Kahdeksas veljes
Den Åttonde brodern (ruotsinkielinen nimi)
Pummi (työnimi)
Pummi - den åttonde brodern (työnimi)
The Eighth Brother (englanninkielinen käännösnimi)
Le Huitième frère (ranskankielinen käännösnimi)
Der Achte Bruder (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Kahdeksas veljes
Spede Pasasen käsikirjoittamassa ja ohjaamassa komediassa Kahdeksas Veljes (1971) Jalli Riivatsalo (Spede Pasanen) työskentelee sukulaisensa Kalevin (Simo Salminen) mainostoimiston keskusneitinä ja hankkii lisäansiota ystävänsä Jaskan (Vesa-Matti Loiri) kanssa toimimalla rehellisenä huijarina. Hyötyavioliiton perässä oleva Jalli jättää tyttöystävänsä Irmelin (Ursula Rainio) voidakseen liehitellä johtaja Tässäpuron (Juhani Kumpulainen) tytärtä Marjutia (Tarja Markus). Tavoitteidensa saavuttamiseksi juonikas Jalli käyttää keinoja, jotka synnyttävät muissa voimakasta kostonhalua.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||
S |
||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
Kampaaja: Salon Kaija Huopainen<br /><br />Jaakko Salon orkesteri
Kampaaja: Salon Kaija Huopainen<br /><br />Jaakko Salon orkesteriHae aiheistaKreditoimattomat
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
Marraskuu 1970 - tammikuu 1971 - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
"Kumma juttu: Spede pystyy vielä yllättämäänkin", aloitti Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 28.2.1971). "Nyt osoittautuu, että Spede on onnistunut debyyttiohjauksessaan odotettua paljon paremmin ja saanut siitä ennen kaikkea sympaattisemman hupailun kuin ovat olleet tuotannon muutamat edelliset filmit. Kahdeksas veljes ei tosin ole mitenkään uutta Spedeä. Mutta se on hallitumpaa ja sisältää vähemmän raskasta konstailua kuin edelliset. [- -] Spede on näyttelijänä nyt parempi kuin koskaan ennen, jollakin tavoin jopa tosiaan 'kahdeksannen veljeksen' tyyppiä: vähän holtiton, mutta silti rehtikin, lannistumaton ja hyväntuulinen, iloinen lapsekas jekkuilija, tyypillinen suomalainen jätkänvonkale ja esimerkillinen ison miehen ja ikilapsen yhdistelmä." "Spedes regidebut positiv överraskning", otsikoi B. P-m (Bengt Pihlström, Nya Pressen 1.3.1971) ja jatkoi: "I mitt tycke är detta den kanske bästa Spede film som gjorts, sympatisk till tonen, fiffig i upptågen och klarare än förr i händelseförloppet. Synd bara att inte den affärs- och reklamvärld som utgör händelsernas ram behandlas litet mera satiriskt. Spede själv är positivt återhållsam i sitt eget agerande och det som vanligt prydliga flickgardet utnyttjas väl [- -]." "Harmaassa kotimaisessa elokuvassa tarvitaan Speden ja kumppanien kaltaisia naurattajia", antoi L. St. (Leo Stålhammar, Suomenmaa 3.3.1971) yhteenvetonsa, "Spede Pasasen elokuvien kuten tv-ohjelmienkin eräs mieluisa ominaisuus on hyväntahtoisuus, ketään loukkaamaton huumori ja kuitenkin jutussa on vahva annos parodiaakin. Tälläkin kertaa Ere Kokkosen [po. Pertti Pasasen] ohjauksessa on epätasaisuutta, rytmi ei aina toimi kunnolla, mutta parhaimmillaan hänellä on oikeata vauhdikkaan komedian ohjaajan otetta." "Valitettavasti Kahdeksannessa veljeksessä on tarpeettomia ja räikeitä jaksoja (Peppi ja Simo, Oliver Hawk)", koki Mikael Fränti (Suomen Sosialidemokraatti 28.2.1971), "mutta kokonaisvaikutelmani elokuvasta on myönteisempi kuin koskaan Filmituotanto Spede Pasasen töiden edessä." "Med hjälp av tunn intrig [- -] gör Spede Pasanen, Simo Salminen och Vesa-Matti Loiri rutinmässiga försök att vara roliga", ajatteli puolestaan Katy Gyllström (Hufvudstadsbladet 28.2.1971). "Så har de också några lyckade ögonblick per man. [- -] Men mest är det fråga om fyllehumor av allra enklaste slag. Det enda verkligt lyckade är enligt min mening förtexterna." "Speden esiintyminen jälleen pääosassa osoittaa, että hän ei ole pystynyt kehittämään komiikkaansa mihinkään suuntaan", arvosteli Pentti Kirstilä (Aamulehti 28.2.1971). "Hän on edelleen samassa pisteessä kuin ensimmäisissä elokuvissaan. Tällä kertaa elokuva ei sisällä edes yhtään hyvää sanallista vitsiä kuvallisista puhumattakaan. Tarina on tietysti inhimillinen, mutta Spede ei ole mikään herkän huumorin taitaja. Tekijät ovat ilmeisesti pelästyneet elokuvan suhteellisen rauhallista rytmiä, joten elokuvaan on täytynyt lisätä aivan tarpeettomia nopeutettuja jaksoja, missä Simo Salminen juoksee Peppi Pitkätossun kanssa karkuun kahta poliisia. [- -] Elokuvaa leimaa kaikinpuolinen tarkoituksettomuus, ja on vaikea koettaa arvata minkälaiselle yleisölle se on tarkoitettu." "Speden parhaita", arvioi AL (Antti Lindqvist, Kansan Uutiset 19.6.1980) vuoden 1980 tv-esityksen aikaan: "Sekava, päämäärätön, epätasaisesti näytelty ja eettisiltä arvoiltaan mitä kyseenalaisin elokuva Kahdeksas veljeskin on, mutta siinä Spede saa sentään välähdyksittäin (esim. Simon freudilaisittain kiintoisat Peppi-unet, Speden tekemät mainosparodiat ja yhdessä Loirin kanssa toteutetut huijaukset) aikaan hauskojakin hetkiä." - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Kesällä 1970 osakeyhtiöksi muuttunut Filmituotanto Spede Pasanen tuotti vuonna 1971 kaksi elokuvaa. Niistä ensimmäinen, Kahdeksas veljes kuvattiin vuosien 1970-71 vaihteessa Spede Pasasen itse ohjaamana. Kinolehden 7/1970 ja 8/1970 Tulossa kotimaista -otsakkeen alla projekti kulki nimikkeellä "Spede-kuva Toistaiseksi nimeä vailla". Myös käsikirjoitus oli Spede Pasasen työstämä, ja hänen lisäkseen pääosissa nähtiin Vesa-Matti Loiri, Simo Salminen, vuoden 1970 Miss Suomi Ursula Rainio ja Tarja Markus. Tuotantokustannukset nousivat 290 000 markkaan. Elina Katainen ja Kari Sohlberg toteuttivat elokuvan alkutekstit kirjainanimaationa ja huvittavin anagrammein: Rivo Sekuli/Vesku Loiri, Likainen Etana/Elina Katainen, Karjasurmat/Tarja Markus, Jumalainen Kupuni/Juhani Kumpulainen, Lasimies Monn/Simo Salminen, Tahnakanit/Taina Kanth, K. Ehtapelko/Pekka Lehto, Kihlakerberos/Rikas Ohlberg/Kari Sohlberg, Patti Persenna/Pertti Pasanen. Pehr-Olof Sirénin nimi on elokuvan alkuteksteissä muodossa Per Siren. Tekijöiden tehtäviä ei ole määritelty alkuteksteissä. Elokuvan ensi-iltakierros alkoi 26.-27.2.1971. Kahdeksas veljes oli vuoden toiseksi paras yleisömenestys - katsojia se keräsi kaikkiaan 176 175 henkeä, mutta jäi silti tuottajan ilmoituksen mukaan 10 000 markkaa tappiolliseksi. Joistakin esitysversioista on myöhemmin leikattu pois alunperin 16:mm materiaalille kuvattu hypnotisoija Oliver Hawkiin (oik. Olavi Hakasalo, 1930-1988) liittyvä jakso. Kansallisen audiovisuaalisen arkiston kokoelmissa olevasta käsikirjoituksesta puuttuu kaksi sivua, jotka vastaavat neljän ja puolen minuutin esityspituutta. - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
1. Alku- ja alkutekstimusiikki Säv. ja sov. Jaakko Salo Jaakko Salon orkesteri (off), kahdessa osassa, yht. 3' 05". 2. Torna a Surriento / Palaja Sorrentoon Säv. Ernesto de Curtis Pertti Pasanen, vihellys (irtoääni), 0' 10". 3. Loppumusiikki Säv. ja sov. Jaakko Salo Jaakko Salon orkesteri (off), 1' 25". Huomautuksia: Hypnotisointinäytöksen taustana sekä paraatimusiikkian (off, soittokunta), 0' 30", että klassista (off), kahdessa osassa, yht. 1' 30". Kaivohuoneella harmonikkamusiikkia (off), kahdessa osassa, yht. 1' 00". Vaihtelevaa viihdemusiikkia Kaivohuoneella, 0' 10", Jallin asunnolla, 1' 20", Irmelin asunnolla, 0' 45", sekä Marjutin illanvietossa, 1' 50", kaikki off. Musiikkinumeron 1 muunnelmina baarissa pianomusiikkia (off, Jaakko Salo, piano), kahdessa osassa, yht. 0' 45", ja ravintolassa tanssimusiikkina pop (off), 0' 35". Ravintolassa viihdemusiikkia huilulle ja orkesterille (off), 0' 30", sekä nopeutettua poppia (off), 0' 20". Riivatsalon painajaisjaksoissa "Peppi Pitkätossuaihe", kaksi muunnelmaa, yht. 1' 25", sekä "outo" aihe, kahdessa osassa, yht. 0' 20", kaikki off. Mainosmusiikkia (off) sukelluspuvulle, 0' 50", ja Pukli-Pax -pastilleille, 0' 35". Kirkossa hääsaattomusiikki (off, urut), 0' 55". Spede Pasanen puhaltaa kukkopilliin (100 %), 0' 05". - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|