Siltalan pehtoori
Inspektorn på Siltala (ruotsinkielinen nimi)
Siltala mõisa valitseja (vironkielinen nimi)
Superintendent of the Siltala Farm (englanninkielinen nimi)
Finna-arvio
Siltalan pehtoori
Risto Orkon ohjaama romanttinen komedia Siltalan pehtoori (1934) perustuu Harald Selmer-Geethin romaaniin. Siltalan kartanoon saapuu uusi pehtoori, agronomi Paul (Jalmari Rinne). Oman arvonsa tunteva pehtoori aiheuttaa kireyttä herrasväessä, etenkin kartanon omistajattaressa, kapteeninleski Lilli Lindissä (Hanna Taini). Keikaroiva luutnantti Hugo Mandelcrona (Uuno Laakso) kosiskelee Siltalan omistajatarta, mutta Lilli ja Paul löytävät kuitenkin yhteisen sävelen.
Tallennettuna:
| Genre | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Ikäraja | ||||||||||||||
|
7 |
||||||||||||||
| Näyttelijät | ||||||||||||||
|
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||
| Muut tekijät | ||||||||||||||
|
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||
| Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kuvausaika | ||||||||||||||
|
Kesä - syksy 1934 - Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan |
||||||||||||||
| Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Lehdistöarviot | ||||||||||||||
|
"Sanomme jo heti alussa, että Siltalan pehtoori on todella hyvä, täydellinen äänielokuva", tervehti T. (Sosialidemokraatti 13.11.1934) Suomi-Filmin uutuutta. "Ohjaaja Risto Orko on niittänyt hyvän voiton nyt valmistuneen elokuvan rakentamisessa. Tapahtumain kulku seuraa toistaan luontevasti, joten katsojan mielenkiinto pysyy koko esitysajan hyvässä vireessä, eikä havaittavissa ole yhdessäkään kohdassa minkäänlaista pitkäveteisyyden tuntua." "Suomi-Filmi ansaitsee onnittelut siitä, että sen aiheenvalinta on osunut Selmer Geethin romaaniin", säesti J. Sn. (John Seppänen, Helsingin Sanomat 12.11.1934). "Siltalan pehtoori on kiitollinen tarina suomalaiselle yleisölle kerrottavaksi. Risto Orkon ohjauksen jäljiltä se on mutkaton, helposti sulava, mielenkiintoinen ja hauska. Tekisi mieli väittää, että se pystyy kilpailemaan ruotsalaisen komediafilmin kanssa." "Käänteentekevä suomalainen elokuva", otsikoi H-m (Roland af Hällström, Aamulehti 25.11.1934) ja perusteli: "Se on lopullisesti nostanut esille suomalaisen filmiohjaajan, se tuo kankaalle kaksi luonnekoomikkoa, jotka varmasti tulevissa elokuvissa jatkavat voittokulkuaan, ja se näyttää, että maassa on ainakin kaksi nuorta näyttelijätärtä, jotka kaikin puolin kykenevät kantamaan filmien päärooleja. Mitäpä voisi sen enempää vaatia? [- -] Siltalan pehtoori merkitsee ennenkaikkea ohjaajalle, Risto Orkolle, kypsyystodistusta, joka oikeuttaa otaksumaan, että hän todella on pystyvä johtamaan suomalaisen elokuvan vastaista kehitystä. Siltalan pehtoorin menestys pohjautuu nimittäin ennenkaikkea ohjaajan koossapitävälle työlle, hänen filmaattisen näkemyksensä aitouteen ja hänen teknilliseen tietämykseensä. Niinpä Siltalan pehtoori on siitä erikoinen suomalainen elokuva, että siinä ensimmäisen kerran on osattu käyttää sitä filmitaiteellista ja -teknillistä keinoa, jota on ammattikielellä totuttu sanomaan montageksi [- -]." "Till innehåll och motivutformning är Inspektorn på Siltala mycket typisk för vår inhemska filmkonst - både i god och dålig bemärkelse", puntaroi -qv- (J. O. Tallqvist, Svenska Pressen 13.11.1934). "Själva handlingen är ju ytterst banal, och filmen lever inte därpå, huvudhandlingen skymmes undan, och som positiv behållning kvarstår enskilda scener, främst inramningen i en vacker natur och i andra rummet några övertygande karaktärskapelser i birollerna. Man har verkligen lyckats träffa lokalfärgen väl, det är en utmärkt sommarstämning över filmens exteriörer, och enligt min mening är den äkta lokalfärgen dess största förtjänst." "Kamera on useasti asetettu sangen hauskasti ja kohtauksien järjestely on suoritettu huolella", kiitti Jep. (Uusi Suomi 17.11.1934) ohjaajan ja kuvaajan osuutta jatkaen: "Kokonaisvaikutelma ei silti ole vielä aivan riidaton. Ja siihen on pääasiallisena syynä elokuvan pääjuonen mitättömyys ja teennäisyys. [- -] Juonen löyhyydestä johtuu, että elokuvasta jää kaipaamaan kiinteätä yhtenäistä kehitystä, joka pitäisi katsojan mielenkiinnon jatkuvasti vireänä. Mutta pienemmissä sivuepisodeissa on sitä enemmän nautittavaa ja huvittavaa katsomista. Joka tapauksessa elokuvaan ei ole saatu paljoakaan Procopén näytelmän miellyttävästä ja välittömästä herraskartanoromantiikasta, joka näytelmässä on tunnelmaa ja sävyä määräävä tekijä. Elokuvan pääpaino oli sen luonnonvaraisessa piikahuumorissa; herrasväen puoli jäi syrjemmälle." "Pääosan esittäjät ovat komea elokuvapari", Jep. kirjoitti näyttelijätyöstä. "Hanna Taini loistaa epäämättömällä kauneudellaan, mutta hänen näyttelemisestään jää kaipaamaan sielukkaampaa ja luontevampaa otetta. Hänen suomenkielen ääntämisensä tuntui lisäksi toisinaan hieman vieraalta. Jalmari Rinne on komea pehtoori, jolla kieltämättä on näyttelijärutiinia, mutta joka lausuu tavallisimmatkin repliikkinsä liian juhlallisesti. Koomilliset sivuosat olivat varmoissa käsissä. Uuno Laakso oli mainio luutnantti, alusta loppuun eheä ja omintakeinen tyyppi, Elna Hellman rehevästi hauska piika ja Matti Lehtelän renki tuotti katsomolle vilpitöntä iloa." Myöhempien vuosikymmenten tv-esitysten yhteydessä korostettiin Siltalan pehtoorin asemaa yleisönsuosion merkkipaaluna, mutta elokuvan muut ansiot eivät enää juuri saaneet tunnustusta: "Elokuva on maailmankuvaltaan kangistunut, puisevasti näytelty ja siirappinen aatelisromanssi", kirjoitti Antti Lindqvist (Katso 48/1992). "Theodor Lutsin kameratyöhön sisältyykin elokuvan ainoa puhti (esimerkkinä hevosen kiinniottokohtaus), jossa voi nähdä vaikutteita ajan maineikkaimpien neuvosto-ohjaajien valaisutyylistä ja otteesta." - Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan. |
||||||||||||||
| Taustaa | ||||||||||||||
|
Erkki Karua oli Suomi-Filmin toimitusjohtajana elokuussa 1933 seurannut varatuomari Aarne Wuorenheimo, joka kuitenkin jo kesäkuussa 1934 joutui luovuttamaan paikkansa uudelle miehelle, tamperelaisen Oy Kinoston toimitusjohtaja Väinö Mäkelälle. Hänen vain puolen vuoden mittaiseksi jääneellä johtajakaudellaan keskeytettiin Risto Orkon seuraavaksi työkseen suunnitteleman lapinaiheisen Maaret-elokuvan valmistelutyöt ja sen tilalle otettiin elokuvasovitus viipurinruotsalaisen Harald Selmer-Geethin (Werner August Örn) vuonna 1903 julkaisemasta viihderomaanista Inspektorn på Siltala. Jo seuraavana vuonna se oli ilmestynyt Aarni Koudan suomennoksena, ja Hjalmar Procopé oli vuonna 1915 tehnyt siitä ruotsinkielisen näytelmäsovituksen, jonka puolestaan J. Maanpää oli vuonna 1919 suomentanut. Ruotsinkielinen näytelmä sai kantaesityksensä Helsingin Svenska Teaternissa 13.1.1913 ja suomenkielinen Turun Suomalaisessa Teatterissa 13.5.1925. Näytelmäsovituksessa on neljä näytöstä, joista ensimmäinen tapahtuu puutarha-aukiolla päärakennuksen edessä, toinen vierashuoneessa päärakennuksen alakerrassa, kolmas koivulehdossa heinäniityn nurkkauksessa ja neljäs taustanaan pehtorin asunto. Harald Selmer-Geethin alkuperäisteos on muodoltaan kirjeromaani. Teoksen ensimmäinen kirje on päivätty 16.3. ja kahdeskymmenestoinen eli viimeinen seuraavan tammikuun 1. ja 2. päivänä. Vuotta ei ole mainittu, mutta E. J. Ellilä on tulkinnut tapahtuma-ajaksi vuoden 1901. Edelleen Ellilän mukaan on kirjailijan esikuvana ollut Koskipään kartano Hartolan kirkonkylässä, ja kapteeninrouva Lilli Lindin vastaavasti Koskipään kartanon valtiatar Annie Boisman (1859-1927, o.s. Winter), kirjailija Maila Talvion vanhempi sisar, joka vuonna 1880 vihittiin Koskipään kartanon omistajan Carl Erik von Gerdtenin kanssa ja joka leskeksi 1885 jäätyään solmi seitsemän vuotta myöhemmin avioliiton tilanhoitajansa, agronomi Karl Arthur Boismanin kanssa. Käsikirjoituksen tekivät näyttelijä Hilja Jorma ja maisteri Olli Nuorto sekä romaanin että osittain myös näytelmän pohjalta, tiivistäen tapahtumat muutamaan kuukauteen eli alkukesästä syksyn sadonkorjuuseen. Varsinaisia roolihenkilöitä on elokuvassa vain kymmenen. Elokuva kuvattiin ulkokuvien osalta pääosin Laakspohjan kartanon tiluksilla Lohjalla. Ensimmäistä kertaa Suomessa äänitettiin käyttörepliikit myös ulkokuvaotoksissa. Sateinen kesä pitkitti kuvauksia ja osaltaan siirsi elokuvan syys-lokakuun vaihteeksi suunnitellun ensi-illan marraskuun puoliväliin. Tuotantokustannusten kerrottiin Svenska Pressenissä 7.8.1934 nousevan noin 700 000 markkaan - yhtiön itsensä jälkikäteen 22.12.1986 ilmoittama 400 000 markkaa vaikuttaa varsin alimitoitetulta. Tuottajan osuus pääsylipputuloista oli vuoden 1958 helmikuun loppuun mennessä 3 151 807 markkaa. Katsojia elokuvalle kertyi lähes miljoona henkeä eli enemmän kuin millekään toiselle kotimaiselle elokuvalle sitä ennen. Esityskertojen lukumäärässä sen ohitti seuraavaksi vasta saman yhtiön Juurakon Hulda vuonna 1937 ja sen jälkeen Oy Suomen Filmiteollisuuden Kulkurin valssi 1941. Siltalan pehtoori oli myös ensimmäinen suomalainen elokuva, josta tehtiin ennakkomainoselokuva, traileri. Ainoana suomalaisena elokuvana Siltalan pehtoori osallistui Moskovassa 1935 järjestettyyn kansainväliseen filmikongressiin. Siltalan pehtoori myytiin Viroon ja todennäköisesti myös Norjaan. Suomi-Filmi tuotti aiheesta vuonna 1953 uuden filmatisoinnin Valentin Vaalan ohjaamana. Toisen version yleisönsuosio teatteriesityskertojen mukaan laskien jäi ensimmäistä tuntuvasti heikommaksi. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin kokoelmissa ei ole vuoden 1934 Siltalan pehtoorin käsikirjoitusta. - Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan. |
||||||||||||||
| Musiikki | ||||||||||||||
|
1. Alkusoitto Säv. Jooseppi Rautto Orkesteri (off), 3' 10". 2. Karjankellot kilvan kalkattaa Säv. trad., sov. Jooseppi Rautto Orkesteri (off), 1' 05". 3. Balladi Rosvo - Roopesta / Rosvo- Roope Säv. trad. 1) Es. Jalmari Rinne, rallatus (100 %), 0' 15". 2) Es. Matti Lehtelä, rallatus (100 %), 0' 05". 4. Pianomusiikki Säv. tunnistamaton Es. Hanna Taini, flyygeli (playback, tunnistamaton pianisti), 1' 10". 5. La donna è mobile / Nainen on häilyvä, aaria oopperasta Rigoletto Säv. Giuseppe Verdi, san. F. M. Piave Es. Uuno Laakso, laulu, ja Hanna Taini, flyygeli (100 %, pianosäestys), 0' 45". 6. Tule armaani Säv. Toivo Kuula, san. V. A. Koskenniemi, sov. Jooseppi Rautto Es. Jalmari Rinne, laulu, ja Vappu Elo, flyygeli (100 %, soitinyhtyeen säestys), 3' 00". 7. Ei mikään lintu niin korkealle lennä Säv. ja san. trad., sov. Jooseppi Rautto Es. Elna Hellman, laulu, ja Matti Lehtelä, harmonikka (100 %, harmonikan säestys), 1' 55". 8. Muurari / Kevät toi, kevät toi muurarin Säv. ja san. trad. Es. Matti Lehtelä, laulu ja harmonikka (100 %, harmonikan säestys), kahteen kertaan, yht. 2' 00". 9. Laulu Säv. ja san. tunnistamaton Es. Hanna Taini, laulu (playback, tunnistamaton laulajatar, orkesterin säestys), 1' 00". 10. Villiruusu Säv. Evert Suonio, san. Eino Kettunen Es. Elna Hellman, laulu (100 %), 0' 15". 11. Ratsastusmusiikki Säv. Jooseppi Rautto Orkesteri (off), kolmeen otteeseen, yht. 1' 45". 12. Heinänkorjuu Säv. Jooseppi Rautto Orkesteri (off), 1' 10". 13. Eikä me olla veljeksiä Säv. trad. Es. Jalmari Rinne, rallatus (100 %), 0' 10". 14. Karannut hevonen Säv. Jooseppi Rautto Orkesteri (off), 1' 25". 15. Arioso / Vesti la giuppal / Naura Pajatso, aaria oopperasta I Pagliacci / Pajatso Säv. ja san. Ruggiero Leoncavallo, suom. Toivo Muroma Es. Uuno Laakso, laulu (100 %), 0' 25". 16. Elonkorjuu Säv. Jooseppi Rautto Orkesteri (off), 2' 00". 17. Paimensoitto Säv. Jooseppi Rautto Puhallinsoitin (off), kahteen kartaan, yht. 1' 00". 18. Istun ma heilini ikkunan ala Säv. ja san. trad. Es. Elna Hellman, laulu (100 %), kahteen kertaan, yht. 0' 10". 19. Loppusoitto Säv. Jooseppi Rautto Orkesteri (off), 0' 25". Huomautuksia: Teostolla on merkintöjä elokuvan musiikista ja eri musiikkikappaleista. Hanna Taini ja Jalmari Rinne hyräilevät, Uuno Laakso ja Matti Lehtelä rallattelevat (100 %). - Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan |
||||||||||||||
| Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kieli | ||||||||||||||
|
suomi |