Viu-hah hah-taja
Strippi-pippi (ruotsinkielinen nimi)
Robotti (työnimi)
The Whizzer (englanninkielinen käännösnimi)
Le Streakeur (ranskankielinen käännösnimi)
Der Flitzer (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Viu-hah hah-taja
Ere Kokkosen ohjaamassa ja Spede Pasasen käsikirjoittamassa komediassa Viu-hah hah-taja (1974) näkymättömät ufomiehet Giljotin (Seppo Laine) ja Orvaskesi (Jyrki Kovaleff) laskeutuvat maapallolle ja omaksuvat ulkomuodon ensimmäisiltä vastaantulijoilta, herra Tossavaiselta (Seppo Laine) ja psykiatri Pehmeäleffiltä (Jyrki Kovaleff). ”Hajalieminen professori” (Pentti Siimes) vie löytämänsä ufomiesten laitteet laboratorioonsa, mistä yksi lisäosa päätyy stressistä kärsivälle johtaja Joona Maaperälle (Leo Lastumäki) ja saa tämän käyttäytymään kummallisesti. Tossavainen ja Pehmeäleff joutuvat puolestaan kaksoisolentojensa aiheuttamien sekaannuksien uhreiksi.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||
S |
||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
herra Vainio (sopimusneuvottelijoiden avustaja) ,
herra Vainio (sopimusneuvottelijoiden avustaja)Hae aiheista |
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
Kesä 1974 - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
"Ei ole ennen sattunut että Speden elokuvasta olisi tarvinnut sanoa: vuoden paras kotimainen", aloitti Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 1.9.1974). "Nyt tilanne on kuitenkin kääntynyt niin omituiseksi, että vuoden koko sato on kahdessa elokuvassa, ja molemmat on jo nähty. Tilanne on toisin sanoen kääntynyt täysin lohduttomaksi. Mutta jos kahden kohtalaisen sekasotkun välillä on rajaa käytävä, niin tokihan Viu-hah hah-taja koska tahansa sijoittuu Huunosen Karvojen edelle monen karvan mitalla. Kysymys ei ole niinkään Speden kehityksestä kuin riman mataluudesta joka tällä hetkellä on ainutlaatuinen suomalaisen elokuvan historiassa." "Vuoden 'paras'", ironisoi myös Martti Savo (Kansan Uutiset 8.9.1974) otsikossaan ja jatkoi: "Joka kerta kun näen uuden Spede Pasasen elokuvan, minusta tuntuu että vaikka hänen aiemmatkaan luomuksensa eivät ole olleet kehuttavia, niin näin saamatonta tekelettä ei Pasaselta ole aiemmin sentään tullut. Viu-hah hah-taja ei tee tässä suhteessa poikkeusta. Usein epäselvästi replikoidut (tai äänitetyt?) vitsit, suttuinen, ikävä kuva, juoni jonka kehittelyssä logiikka tuon tuostakin kompastelee, sekä sellaiset 'upouudet' komiikan ainekset kuin esim. hajamielinen professori tai hassahtanut psykiatri jäävät päällimäiseksi mieleen. Uutena - Spede-tuotannossa! - filmillisenä tehokeinona voitaneen pitää nopeutettua liikettä, mutta keksittyään tämän 'uutuuden' elokuvan tekijät ovat innostuneet sen käyttöön siinä määrin, että loppupuolella ei edes tämä varma trikki enää tehoa." "Viu-hah hah-tajaa ei enää voi sanoa edes elokuvaksi", tyrmäsi Markku Tuuli (Katso 39/1974), "se on vain kokoelma tv-sketsejä niin hatarasti koottuna, että parhaallakaan tahdolla niistä ei saa kokonaisuutta. Uuno Turhapurossa sentään oli mukana Vesku Loirin persoonasta pursuavaa letkeyttä, kun tässä ei muutamia pikku huulia lukuunottamatta ole enää mitään." "Viu-hah hah-taja on sikäli tyypillistä Spede-tuotantoa että saa todella panna kaikkensa peliin, jotta pysyisi mukana", koki Matti Rosvall (Aamulehti 1.9.1974). "Juoni on olemassa - sillähän tämän elokuvan paremmuutta edeltäjiinsä on kovasti perusteltu - mutta se on jotenkin ilkeästi rikottu. Juoneen liittyy monia sivuhyppäyksiä, jotka sinänsä on aika mukavasti keksitty, mutta Ere Kokkosen ohjauksessa on viimeistään leikkauspöydässä keitetty aineista sotkuinen soosi." Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 31.8.1974) poikkesi kritiikin yleiseltä linjalta. "Taitaa tosiaan olla Speden tähän asti paras hupijuttu", hän myötäili tuottajan mainoslausetta ja perusteli: "Aika hauskoja hetkiä vietetään tällä kerralla Spedefilmin seurassa. Se on teknisesti entistä parempi, kuvaus on oikein hyvää ja itse tarinakin tavallista mukavampi, kekseliäskin [- -]. Olisi tosin voinut ufomiesten hämmennyksiä kehitellä enemmänkin ja johdonmukaisemmin, mutta tällaisenaankin kommellukset luontuvat lystisti: ylinopeus liikkeissä vaikuttaa soveliaalta ja keventää menoa - eikä sitä käytetä liikaa. Sitäpaitsi Speden uudet nuoret kyvyt, Seppo Laine ja Jyrki Kovaleff, esittävät kaksoisroolinsa pätevästi, replikoivat hyvin eivätkä liioittele yli rajan ilmaisussaan." - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Spede Pasasen vuoden 1974 uutuus otti nimensä ajankohtaisesta ilmiöstä, nuorison viuhahtamisesta eli julkisella paikalla nopeasti alastomana näyttäytymisestä. Itse elokuvassa on mukana yksi ainoa viuhahdus, sekin vain viitteellisesti. Toinen ajankohtainen aihe elokuvassa ovat ufo-ilmiöt. Alkutekstit päättyvät Speden aforismiin: "Ufoja nähdään harvoin koska niistä on näkymättömiä 96 % - ja lantringin kanssa ei näe yhtään." Elokuvan päätehtävissä esiintyivät Leo Lastumäen ja Pentti Siimeksen ohella Spede-show'n tuoreet suosikit Jyrki Kovaleff ja Seppo Laine. Roolinimiin on sisällytetty sanaleikkejä - Kovaleff on mm. psykiatri Pehmeäleff, Pentti Siimes hajalieminen professori, Anna-Liisa Ruotsi Annikki Svärje, Simo Salminen intosimoinen suutelija ja Spede Pasanen konstaapeli Konsta Peli. Kun Annikki Svärje menee psykiatrin vastaanotolle, on vastaanottohuoneen ovessa nimi Pehmeäkoff. Viu-hah hah-taja oli viimeinen elokuva, jossa Leo Jokela (s. 1927) esiintyi - ensimmäinen oli ollut avustajantehtävä elokuvassa Kalle Aaltosen morsian (1948). Rooleja hänelle kertyi kaikkiaan 84. Jokela kuoli toukokuussa 1975. Mai-Brit Heljon etunimi on alkuteksteissä virheellisessä muodossa Maj-Brit, Anitta Niemen etunimi muodossa Anita ja Finnvox Oy on kirjoitettu Finvox. Viu-hah hah-tajan ensiesityskierros alkoi 30.8.1974. Yleisömenestys oli vuoden 1974 ehdottomasti paras - yli 80 % kolmen uutuuselokuvan kokonaiskatsojamäärästä. Elokuva sai 30 000 markan laatutuen - palkitsemista suositti erityisesti tuonkertaisen laatutukilautakunnan puheenjohtaja Modest Savtschenko, joka kriitikon roolissaan Martti Savona oli kohdellut elokuvaa varsin ankarasti. - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
1. "Alkuteema" Säv. Juha Tapaninen, sov. Esa Kotilainen Syntetisaattori (off), 0' 45". 2. Ascent Säv. Mike Vickers Orkesteri (off), 0' 24". 3. "Impulssiteema" Säv. Juha Tapaninen, sov. Esa Kotilainen Syntetisaattori (off), 1' 18". 4. Canned Can Säv. W. Merrick Farran Orkesteri (off), 3' 45". 5. Folktronic Säv. W. Merrick Farran Orkesteri (off), 1' 11". 6. "Stressihösseli" Säv. Juha Tapaninen, sov. Esa Kotilainen Syntetisaattori (off), 2' 37". 7. Wiegenlied / Kehtolaulu Säv. Johannes Brahms Soittorasia (off), 0' 10". 8. "Naisen teema" Säv. Juha Tapaninen, sov. Esa Kotilainen Syntetisaattori (off), 0' 54". 9. American Bar Säv. Bill McGuffie Piano (off, ravintolamusiikki), 0' 45". 10. Rati riti ralla Säv. trad., san. Maija Konttinen Es. Pentti Siimes, laulu (100 %), 0' 10". 11. Stenka Razin / Iz-za ostrova na strežen / Stenka Rasin / Volga, Volga Säv. ja san. trad. venäläinen, suom. san. Raul Reiman, san. elokuvassa Es. Leo Lastumäki, laulu (irtoääni), 0' 40". 12. Svarta Rudolf / Musta Rudolf Säv. Robert Norrby, san. E.A. Karlfeldt, san. Martti Jäppilä Es. Leo Lastumäki, huutelu (irtoääni), 0' 10". 13. "Jumppahumppa" Säv. Juha Tapaninen, sov. Esa Kotilainen Syntetisaattori (off), 0' 28". 14. "Urkumusiikki" Säv. Juha Tapaninen, sov. Esa Kotilainen Syntetisaattori (off), 0' 35". 15. "Kiva loppu" Säv. Juha Tapaninen, sov. Esa Kotilainen Syntetisaattori (off), 3' 18". Huomautuksia: Sävelteokset lukuunottamatta musiikkinumeroita 7, 10, 11 ja 12 ovat elokuvan taustamusiikkia, joiden kestot on ilmoitettu Teostomerkinnän mukaisesti. Studiomusiikki tuotettiin pääosin Esa Kotilaisen Mini Moog -syntetisaattorilla. Pentti Siimes esittää laboratoriossa laulaen Elvis-improvisaatiota (100 %), 0' 20". Impulssin vaikutuksesta Leo Lastumäki laulelee (off), 0' 15", ja hyräilee (100 %), 0' 10". Musiikkinumeron 11 edellä Anitta Niemi hyräilee lyhyesti samaa laulua (100%). - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|