Kun tuomi kukkii
När häggen blommar (ruotsinkielinen nimi)
Kun tuomet kukkivat (työnimi)
When the Chokecherry Blooms (englanninkielinen käännösnimi)
Quand fleurissent les merisiers (ranskankielinen käännösnimi)
Wenn der Faulbaum blüht (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Kun tuomi kukkii
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
S |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Avustajat
Avustajia tanssilavakohtauksessa: Pirkko Elonen, Majlis Enqvist, Martti Haatio, Mirjam Haatio, Jorma Hiekkavuo, Rauha Hiekkavuo, Leila Mattila, Kaisa Rinne, Erkki Saarinen, Pirjo Saarinen ,
Avustajia tanssilavakohtauksessa: Pirkko Elonen, Majlis Enqvist, Martti Haatio, Mirjam Haatio, Jorma Hiekkavuo, Rauha Hiekkavuo, Leila Mattila, Kaisa Rinne, Erkki Saarinen, Pirjo SaarinenHae aiheista |
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Kesä 1962 - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
Kriitikot eivät lämmenneet Åke Lindmanin kolmannelle ohjaustyölle. Aamulehden O.V-jä (Olavi Veistäjä, Aamulehti 27.10.1962) kirjasi hyviksi puoliksi Mauno Kuusiston "kauniin, tunteeseen vetoavan, pehmeän" laulun, Kalle Peronkosken "hivelevän pehmeän, suomalaiselle luonnolle oikeutta tekevän, ei liian korostuneen" värikuvauksen sekä Erkki Melakosken "kauniisti ja virkeästi soivan musiikin", ja jatkoi: "Tarina on täysin viikkolehtitasoa, teennäinen, naivi, melodramaattisesti paisutettu ja epäaito. Ohjaaja Åke Lindman on yrittänyt saada aikaan eloisuutta määräämällä näyttelijät juoksentelemaan ja touhuamaan yhtä mittaa. Aitoa maalaiselämän tuntua ei ole tavoitettu, vaan ihmisten elämänympäristö on yhtä koristeellista kuin juonen kulkukin. [- -] Jos värejä ei olisi, luulisi katselevansa n. 30 vuotta sitten tehtyä kotimaista elokuvaa. Hyvin näyttävät kestävän nuo kuuluisat suomalaisen elokuvan lapsenkengät - aina vaan." "Den nyaste Kuusisto-filmen har blivit ett adelpekoral i färg", määritteli G. B-s (Greta Brotherus, Hufvudstadsbladet 28.10.1962), "så hötorgsmässigt aktnaiv och anskrämligt i manuskript och bilder att svenskarnas fargfilm Värmlänningarna ställs i skuggan. Åke Lindman har inte kunnat göra mycket med tanke på det usla manuskriptet, jag tycker ändå att han verkar att behärska filmens uttrycksmedel bättre än senast, han har gjort ett med tanke på omständigheterna vårdat arbete." "Kaikkityyni on niin alkeellista ja kömpelöä", teilasi Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 3.11.1962), "että jos yksistään tämän perusteella olisi laajempia linjoja vedettävä, saattaisi povata, että kotimainen elokuva on palaamassa Neandertalin kauteen. Värit ovat postikortinmakeat, ne riistävät kotoiselta luonnoltamme kaiken ns. karakteerin, ja Mauno Kuusiston ilmaisu on siksi yksi-ilmeisen järkkymätöntä, että hän voisi hyvin haastaa kilvoitukseen valkokankaan kivikasvoisen miehen tittelistä Buster Keatonin, jota kukaan ennen Kuusistoa ei ole pystynyt uhkaamaan." Turun Päivälehden O.T-la (Olli Tuomola, Turun Päivälehti 17.11.1962) yritti löytää myönteistä sanottavaa: "Heinäkasakohtauksilta on vältytty kokonaan, Kalle Peronkosken värikuvaus yllättää toisinaan upein maisemin, kuvakulmat tuntuvat huolella suunnitelluilta ja Erkki Melakosken sovittama musiikki miellyttää. Elokuvan sankari, Mauno Kuusisto on äänivaroiltaan rikas, mutta ilmeiltään köyhä; Tamara Lund taas on miellyttävä, raikkaasti suomalaisen vaalea tuttavuus." Tv-esitykset eivät ole korjanneet elokuvan mainetta. Antti Lindqvist (Katso 51/1974, Katso 25/1982) tiivisti myöhempien aikojen näkemyksen: "Mauno Kuusiston ja naispääosassa nähtävän, kultakurkkuisen Tamara Lundin laulut sekä kotomaamme maisemat ovat ainoata siedettävää antia tässä hajanaisuudessa, joka vilisee huikeita epäloogisuuksia ja ratkihölmöä, tahatonta komiikkaa. Ehkä camphuumorin ystävät nauttivat teoksesta, jossa kysymys ei ole minkään valtakunnan tosiasioista. Mikään ei ole todellista, eivät edes tuomenkukat." - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Kun Åke Lindmanin ohjaama Mauno Kuusisto -elokuva Kertokaa se hänelle... oli vuoden 1961 paras yleisömenestys, ei ollut ihme, että SF otti myös vuoden 1962 tuotanto-ohjelmaansa elokuvan, jonka miespääosassa nähtäisiin tämä Suomen kansan laulajasuosikki. Käsikirjoituksen tekivät nytkin Lauri Jauhiainen ja Olavi Karu. Naispäärooliin kiinnitettiin ensi kertaa elokuvassa Naiset, jotka minulle annoit (1962) valkokankaalla käväissyt ja jo operettitähtenä mainetta saanut punatukkainen teatterikoululainen Tamara Lund. Liisan esittäjäksi valittiin 12-vuotias suonenjokelainen Riitta Pakarinen. Kertokaa se hänelle... -elokuvan yleisömenestys sai aikaan myös sen, että Kun tuomi kukkii tehtiin värillisenä. Ulkokuvat otettiin Sammatissa todella huonoissa sääoloissa - kuuden viikon mittaiseksi venähtäneeseen kuvausjaksoon mahtui vain neljä aurinkoista päivää. Åke Lindman muisteli 1992: "Kaikki Suomen maassa tiesivät, mihin aikaan alkukesästä tuomi kukkii. Mekin sen tiesimme, mutta aloitimme kuvauksen kohtalokkaan myöhään. Yöllä ensimmäisen työpäivän jälkeen tuli rankkasade, vei viimeisenkin kukan tuomesta. Tekokukilla, koiranputken kukinnoilla ja ruiskumaalauksella piti sitten yrittää ehostaa tuomea, jonka juurella nuori lempi leimusi." Muitakin kommelluksia sattui. Kirkkokohtaukseen oli värvätty melko paljon avustajia, kohtaus kuvattu ja palkkiot maksettu, kun Kalle Peronkoski huomasi että hän oli unohtanut filmin kamerasta. Syntyi aikamoinen meteli ja kiihtymys, kun väki piti tuottaa uudelleen kuvaukseen. Itse juoni oli tässä elokuvassa sivuseikka - tärkeintä olivat Mauno Kuusiston ja Tamara Lundin esittämät laulut. "Elokuvan suuret laululliset ansiot huomioonottaen sekä sen kauniin värikuvauksen takia" tuotantoyhtiö anoi elokuvaa lapsille sallituksi ja verovapaaksi. Heikki Kataja puolestaan kirjoitti 1974: "Mauno Kuusisto ja Tamara Lund laulavat milloin hevosen rattailla, milloin tuomen alla istuen, milloin käsi kädessä kävellen, milloin järven yli huutaen. Kuusisto edestä, Kuusisto takaa, Kuusisto istuu, Kuusisto makaa." Rakel Laakson etunimi on elokuvan alkuteksteissä virheellisessä muodossa Raakel ja Aila Wolskan sukunimi virheellisessä muodossa Volska. Elokuvan yleisönsuosio oli väreistä huolimatta heikompi kuin edellisen Mauno Kuusisto -elokuvan, joskin selvästi esitysvuotensa 1962 keskitasoa parempi. Jo viritetyt suunnitelmat kolmannesta, tällä kertaa Balkanin vuorilla Bulgarian vapaustaistelun aikaan 1870-luvulla tapahtuvasta elokuvasta haudattiin. Päätöksentekoa helpotti vuoden 1963 alusta käynnistynyt näyttelijälakko. - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. "Silkkiliinan armaalleni, markkinoilta muistoks' vein --" Säv. Erkki Melakoski, san. Lauri Jauhiainen Es. Mauno Kuusisto, laulu (playback, viihdeorkesteri), 0' 55". 2. Jenkka Säv. trad., sov. Erkki Melakoski Kansanmusiikkiyhtye (off), kahteen kertaan, yht. 3' 30". 3. "Jo lauloi rastas illan viime laulun --" Säv. ja sov. Erkki Melakoski, san. Lauri Jauhiainen Es. Mauno Kuusisto, laulu (playback, viihdeorkesteri), 1' 55". 4. Sunnuntai Säv. Martti Turunen, san. Aleksis Kivi, sov. Erkki Melakoski Es. Mauno Kuusisto, laulu (playback, viihdeorkesteri), 3' 10". Levytys: Mauno Kuusisto; Triola NE-216, 1959. 5. Tuku tuku lampaitani Säv. ja sov. Olli Suolahti 1) Es. Tamara Lund, laulu (playback, viihdeorkesteri), 0' 50". 2) Es. Riitta Pakarinen, laulu (100 %), 0' 10". 6. Kun ensi kerran Säv. ja san. trad., sov. Erkki Melakoski Es. Mauno Kuusisto ja Tamara Lund, laulu (playback, viihdeorkesteri), 1' 25". 7. "Kun talven aurinko voittaa ja puhkee kukat tuomen --" Säv. Erkki Melakoski, san. Lauri Jauhiainen Es. Mauno Kuusisto, laulu (playback, viihdeorkesteri), 1' 40". 8. Ai ai sorja Säv. ja san. trad., sov. Erkki Melakoski Es. Mauno Kuusisto ja Tamara Lund, laulu (playback, viihdeorkesteri), 1' 25". 9. "Hei juu ja hevosella pääsee, hei juu ja raitti se soi --" Säv. Erkki Melakoski, san. Lauri Jauhiainen 1) Es. Matti Oravisto, Arttu Suuntala, Stig Törnroos ja Kaarlo Wilska, laulu (playback, mieslaulajat ja viihdeorkesteri), kahteen kertaan, yht. 1' 10". 2) Viihdeorkesteri (off), 0' 36". 10. Sommernatten / Kesäyö Säv. Mogens Schrader, san. Dagmar Schrader, suom. V. Arti (= Väinö Valve) Es. Mauno Kuusisto, laulu (playback, viihdeorkesteri), 2' 10". 11. Sunnuntaiaamuna Säv. Hj. Backman, san. Simo Korpela, sov. Erkki Melakoski Es. Mauno Kuusisto ja Tamara Lund, laulu (playback, viihdeorkesteri), 1' 15". 12. Belye akatsii / Valkoakaasiat / Tuomien kukkiessa Säv. trad. venäläinen, suom. san. Martti Vuori, sov. Erkki Melakoski Es. Tamara Lund, laulu (playback, viihdeorkesteri), 1' 40". Levytys: Tamara Lund ja Ossi Runnen yhtye; Fontana TF-271572, 24.5.1963. 13. "Kolmella markalla isäntä mun osti ja vallesmanni hinnan määräs' --" Säv. Erkki Melakoski, san. Lauri Jauhiainen Es. Leo Lastumäki (playback, viihdeorkesteri), 1' 00". 14. Jos kaikki Suomen järvet Säv. ja san. trad. Es. Toivo Lehto ja Matti Oravisto, laulu (100 %), 0' 20". Huomautuksia: Taustamusiikin aiheina on käytetty suomalaisia kansanlauluja sekä erityisesti sävellystä Sunnuntai, säv. Martti Turunen. - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|