Haku

Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin

Aatamin puvussa ja vähän Eevankin (rinnakkaisnimi)
I Adams kläder och lite i Evas (ruotsinkielinen nimi)
I Adams kläder och lite i Evas (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
In Adam's Dress and a Bit in Eve's Too (englanninkielinen nimi)
Ádámkosztümben (unkarinkielinen nimi)
Dans le costume d'Adam et un peu dans celui d'Eve (ranskankielinen käännösnimi)
Nicht nur im Adamskostüm (saksankielinen käännösnimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin

Matti Kassilan ohjaama ja yhdessä Osmo Lampisen kanssa käsikirjoittama komedia Aatamin puvussa… ja vähän Eevankin (1971) on neljäs Agapetuksen romaanista tehty filmatisointi. Heikki Himanen (Heikki Kinnunen) ja Jussi Kirves (Juha Hyppönen) auttavat veneellään järven yli asemapäällikkö Viirimäen (Veijo Pasanen). Kommellusten kautta kaverukset menettävät vaatteensa ja heitä epäillään vuorollaan vankikarkuri Granbergiksi (Risto Mäkelä).

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Heikki Kinnunen, Heikki Himanen, televisiomanu
Juha Hyppönen, Jussi Kirves, "Jusa", autokorjaamon työnjohtaja
Marja-Leena Kouki, Marja, Tuiren ystävätär
Tuire Salenius, Tuire Korpela, nimismiehen tytär
Kauko Helovirta, Ojanteen nimismies Korpela
Risto Mäkelä, vankikarkuri Yrjö Granberg
Pia Hattara, Selma, puhelinkeskuksen hoitaja
Tiina Rinne, Salme, postivirkailija
Pentti Irjala, Hiski, lumppuri
Tapio Hämäläinen, konstaapeli Niemelä
Eila Rinne, Kerttu Luodepohja
Raili Veivo, Niemelän vaimo
Ada Pääkkönen, emäntä
Salme Karppinen, Tyyne, karjakko
Veijo Pasanen, Kantomäen asemapäällikkö Veijo Viirimäki
Kreditoimattomat näyttelijät
Mauri Jaakkola, hinaajan laivamies
Muut tekijät
Matti Kassila, käsikirjoittaja
Osmo Lampinen, käsikirjoittaja
Mauno I. Mäkelä, tuotannonjohto
Olavi Tuomi, kuvaaja
Sakari Rimminen, kuvaaja (B-kuvaaja)
Juho Gartz, leikkaaja
Matti Ylinen, äänittäjä
Nacke Johansson, säveltäjä
Aino Mantsas-Kassila, lavastukset
Aino Mantsas-Kassila, puvut
Taavi Kassila, apulainen (kuvausapulainen)
Ilkka Ahola, apulainen (äänittäjän apulainen)
Taina Kanth, apulainen (leikkausapulainen)
Mauri Jaakkola, järjestäjä
Reijo Kanerva, apulainen (järjestäjän apulainen)
Lasse Holma, muu työryhmä (kuvaussihteeri)
Erkki Stillman, muu työryhmä
Lauri Ahokas, muu työryhmä
Teemu Kassila, muu työryhmä
Holger Blommila, muu työryhmä
Fenno-Filmi Oy, levittäjä
Yleisradio / Tallennepalvelu, levittäjä
VLMedia Oy, levittäjä
Nacke Johanssonin studio-orkesteri (Lähde: SKF 8), muu
Kreditoimattomat
Esko Töyri, studiopäällikkö
Matti Ylinen, miksaus
Taavi Kassila, valokuvat
Markku Laine, stunt
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
558 886 mk
Rahoitus
Julkaistu
1971
Alkuteos

Agapetus: Aatamin puvussa ... ja vähän Eevankin. Kevyt romaani. Helsinki: Otava, 1928. (romaani)

Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
08.10.1971
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Boston, Rex
Jyväskylä: Picnic
Lahti: Ilves
Pori: Asto
Tampere: Häme
Turku: Kino Turku
Filmikopioiden määrä
8
Muut näytökset
  • 22.10.1971 Kiistola, Oulu ensi-iltakierros
  • 06.11.1971 Kuvakukko, Kuopio ensi-iltakierros
  • 31.12.1971 Kinema, Vaasa ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 24.01.1976 MTV2 Katsojia: 2 100 000
  • 24.03.1979 MTV2 Katsojia: 1 888 888
  • 26.11.1993 TV2 Katsojia: 740 000
  • 20.08.1999 YLE TV2
  • 28.07.2004 YLE TV1
  • 20.12.2005 YLE TV2
  • 15.12.2009 YLE TV2
  • 02.07.2013 YLE TV1
  • 19.06.2014 YLE TV1
  • 24.05.2019 Yle TV1
Ulkomaanmyynti
AB Svensk Filmindustri, Ruotsi
Kuvauspaikat
Ulkokuvat

Hausjärvi: rataosuus Ryttylä - Riihimäki (juna porhaltaa)

Nurmijärvi: rautatie Rajamäellä (Granberg hyppää junasta)

Luhanka: mm. Judinsalon laituri (laivalaituri), maatalo Uiton kylässä (Luodepohjan talo), Päijänteen selkä (haveri ulapalla, Granbergin takaa-ajo), kalasaunan ranta Judinsalossa (pelastautumispaikka), Luhangan kirkonkylä (puhelinkeskuksen talo, kylänraitti, Korpelan talo, Niemelän talo, kanala), ranta urheilukentän tuntumassa (Heikki suistuu hevosen selästä), Vuoksensalmen lautta (lossi)

Joutsa: Eino Kaipaisen asuintalon rantasauna (Tuire ja Marja uimassa)

Kirkkonummi: Porkkala (Heikki ja Tuire etsivät Viirimäkeä)

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.

Sisäkuvat

Nurmijärvi: vankivaunu Rajamäellä (Granberg pakenee)

Luhanka: kalasauna Judinsalossa (kalasauna), asuintalo kirkonkylässä (Korpelan talo), maalaistalo (emäntä tekee ilmoituksen karkurista), kanala (Granberg munavarkaissa), maalaistalo Uiton kylässä (Luodepohjan talo)

Joutsa: Eino Kaipaisen asuintalon rantasauna (Tuire ja Marja saunassa)

Kirkkonummi: hylätty asuintalo Porkkalassa (Heikki ja Tuire etsivät Viirimäkeä)

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.

Studiot

Helsinki: Fennada-Filmi Oy:n Kulosaaren studiot Kulosaarentie 37 (puhelinkeskus, Niemelän asuintalo ja selli, Kerttu ja Granberg navetan ylisillä)

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.

Kuvausaika

21.6. - heinäkuu 1971, noin viikko studiossa elokuussa 1971

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.

Sisältöseloste

Vaarallinen rangaistusvanki Yrjö Granberg pakenee junan vankivaunusta. Tieto asiasta leviää nopeasti Ojanteen idylliseen kirkonkylään. Samaan aikaan asemapäällikkö Viirimäki myöhästyy laivasta yrittäessään palata lomaltaan virantoimitukseen. Luodepohjan emännän avulla hän onnistuu saamaan kyydin moottoriveneellä ajelevilta nuorukaisilta, Heikki Himaselta ja Jussi Kirveeltä. Keskellä järveä moottori kuitenkin sammuu ja sytytystulpat putoavat veteen asemapäällikön kiireisen kohelluksen seurauksena; lisäksi osoittautuu, että kaverusten ostamat uudet tulpat ovat kaupassa vaihtuneet nauloja ja saranoita sisältävään pakettiin.

Ukonilma ja rankkasade yllättävät airojen varaan jääneen venekunnan, joka juuttuu karille vähän ennen rantaa. Heikki ja Jussi kantavat asemapäällikön maihin ja ryhtyvät kuivattelemaan vaatteitaan venevajassa. Asemapäällikkö kuulee auton äänen ja lähtee juoksemaan sitä kohti, perässään alastomat kaverukset, jotka saatuaan takaisin Jussin sadetakin palaavat venevajalle.

Vajan vintillä piileskellyt Granberg on vienyt kaverusten vaatteet ja soutaa matkoihinsa heidän veneellään. Asemapäällikkö palaa nolona ja ilmoittaa heidän olevan saaressa. Kun miehet ovat turhaan huhuilleet salmen yli kirkonkylään, Jussi päättää uida hakemaan apua. Päästyään maihin hän alastomana pelästyttää karjakon, joka ilmoittaa nähneensä vankikarkurin. Nimismies säätiedon asiasta, samalla kun lumppuri-Hiski löytää Granbergin hylkäämät vanginvaatteet, toimittaa ne kirkonkylään ja antaa tiedon karkurin uusista asusteista.

Metsässä Jussi törmää Granbergiin, vaatii vaatteitaan takaisin ja saa ne tappelun jälkeen. Toinnuttuaan Granberg pakenee. Jussi puolestaan uskaltautuu kylälle ja yrittää selostaa tilannetta keskus- ja postineideille, jotka kuitenkin tuntomerkkien perusteella aseella uhaten pidättävät hänet ja kuljettavat riemusaatossa kylän putkaan, konstaapeli Niemelän taloon. Paikalle hälytetty nimismies ei ota uskoakseen Jussin kertomusta seikkailuistaan.

Tällä välin Heikki kyllästyy odottamaan Jussia, ui vuorostaan salmen yli, huomaa alastomana juoksevan Granbergin, jota hän aluksi luulee Jussiksi. Heikki päätyy nimismiehen talolle, missä tämän tytär Tuire viettää saunailtaa ystävättärensä Marjan kanssa. Alastomana Heikki yrittää piiloutua tytöiltä, mutta nämä löytävät hänet Tuiren makuuhuoneen lasioven takaa. Tuire koettaa pysäyttää Heikin ampumalla pistoolilla lattiaan, mutta mies pääsee pakoon, ensin polkupyörällä, sitten hevosen selässä, kunnes hänen matkansa katkeaa järveen. Tytöt pidättävät Heikin ja kuljettavat Niemelän taloon, missä hän Jussin tuella onnistuu vakuuttamaan nimismiehen henkilöllisyydestään.

Granberg puolestaan sonnustautuu Niemelän vaimon alushousuihin, varastaa munia talon kanalasta ja vie moottoripyörästä tulpat. Hän palaa kaverusten veneelle ja löytää järveltä asemapäällikön, joka yrittää lautalla päästä saaresta. Lautta särkyy ja Granberg pelastaa veden varaan joutuneen asemapäällikön veneeseen. Sillä aikaa Heikki ja Tuire, Jussi ja Marja soutavat saareen ja etsivät asemapäällikköä pareittain: kesäyön herkässä tunnelmassa romanssi syttyy kummankin parin välille.

Granberg ja asemapäällikkö laulavat ja juopottelevat sulassa sovussa, kun heidät paikallistetaan äänen perusteella. Granberg kuitenkin huomaa poliisien lähestyvän ja onnistuu karkaamaan saartorenkaasta suuren rakkautensa, Luodepohjan Kerttu-emännän hoiviin, jonka kanssa hän on ollut kirjeenvaihdossa vankilasta käsin. Asiasta tietävä postineiti antaa vihjeen nimismiehelle, joka aamulla ilmestyy Luodepohjaan. Granberg on viettänyt yön heinäladossa Kerttunsa vierellä: hän herää poliisien tuloon, mutta ei enää lähde pakoon. Sen sijaan hän lahjoittaa Kertulle sormuksen ja antautuu.

Kylässä soivat kirkonkellot - ilmeisesti häiden merkiksi, sillä samaan aikaan keskusneiti vastaanottaa asemapäällikön onnittelusähkeen.

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.

Aiheet
Lehdistöarviot

"Olipa onnellinen asia", ilahtui Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 9.10.1971), "että Matti Kassila ja kumppanit ovat osanneet ja onnistuneet tavoittamaan uutuuteensa ihan oikeata Agapetuksen ilonpitoluontoa: Luhangassa kesällä filmattu Aatamien seikkailu on valoisa, kevytpoljentoinen ja puhtaasti hilpeäluontoinen värikäs ja toiminnallinen kesäleikki, jonka parissa saa hyvän mielen ja monta mukavaa nauruakin."

"Kaikessa vaatimattomuudessaan, kotoisuudessaan ja iloisuudessaan se saavuttaa jotakin, mihin nuorempien vuosikertojen kynäniekat ja ohjaajamestarit meillä eivät ole alkuunkaan pystyneet", linjasi Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 10.10.1971, 2.1.1972): "Se on ensimmäinen hyväksyttävä ja ensimmäinen todella hauska kansanomainen suomalainen elokuvahuvinäytelmä monen moneen vuoteen. Se on mukavan rientoisa [- -], sen juoni juoksee eli kommellukset synnyttävät vaivatta uusia ja entistä hullumpia kommelluksia. Ja siinä on muutamia niin pistämättömiä näyttelijätöitä - kärjessä Veijo Pasanen, valkokankaalla toistaiseksi varsin harvoin nähty - että ne lopullisesti riisuvat katsojan aseista."

"Olavi Tuomen ja Sakari Rimmisen kuvaus esittelee suorastaan hienostunein sävyin Luhangan kaunista kesämaisemaa", yhtyi Leo Stålhammar (Suomenmaa 12.10.1971) kiitoksiin. "Muutoin Aatamin puvussa ja vähän Eevankin on onnistuneita värejään myöten teknillisesti parasta kuvaa mitä meillä on nähty. Tämä liittyy siihen yleisilmeeseen mikä lyö leimansa koko toteutukselle. Matti Kassilaa on syytä onnitella oman panoksensa ohella myös hyvän työryhmän kokoamisesta. Aatamin puvussa on hauska ja notkean vauhdikkaasti kerrottu elokuvallinen komediafilmi."

"Aatamin puvussa ja vähän Eevankin on paikoin hauskahko pikkukomedia", luonnehti Erkka Lehtola (Aamulehti 10.10.1971). "Mitään uutta ja yllättävää ei ole Kassilalla ollut annettavanaan. Jotakin on kuitenkin haluttu tehdä asian hyväksi, ja niin on Agapetuksen aiheesta pyritty pyyhkäisemään pölyjä. Siellä täällä on onnistuttukin, ja elokuvaan on taltioitu sitä samaa koomista virettä, joka on tuttua nimenomaan menneiltä vuosilta [- -]. Kokonaisuutena Matti Kassilan ohjaustyö on selvää sukua hänen aiemmille Agapetus-filmeilleen. Se on siisti ja sileä väripostikortti, joka on viipynyt postissa vähän turhan kauan."

"I jämförelse med 50- och 60-talens komedier", vertaili B.P-m (Bengt Pihlström, Nya Pressen 9.10.1971), "står sej I Adams kläder och lite i Evas gott, men dagens krav på kvickhet och originalitet är andra, filmen känns gammalmodig, aningen på ett oskyldigt, men också på ett föragligt sätt."

"Matti Kassilan versio on ammatillisessa mielessä varmasti kunnioitettava suoritus", arvioi Sakari Toiviainen (Ilta-Sanomat 9.10.1971), "mikä ei kerro paljoakaan siitä, että elokuva on tyhjä ja yhdentekevä. [- -] Kassila on nykyaikaistanut aihetta muuttamalla toisen nakupellen ammatin upseerista työnjohtajaksi ja inhimillistämällä vankikarkurin hahmoa [- -]. Tässä mielessä elokuva on kyllä 20-lukua vähemmän sotilaallisen ja vankeja kohtaan inhimillisemmän 70-luvun lapsi, mutta nämä pienet yksityiskohdat eivät paljon pelasta."

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.

Taustaa

Agapetuksen humoristinen romaani Aatamin puvussa ... ja vähän Eevankin (1928) oli ennen Matti Kassilan sovitusta muutettu elokuvaksi jo kolme kertaa, vuonna 1931 Suomi-Filmin tuottamana ja Jaakko Korhosen ohjaamana, vuonna 1940 Suomen Filmiteollisuuden tuottamana ja Ossi Elstelän ohjaamana ja vuonna 1959 Saksan liittotasavallassa, tuottajana Filmaufbau ja ohjaajana Franz M. Lang. Saksalaisen version 2 x Adam, 1 x Eva ulkokuvat toteutettiin Suomessa.

Matti Kassilan elokuva on romaanin ainoa värifilmatisointi. Kassilan ja Osmo Lampisen käsikirjoitus pohjautui alkuperäisromaaniin varsin vapaasti - asemapäällikkö Viirimäki säilyi tarinan henkilögalleriassa, mutta proviisori Aarne Himasesta oli tehty televisiomanu Heikki Himanen ja luutnantti Paavo Kähkösestä autokorjaamon työnjohtaja Jussi Kirves. Jaakko Korhosen sovituksessa pääosakolmikkoa näyttelivät Kaarlo Saarnio, Joel Rinne ja Yrjö Tuominen, Ossi Elstelällä Jalmari Rinne, Tauno Palo ja Leo Lähteenmäki, Kassilalla taas Veijo Pasanen, Heikki Kinnunen ja Juha Hyppönen. Heikki Kinnusella oli tässä elokuvassa ensimmäinen suuri roolinsa. Hyppönen kuului Turun Kaupunginteatterin näyttelijöihin, aikaisemmin Kuumassa kissassa? nähty Marja-Leena Kouki Porin Teatteriin, Tuire Salenius opiskeli vielä teatterikoulussa. Osa on jäänyt Saleniuksen ainoaksi valkokankaalla. Värisovituksen ulkokuvat kuvattiin Luhangalla. Musiikin säveltäjäksi kaavailtiin alunperin Kari Rydmania.

Elokuvan yleisömenestys oli vuoden kolmanneksi paras, esitysvuoden keskiarvoon nähden yli kaksinkertainen. Tuotantokustannukset olivat 558 886 markkaa, Suomen elokuvasäätiön tuotantotuki 75 000 markkaa, esitystuotot 366 622 mk. Hyvästä yleisömenestyksestä huolimatta elokuva jäi näin 117 264 markan verran tappiolliseksi.

Elokuvan ensimmäinen esitys television kakkosverkossa 21.1.1976 keräsi verkon kaikkien aikojen suurimman kotimaisten elokuvien katsojamäärän, 2 100 000 henkeä.

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.

Musiikki

1. Alkutekstimusiikki
Säv. ja sov. Nacke Johansson
Nacke Johanssonin studio-orkesteri (off), 2' 10".


2. Sunnuntaiaamuna
Säv. Hj. Backman, san. Simo Korpela
Es. Risto Mäkelä ja Veijo Pasanen, laulu, kahdessa osassa (off ja 100 %), yht. 0' 35".


3. Kun minä kotoani läksin
Säv. ja san. trad.
Es. Risto Mäkelä ja Veijo Pasanen, laulu (100 %), 0' 40".

-Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.

Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
21261
Tarkastuspäivä
06.10.1971
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2410 m
Veroluokka
10 %
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Osia
5
Tarkastusnumero
T-21261
Tarkastuspäivä
13.01.1993
Formaatti
video
Pituus/leikattu
84'33"
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Osia
1
Tarkastuttaja
Yleisradio / Tallennepalvelu
Tekniset tiedot
Väri
väri, Eastmancolor
Ääni
ääni, Filmi-Ääni Oy
Kuvasuhde
1,66:1
Kesto
88 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa