Vodkaa, komisario Palmu
Vodkaa, komisario Palmu
Matti Kassilan ohjaama ja yhdessä Georg Korkmanin kanssa käsikirjoittama Vodkaa, komisario Palmu (1969) on neljäs ja viimeinen osa Komisario Palmu –elokuvien sarjassa. Komediallisessa rikoselokuvassa vasemmistolainen televisiotoimittaja Reino Torpo (Turo Unho) murhataan hänen paljastettuaan Suomen ja Neuvostoliiton väliset salaiset sopimusneuvottelut. Yleisradio ei usko Torpon työtoveria (Seppo Kolehmainen) murhaajaksi ja palkkaa jo eläkkeelle jääneen komisario Palmun (Joel Rinne) selvittämään asiaa. Hän saa avukseen entisen kollegansa, ravintoloitsijana toimivan Väinö Kokin (Leo Jokela), mutta joutuu vastakkain entisen esimiehensä, hallitussihteeriksi edenneen Toivo Virran (Matti Ranin) kanssa. Palmun epäilykset kohdistuvat iskelmälaulaja Tamaraan (Inga Sulin), viihdetaitelija Stenka Sonkavaaraan (Viktor Klimenko) ja lehtimies Kosti Kulaan (Matti Oravisto). Neuvostoliittolaisagentin (Lilga Kovanko) avulla oikeat syylliset saadaan lopulta kiinni.
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||
S |
||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Avustajat
Väkeä lentoasemalla: Ingrid Ahonlinna, Kitty Frilander, Helisalo, Hyttinen, Ami Lehtola, Antha Lehtola, Laura Lehtonen, Vieno Nurminen, Päivi Purhonen, Reiman, Reiman, Kyllikki Soukki, Tiippana, Wilen<br /><br />Väkeä Suomen Moskovan suurlähetystön vastaanotolla: Aino Fall, Lempi Heinonen, Alice Holmberg, Heikki Huopainen, Hilkka Hyttinen, Anneli Jokinen, Kalakari, Terhi Kanerva, Oskari Kiiras, Markku Kokkonen, Ida-Liisa Kostiainen, Senja Soitso, Malmstedt, Aimo Nousiainen, Olavi Pulkkanen, Rauha Puntti, Eila Roine, Mikko Sergejeff, Leila Sipilä, Esko Tuomi, Alli Valli, Kerttu Wilén, Ester Väliniemi <br /><br />Yleisradion ylivahtimestari: herra Mynttinen<br /><br />Suopon etsivä: herra Tuomi ,
Väkeä lentoasemalla: Ingrid Ahonlinna, Kitty Frilander, Helisalo, Hyttinen, Ami Lehtola, Antha Lehtola, Laura Lehtonen, Vieno Nurminen, Päivi Purhonen, Reiman, Reiman, Kyllikki Soukki, Tiippana, Wilen<br /><br />Väkeä Suomen Moskovan suurlähetystön vastaanotolla: Aino Fall, Lempi Heinonen, Alice Holmberg, Heikki Huopainen, Hilkka Hyttinen, Anneli Jokinen, Kalakari, Terhi Kanerva, Oskari Kiiras, Markku Kokkonen, Ida-Liisa Kostiainen, Senja Soitso, Malmstedt, Aimo Nousiainen, Olavi Pulkkanen, Rauha Puntti, Eila Roine, Mikko Sergejeff, Leila Sipilä, Esko Tuomi, Alli Valli, Kerttu Wilén, Ester Väliniemi <br /><br />Yleisradion ylivahtimestari: herra Mynttinen<br /><br />Suopon etsivä: herra TuomiHae aiheista |
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
Rauno Lehtisen studio-orkesteri <br /><br />Smokings-yhtye
Rauno Lehtisen studio-orkesteri <br /><br />Smokings-yhtyeHae aiheistaKreditoimattomat
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
Huhtikuu-kesäkuu 1969 - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
"Parhainta uudessa Palmussa on lupaavasti vitsikäs ja aika taitavasti tehty prologiosa trikkikuvauksineen", aloitti Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 14.9.1969). "Valitettavasti se vain lupaa - ja panee odottamaan - elokuvalta enemmän kuin sitten saadaan. Sekä hauskaa että jännittävyyttä. Kumpaakaan ei ole filmissä tarpeeksi. - - Päävirhe on käsittääkseni jo käsikirjoituksessa: jännitysjuoni on höllä, hatara ja epäselväkin aika lailla. - - Ei myöskään ole saatu komediallisia ja jännitystarinan aineksia synkrooniin; vitsit liittyvät miltei järjestään vain television katsojien tietämiin henkilö- ym. asioihin ja ovat sittenkin melko lapsellisia." "Tekijöiden tavoitteiden kaksinaisuus ei jää epäselväksi", koki Sakari Toiviainen (Ilta-Sanomat 13.9.1969). "Kyseessä on kouristunut yritys tehdä toisaalta menevää, ajanvietteellistä, komediallista elokuvaa, toisaalta puuttua puolivakavasti ajankohtaisiin asioihin ja esittää niistä juohevan mitäänsanomattomia kommentteja Palmun isällisen ja puolivillaisen kansanviisauden säestyksellä. Tuloksena on luonnollisesti se, että filmi ei ole mitään kunnolla: sekä thrillerinä, komediana että ajankohtaisena kommenttina se on mitätön, etten sanoisi törkeä." "Vodka, kommissarie Palmu vill vara ett uppsluppet skämt men blir enbart kaotisk på grund av sin brist på följdriktighet, linje och ordning", arvosteli Henry G. Gröndahl (Hufvudstadsbladet 14.9.1969). "Även en lek måste vara organiserad för att undvika planlöshet. En regissör måste tro på det han skapar, här tvivlar man alltför ofta på att Matti Kassila har haft någon tro på sin film. Karikeringen är för grov. - - Vodka, kommissarie Palmu vill lekfullt bolla med thrillerns medel, men den bollar vårdslöst med publikens krav på kvalificerad underhållning. Men kanske bör den uppfattas som en reklamfilm för tv. Ett slöseri med tid, pengar och skådespelare." "Lähtökohdat sinänsä ovatkin otolliset", tunnusti Aamulehden (14.9.1969) nimetön kirjoittaja, "ja alkujaksoiltaan Vodkaa, komisario Palmu tuntuu viihtyisältä, siivolta filmiltä, mutta vähitellen se osoittautuu raskaalla kädellä tehdyksi jännärin ja farssin sekameteliksi. Matti Kassila ja Georg Korkman ovat jättäneet jälkeensä skenarion, josta puhdistelemalla olisi kenties saanut käyttökelpoisen tarinan; muutamien päättömyyksien vähentäminen olisi antanut sille luontevamman ja sujuvamman ilmeen." "Toisaalta kun otetaan huomioon viime vuosien masentava komediatuotanto", puntaroi Markku Tuuli (Katso 38/1969), "on Kassila Palmussaan kyennyt verrattomasti hauskempaan tulokseen kuin esimerkiksi Spede pingoittuneissa töissään. Kassilan komedia ei ole mitattavissa yleisön naurunpurskahduksista, vaan koko elokuvan miellyttävästä ja kevyestä iloitteluilmeestä. Joitakin ilmeisimpiä parodiointivirheitä lukuunottamatta Vodkaa, komisario Palmu on tasapainoisinta komediaa, mitä meillä on nähty pitkään aikaan, se ei tuo vitsejään väkinäisesti, eikä yritä pakoittaa katsojaa nauramaan, vaan komediaote on sijoittunut kokonaistapahtumien sisälle miellyttäväksi sivuilmeeksi." "Matti Kassila on tehnyt parempiakin elokuvia, mutta tuskin koskaan näin reipasta ja tällaisella antaumuksella", innostui Martti Savo (Kansan Uutiset 14.9.1969). "Elokuvan suurimpana vikana omassa lajissaan on lähinnä se, että käsikirjoituksen tekijät, luottamatta ilmeisesti liikoja lopputuloksen tehoon, miltei ylikuormittavat filminsä tapahtumilla. Verrattuna menneiden vuosien Mika Waltarin teksteihin nojanneisiin Palmu-filmeihin on Vodka-Palmu vähemmän 'salapoliisiromaanimainen', mutta paljon vauhdikkaampi ja filmillisempi sekä - ja ennen kaikkea - aktuellimpi. Elokuvan vitsit ja piikit suuntautuvat railakkaasti 'kaikkiin suuntiin' - -." "Kassilan yleisohjauksen linja on toimiva", kiitti myös Leo Stålhammar (Suomenmaa 16.9.1969), "ja suurelta osin vauhdikas, samoin elokuva on Esko Nevalaisen kuvauksen ja Juho Gartzin leikkauksen puolesta sekä muutoinkin tekniseltä tasoltaan huolellista työtä. Laatuun on siten kiinnitetty ilahduttavassa määrin huomiota. Näyttelijöistä eivät aikaisemmista Palmu-tarinoista tutut Joel Rinne komisariona, Matti Ranin hallintomiehenä ja Leo Jokela ravintoloitsijaksi siirtyneenä saa rooleissaan suuria mahdollisuuksia mutta ottavat kaiken mahdollisen irti. - - Matti Oraviston konna on suorituksellinen kompastuskivi samoin kuin se on sitä itse roolinakin. Käsikirjoittajilta on puuttunut tässä kohdin luovaa inspiraatiota kun on tarvinnut turvautua tämäntapaiseen klisheeseen." "Kurkistuksena politiikan, viihteen ja uutismaailman kulisseihin Vodkaa, komisario Palmu onkin säilyttänyt hyvin arvonsa", näki Arto Pajukallio (Katso 51-52/1991) vuoden 1991 tv-esityksen aikaan, ja Mikael Fränti (Helsingin Sanomat 23.5.1986) kirjoitti: "Vodkaa, komisario Palmu kiinnostaa kyllä dokumenttina omasta ajastaan, mutta dekkarielokuvana se jää kovin hajanaiseksi ja hahmottomaksi. Sitä paitsi alkuperäisten Palmujen suoraviivainen charmi ja huumori ovat tipotiessään. Poliittisena satiirina Kassilan ja Korkmanin aikaansaannos on liian osoitteleva." - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Matti Kassila ohjasi vuosina 1960-1962 kolme Mika Waltarin teksteihin perustuvaa Komisario Palmu -elokuvaa. Vuodeksi 1963 suunniteltu Lepäisit jo rauhassa, komisario Palmu peruuntui mm. näyttelijälakon vuoksi. Kuuden vuoden tauon jälkeen Kassila Fennada-Filmin toimitusjohtajan Mauno Mäkelän kehotuksesta kävi uudelleen käsiksi Palmu-aiheeseen. Mika Waltarin luvalla ja yhteistyökumppaninaan Georg Korkman hän kirjoitti televisiomiljööseen sijoittuvan skenarion elokuvaan Vodkaa, komisario Palmu. Autenttisuuden tuntua tarinalle annettiin mm. kuvaamalla alkujakso Moskovan Punaisella Torilla ja sijoittamalla juoneen pääministeri Mauno Koiviston puhelinääni sekä tunnettuja televisiokasvoja Teija Sopasta, Heikki Kahilaa, Anssi Kukkosta ja Eino S. Repoa myöten. Vaikka elokuvan yleisömenestys olikin jonkin verran vuoden keskitasoa parempi, se tuotti miinusta yli puolet tuotantokustannuksista, kaikkiaan 434 000 markkaa, ja siitä tuli näin yhtiön koko historian tappiollisin elokuva. Ulkomaanlevikkiä Vodkaa, komisario Palmu löysi ainoastaan Ruotsista. - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
1. Alkutekstimusiikki Säv. Rauno Lehtinen Rauno Lehtisen studio-orkesteri (off), kolmessa osassa, yht. 2' 15". 2. Kevätkoivu Säv. Rauno Lehtinen, san. Kari Tuomisaari 1) Es. Inga Sulin, laulu (playback, studio-orkesterisäestys), 1' 25". 2) Inga Sulin, laulu, ja orkesterisäestys (off), 1' 15". 3) Es. Inga Sulin, laulu, ja orkesterisäestys (playback, studio-orkesterisäestys), 0' 40". Levytys: Inga Sulin ja studio-orkesteri; Blue Master BLU-722, 26.6.1969. 3. Vodka ja tosimiehet Säv. Rauno Lehtinen, san. Kari Tuomisaari Es. Viktor Klimenko, laulu (playback, studio-orkesterisäestys), 1' 40". Levytys: Viktor Klimenko ja studio-orkesteri; Blue Master BLU-723, 26.6.1969. 4. Luomme uuden maailman Säv. Rauno Lehtinen, san. Kari Tuomisaari Es. Viktor Klimenko ja Inga Sulin, laulu (playback, studio-orkesterisäestys), 1' 10". Levytys: Dio-orkesteri; Blue Master BLU-724, 26.6.1969. 5. Tuska ja ihanuus Säv. Rauno Lehtinen, san. Kari Tuomisaari Es. Inga Sulin, laulu, ja orkesterisäestys (playback, studio-orkesterisäestys), 0' 25". Levytys: Inga Sulin ja studio-orkesteri; Blue Master BLU 722, 26.6.1969. 6. Annoin kaiken Säv. Rauno Lehtinen, san. Kari Tuomisaari Es. Viktor Klimenko, laulu, ja orkesterisäestys (playback, Viktor Klimenko & Smokings-yhtye), 1' 55". Levytys: Viktor Klimenko & Smokings; Blue Master BLU-723, 27.6.1969. 7. Tää on vain elämää Säv. Rauno Lehtinen, san. Kari Tuomisaari Es. Inga Sulin, laulu, ja orkesterisäestys (playback, studio-orkesterisäestys), 0' 10". 8. Go-Go Säv. Rauno Lehtinen Es. televisio-orkesteri (playback, studio-orkesteri), viidessä osassa, yht. 1' 20". 9. Isoveli näkee Säv. Rauno Lehtinen, san. Kari Tuomisaari 1) Es. televisio-orkesteri (playback, studio-orkesteri), 0' 10". 2) Es. Inga Sulin ja Viktor Klimenko, laulu, ja televisio-orkesterisäestys (playback, studio-orkesterisäestys), 2' 20". Levytys: Inga Sulin, Viktor Klimenko ja studio-orkesteri; Blue Master BLU-724, 27.6.1969. Huomautuksia: Musiikkinumero 1 toistuu taustamusiikkina sekä loppumusiikkina (off, 0' 55"). Ravintolassa pianomusiikkia (off), 0' 20". Televisioshown tunnusfanfaari kahteen otteeseen (es. televisio-orkesteri, playback), yht. 0' 15". "Potent Flash" televisiomainoksen musiikki (off), 0' 40". Smokings-yhtyeeseen kuuluivat Rauno Lehtinen (pasuuna), Teuvo Luuppala (trumpetti), Martti Metsäketo (puupuhaltimet, sähköbasso), Ilpo Saastamoinen (kitara), Matti Sarapaltio (tenorisaksofoni), Tuomo Tanska (piano, urut) ja Raimo Tihinen (rummut). Rauno Lehtisen studio-orkesteriin kuuluivat mm. Ilpo Kallio (rummut), Heikki Laurila (kitara), Rauno Lehtinen (tenorisaksofoni; musiikkinumerossa 3 mandoliini ja domra), Martti Metsäketo (basso), Seppo Peltola (pasuuna), Jörgen Petersen (trumpetti) sekä Jorma Ylösen jousiryhmä. Musiikkinumerossa 2 lisäksi Aaro Kurkela (harmonikka), musiikkinumerossa 3 Esa Pethman (piccolohuilu) ja musiikkinumerossa 4 Tauno Virtanen (trumpetti) ja Sointu Huuskonen (basso). - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||
Minkki Oy, Ma-Boutigue, Vuokko, Ajanmies, Teinitalo, Tampuku, Asko Oy., Poliisilaitos, Helsingin Yliopistollinen Keskussairaala, Finnair, Helsingin Lentoasema |
||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|