitsemän, joista kolme viimeistä tapahtuvat jälleen kotona. Elokuvasovitukseen on lisätty mm. pari kapakkakohtausta, tuokio alkoholistiparantolaa sekä muutama ulkokuva. Perheen sukunimi on vaihdettu Mäestä Mäkiseksi ja isän etunimi Yrjöstä Paavoksi. Kommentaattoria/jokeria ei elokuvaversiossa ole. Kuvauksista suoriuduttiin 18 päivässä - tämän vaiheen nopeus on ollut tyypillistä Anssi Mänttärin myöhemmällekin tuotannolle. Apulaisohjaaja Lauri Tykkyläisen muistion mukaan "Kuvallinen ilmaisu rakennettiin melko niukkailmeisenä ja konstailemattomana palvelemaan erityisesti näyttelijäsuorituksia.... Sen sijaan kuvan rakeisuus ja osittainen tuhruisuus ei ole tietoinen ja harkittu alkoholistin perhe-elämän syövereitä symbolisoiva yritelmä vaan taloudellisten pakotteiden edessä suoritettu 'valinta'." Lopputeksteissä on Lars Klettnerin sukunimi virheellisessä muodossa Klättner. Suomen elokuvasäätiö tuki elokuvaa 300 000 markalla. Myös Mainos-TV osallistui tuotantoon ostamalla tv-esitysoikeuden ennakkoon. Pyhän perheen yleisömenestys oli vuoden näytelmäelokuvista heikoin. Elokuva sai 40 000 markan suuruisen laatutuen ja miespääosan esittäjä Lasse Pöysti neljännen henkilökohtaisen Jussi-patsaansa. San Remon festivaaleilla 1977 Italiassa Pyhä perhe palkittiin parhaana esikoisohjauksena. Elokuva nähtiin myös Suomen viikolla Göteborgissa lokakuussa 1977. - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||||
1. Valse primitive Säv. ja sov. Asko Mänttäri Anssi Mänttärin yhtye (off), 0' 35". Levytys: Anssi Mänttärin yhtye; Bluedisc BDLP-2, 1976. 2. Surullinen kehtolaulu duurissa Säv. ja sov. Asko Mänttäri, san. Claes Andersson, suom. Pentti Saaritsa Anssi Mänttäri, laulu, ja Anssi Mänttärin yhtye (off), 1' 30". Levytys: Anssi Mänttäri; Bluedisc BDLP-2, 1976. 3. Dreams Säv. ja sov. Asko Mänttäri Anssi Mänttärin yhtye (off), 0' 20". Levytys: Anssi Mänttärin yhtye; Bluedisc BDLP-2, 1976. 4. Kulkuri ja krouvi Säv., san. ja sov. Asko Mänttäri Asko Mänttäri, laulu, ja Anssi Mänttärin yhtye (off, matkaradio), 2' 25". Levytys: Asko Mänttäri; Bluedisc BDLP-2, 1976. 5. Pieni kaunis laulu Säv. ja sov. Asko Mänttäri Lauri Tornivuori, piano (off), 0' 10". Levytys: Anssi Mänttäri; Bluedisc BDLP-2, 1976. 6. Impromptu n:o 1 Säv. ja sov. Asko Mänttäri Pentti Lahti, huilu, ja Lauri Tornivuori, piano (off), 0' 25". Levytys: Pentti Lahti, huilu, ja Lauri Tornivuori, piano; Bluedisc BDLP-2, 1976. 7. Väärän koivun alla Säv. ja sov. Asko Mänttäri 1) Es. Yrjö Käki, saksofoni (playback, Pentti Lahti, saksofoni), 2' 25". 2) Pentti Lahti, saksofoni (off, loppumusiikki), 1' 25". Levytys: Pentti Lahti, saksofoni; Bluedisc BDLP-2, 1976. 8. Ämmät ne istui ja ihmetteli Säv. Asko Mänttäri, san. trad. - Kim Kuusi Es. Martti-Mikael Järvinen, laulu, ja kitara (playback, Esa Myllykoski, kitara), 1' 00". Levytys: Martti-Mikael Järvinen; Bluedisc BDLP-2, 1976. 9. "Jumppamusiikkia" Säv. Toini Jalonen Piano (off), 0' 25". 10. Sahtipolska Säv. ja sov. Asko Mänttäri Asko Mänttäri, harmonikka (off), 0' 40". Levytys: Hermannin Pelimanniyhdistys ry (= Anssi Mänttärin yhtye); Bluedisc BDLP-2, 1976. 11. Tipperary Säv. Harry Williams 1) Es. Lasse Pöysti, hyräily (100 %), 0' 05". 2) Es. Lasse Pöysti, viheltely (100 %), 0' 50". 12. Päivänkakkara Säv., san. ja sov. Asko Mänttäri Auri Mänttäri, laulu, ja Lauri Tornivuori, piano (off, radio), 0' 15". Levytys: Auri Mänttäri, säest. Lauri Tornivuori; Bluedisc BDLP-2, 1976. 13. Taistojen tiellä Säv. Hannes Konno Es. Martti-Mikael Järvinen, laulu sanoitta (100 %), 0' 20". 14. Tyttö, joka rakkautensa kanssa kamppailee Säv. ja sov. Asko Mänttäri, san. trad. Erkki Hyvönen, laulu, Asko ja Anssi Mänttäri, kuoro, ja Anssi Mänttärin yhtye (off, radio), 0' 20". Levytys: Humppayhtye Lankomiehet (= Anssi Mänttärin yhtye); Bluedisc BDLP-2, 1976. Huomautuksia: Martti-Mikael Järvinen rämpyttää kotona kitaraa (100 %), 0' 25". Hermannin Pelimanniyhdistys ry ja Humppayhtye Lankomiehet ovat Anssi Mänttärin yhtyeen salanimiä. Soundtrack-albumi Pyhä perhe julkaistiin elokuvan kanssa samanaikaisesti Bluedisc levymerkillä (BDLP-2). - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||||
Oy Auto-Bil Ab |
||||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||||
|