Tukkipojan morsian
Timmerflottarens brud (ruotsinkielinen nimi)
Timmerflottarens brud (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Kaunein kaikista. Tukkipojan morsian (työnimi)
Tukkilaisen morsian (työnimi)
Finna-arvio
Tukkipojan morsian
Erkki Karun ohjaamassa ja käsikirjoittamassa varhaisessa äänielokuvassa Tukkipojan morsian (1931) Mikkolan Eetu (Aku Käyhkö), pitäjän rikkain talollinen, kosiskelee Kosken Leenaa (Helena Koskinen). Karski tukkipoika Erkki (Urho Somersalmi) iskee juhannustansseissa silmänsä kauniiseen Leenaan ja nuoret rakastuvat. Mustasukkainen Eetu nostattaa kylän miehiä Erkkiä ja tukkilaisia vastaan.
Tallennettuna:
| Genre | ||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Ikäraja | ||||||||||||
|
S |
||||||||||||
| Näyttelijät | ||||||||||||
|
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
| Muut tekijät | ||||||||||||
|
Brage-yhdistyksen kansansoittajat herra Helén ja herra Grankvist (klarinetistit), herra Salminen (kanteleen soittaja)<br />Radiokvartetti, kuorolaisia Kansalliskuorosta, Oopperakuorosta ja Suomen Laulusta
Brage-yhdistyksen kansansoittajat herra Helén ja herra Grankvist (klarinetistit), herra Salminen (kanteleen soittaja)<br />Radiokvartetti, kuorolaisia Kansalliskuorosta, Oopperakuorosta ja Suomen LaulustaHae aiheistaKreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||||
| Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Kuvausaika | ||||||||||||
|
Kesä 1931 - Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan |
||||||||||||
| Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Lehdistöarviot | ||||||||||||
|
"Ensimmäinen suomalainen '100-prosenttinen' äänielokuva on kunnioitettava todistus siitä, mihin meillä kotimaisen tuotannon alalla pystytään", tervehti E. K-vi (Erkki Kivijärvi, Helsingin Sanomat 16.11.1931) Suomi-Filmin uutuutta. "Tukkipojan morsian on ikäänkuin kiteytynyt synteesiksi, summaksi, Karun edellisistä teoksista. Siinä kertautuvat kesäidyllit, juhannuskokot, maitoastioita kantavat kansallispukuiset tytöt, siltatanssit, tappelut ja kanisterien kallistelut, koskenlaskut ja muut maalaiselämämme - niin arkisen kuin pyhäisen - enemmän tai vähemmän maalaukselliset ilmiöt. [- -] Scenario sinänsä ansaitsee kiitoslauseen, eikä vähimmin sen vuoksi, että se karttaa 'filmitrikkejä' [- -] ja pysyy koruttoman yksinkertaisuuden linjalla. Sen vakuuttavuutta korostaa jäyhä - etten sanoisi: karu - tyyli ilman makeuksia ja kukkaskoristeita. - Ohjaus on tekstin hengen mukaista; Erkki Karun taito elävöittää kotoinen maalaiselämämme on kestänyt äänifilmikokeen samoin tuloksin kuin aikaisemmin mykkäin kuvain asettamat vaatimukset." "Tukkipojan morsian on Suomi-Filmille todellinen voitto", kiitti myös Poh. (Ylioppilaslehti 22/1931). "Filmin teknillinen suoritus on niin etevä, että kuulija saa häiriöttä ja kiusaantumatta nauttia supisuomalaisten, kansanlauluaarteistomme tunnelmallisista varastoista ammennettujen sävelmien kauneutta. Elokuva alkaa kesäisin sävelmin ja kesäisin maisemin, jotka tällä kertaa ovat esitetyt uudella, suurenmoisella tavalla. Oli käytetty vuoroin todellisia maisemia, vuoroin kulisseja, ja siten saatu syntymään lämmin tunnelma, jota kesäisen kaunis musiikki eheästi tuki. Näin osoittaa Tukkipojan morsian, miten äärettömän suuret mahdollisuudet kansallisella, kotoisella ja tutulla pohjalla liikkuvalla äänielokuvalla on." Kaikki eivät olleet varauksettoman myönteisiä. "Yleislaatuun ja yleisohjaukseen nähden ilmenevät Tukkipojan morsiamessa samat filmiteknilliset virheet ja puutteellisuudet, joista kotimaisista elokuvista kirjoitettaessa on usein huomautettu", katsoi K. (Uusi Suomi 16.11.1931). "Valokuvaajana on Eino Kari joskus ennen tarjonnut parempaa jälkeä kuin tässä filmissä, jossa varsinkin alkupuoli on samea ja harmaa. Tapio Ilomäen osittain hyvältä soivan, osittain sietämättömän musiikin on Kurt Jäger äänikuvannut suurin piirtein katsoen ansiokkaasti saaden aikaan dynaamisestikin vaikuttavia kohtauksia (tukkilaisten serenaadi Helenalle)." "Erkki Karu som regissör är s.a.s. klassiker", kirjoitti Q. (Svenska Pressen 16.11.1931). "Han är rädd för alla nymodigheter i typval, kamerainställning och klippning. Detta behöver icke precis betyda en svaghet, men väl en handikappning, ty undvikes allt det, som är egnat att framhäva filmkonsten som en egen konstart med egna möjligheter, fordras det bra mycket för att ett intryck av konst över huvud skall uppstå. Som det nu är, bär spelet en prägel av amatörmässighet. Härtill bidrager ytterligare den släpiga och deklamatoriska diktionen i talet." "Somersalmi on komea ja miehekäs filmisankari, ja hänen roolimuotoilunsa on varmaviivaista ja ryhdikästä", ruoti E. K-vi näyttelijäsuorituksia. "Käyhkö taas näyttelee epäsympaattisen osansa ekspressiivisesti - vajoamatta teatterikonnuuteen - käyttäen taidolla miimillisiä ja liikehtimiskeinoja kuvauksessaan. Hemmo Kallion, Uuno Montosen ja Thorild Brödermanin isäntätyypit ovat tehdyt tuttuun hyvään tyyliin. Ja pienessä sivuosassa on Aku Korhonen jättänyt erinomaisen ja persoonallisesti piirretyn puumerkin tupakuvaan." "Hyvin kaunis katsella: valoisa, pohjoismaalainen ilmestys", luonnehti kirjoittaja Helena Koskista. "Mutta tietysti vielä varsinaisilta näyttelijäominaisuuksiltaan suureksi osaksi 'kirjoittamaton lehti'. Kuitenkin panee katselija jo nyt merkille orastavan vapautuneisuuden ja miellyttävän luontevuuden, jotka voi tulkita lupauksiksikin." Ruotsin lehtien arvosteluissa Tukkipojan morsianta verrattiin Stillerin Linnankoski-elokuvaan Laulu tulipunaisesta kukasta (1919) ja havaittiin köykäisemmäksi: "Men upp till den dramatiska resning, den mjuka rytmiska och pregnanta bildmässigheten och den starka lyriska känslan i Stiller-filmen når inte det finska verket", puntaroi Jerome (Göran Traung, Dagens Nyheter 5.4.1932). "Erkki Karu [- -] har i alla fall den förtjänsten att han får ett starkare grepp om filmen ju längre den vevas. Att skildra känslor och stämningar lyckas han inte med, men får han berätta en anekdot, lägga upp en dramatisk scen med en poäng i, då blir han genast bättre." "Varsin kömpelösti kansallisromantiikkaa hyödyntävä tarina", luonnehti Tapani Maskula (Turun Sanomat 15.1.1987) vuoden 1987 tv-esityksen yhteydessä, kun taas Tarmo Poussu (Katso 3/1987) piti elokuvaa "enimmäkseen aivan katsomiskelpoisena": "Karulla on selkeä kuvallinen tyyli, joka varsinkin monissa maalauksellisesti kuvatuissa ulkokohtauksissa pääsee oikeuksiinsa. Sisäkohtaukset - joissa myös puhutaan enemmän - ovat vääjäämättä latteampia." - Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan. |
||||||||||||
| Taustaa | ||||||||||||
|
Tukkipojan morsianta (1931) mainostettiin Suomi-Filmin ensimmäiseksi 100-prosenttiseksi äänielokuvaksi, mutta se oli kuitenkin ylimenokauden tuote sikäli, että varsinkin elokuvan alkupuolella oli vielä useita selittäviä välitekstejä. Alkutekstit oli toteutettu ensimmäisen kerran kaksoiskopioina, taustana pitkä panorointi tukkien erottelutyömaasta. Elokuvan ohjasi oman käsikirjoituksensa pohjalta Erkki Karu - hänen edellisestä ohjaustyöstään (Meidän poikamme, 1929) oli kulunut aikaa lähes kolme vuotta. Sisällöltään Tukkipojan morsian oli lähinnä synteesi Erkki Karun aikaisemmasta tuotannosta. Samaa korosti myös elokuvan ennakkomainonta: "Tukkipojan morsian on elokuvallinen Maamme-laulu, jonka kaikki tulevat ymmärtämään ja joka on kaikille tarkoitettu. Siinä on runoutta, realismia, luonnonkuvausta, ajanvietettä, jännitystä, kaikkia yht'aikaa ja juuri sen monipuolisuus tekee sen nautittavaksi kaikille eri harrastuksiin katsomatta." Pääosissa nähtiin tuon ajan kansainvälisin filmitähtemme, 43-vuotias Urho Somersalmi, sekä Erkki Karun uusin tähtilöytö, tyrvääläissyntyinen amatööri Helena Koskinen. Naurissalmen sillalla kuvattuun tappelukohtaukseen hankittiin avustajat osin työnvälitystoimiston kautta, osin mukana oli Helsingin palokuntalaisia sekä eri laulu-, näytelmä- ja urheiluseurojen jäseniä. Paikalla oli toimittajan ja avustajan tehtävissä myös Risto Nylund (v:sta 1933 Orko), Erkki Karun myöhempi seuraaja Suomi-Filmin pääjohtajana. Tukkipojan morsiamessa äänimenetelmänä oli Kurt Jägerin kehittämä Jägerton. Elokuvan kutsuvierasesitys 15.11.1931 Helsingin Kino-Palatsissa oli samalla Suomi-Filmi Oy:n kymmenvuotisjuhla. Tosin yhtiö oli perustettu Osakeyhtiö Suomen Filmikuvaamo -nimisenä jo joulukuussa 1919 ja nimenmuutoskin Suomi-Filmiksi tapahtunut helmikuussa 1921. Yleisömenestys oli teatteriesityskertojen mukaan laskien suomalaisen elokuvan siihen mennessä paras, ja sen rikkoi vasta Risto Orkon 1934 ohjaama Siltalan pehtoori. Voittoa Tukkipojan morsian tuotti yli 400 000 markkaa. Elokuvan ruotsinkielelle jälkiäänitetty versio saatiin kaupaksi Ruotsiin ja Norjaan. Erkki Karu kirjoitti keväällä 1934 elokuvansa pohjalta samannimisen näytelmän, joka pääsi parrasvaloihin Helsingin Kansanteatterin Ylioppilastalon näyttämöllä syksyn 1934 ensimmäisenä ensi-iltana 12.8. Näytelmäsovituksen ohjasi Eino Jurkka. - Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan. |
||||||||||||
| Musiikki | ||||||||||||
|
1. Alkusoitto Säv. Tapio Ilomäki Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 30". 2. Jos meidän kaivosta vesi loppuu Säv. ja san. trad., sov. U. Koskinen ja Tapio Ilomäki Es. "kyläläiset", laulu (synkr., sekakuoro ja Helsingin Teatteriorkesteri), 0' 35". 3. Kansalaislaulu / Olet maamme armahin Suomenmaa Säv. ja san. trad., sov. Tapio Ilomäki Es. "kyläläiset", laulu (synkr., sekakuoro ja Helsingin Teatteriorkesteri), 0' 55". 4. Kukkuva kello Säv. trad., sov. Tapio Ilomäki Es. kaksi viulistia ja klarinetisti (synkr.), 1' 45". 5. Kesäillan idylli, opus 16 nro 2 Säv. Oskar Merikanto, sov. Tapio Ilomäki Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 55". 6. Kansantanssi Säv. trad., sov. Tapio Ilomäki Pelimanniyhtye (off), 1' 20". 7. Valtion varsalla / Ajetaanpa poijat kyydillä Säv. ja san. trad., sov. Tapio Ilomäki 1) Es. "tukkilaiset", laulu (synkr., mieskuoro ja Helsingin Teatteriorkesteri), 0' 55". 2) Es. "tukkilaiset", laulu (synkr., mieskuoro ja Helsingin Teatteriorkesteri), 0' 30". 8. Tuusulan polkka Säv. trad., sov. Tapio Ilomäki Es. kaksi viulistia ja klarinetisti (synkr.), kahteen kertaan, yht. 2' 10". 9. Kalliolle kukkulalle Säv. ja san. trad., sov. U. Koskinen ja Tapio Ilomäki Es. "kyläläiset", laulu (synkr., sekakuoro ja Helsingin Teatteriorkesteri), 1' 25". 10. On neidolla punapaula Säv. ja san. trad., sov. Tapio Ilomäki Es. "kyläläiset ja tukkilaiset", laulu (synkr., sekakuoro ja Helsingin Teatteriorkesteri), 0' 45". 11. Kotimaani ompi Suomi Säv. ja san. trad., sov. Tapio Ilomäki 1) Ture Ara, laulu (off) sekä tunnistamaton mandoliininsoittajatar (synkr., Helsingin Teatteriorkesterin säestys), 1' 20". 2) Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 20". 12. Onnelliset Säv. Oskar Merikanto, san. Aleksis Kivi, sov. Tapio Ilomäki Sekakuoro ja Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 00". Levytys: Kaarlo Kytö ja Georg Malmsten, säest. Parlophon-orkesteri; Parlophon B. 36088. 13. Oi kuinka kauniilla paikalla Säv. ja san. trad., sov. Tapio Ilomäki Es. Urho Somersalmi, laulu (synkr., Helsingin Teatteriorkesterin säestys), 0' 30". 14. Tukkipojan tuli Säv. Aapo Similä, san. tunnistamaton, sov. Tapio Ilomäki Ture Ara, laulu, sekä Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 55". 15. Virsi 472 ("Jo joutui armas aika, Ja suwi suloinen - -") Säv. ja san. tuntematon ruotsalainen, suom. trad., sov. Tapio Ilomäki Sekakuoro, laulu, ja urkuharmoni (off, radio), 1' 00". 16. Koskenlasku Säv. Armas Järnefelt, sov. Tapio Ilomäki Helsingin Teatteriorkesteri (off), 2' 35". 17. Polkka 2 Säv. trad., sov. Tapio Ilomäki Es. klarinetisti ja harmonikansoittaja (synkr., pelimanniyhtye), 5' 00". 18. Valssi Säv. Tapio Ilomäki Es. klarinetisti ja harmonikansoittaja (synkr., pelimanniyhtye), 1' 45". 19. "Erkin laulu" ("Utuinen usva unten mailla uinuu - -") Säv. ja sov. Tapio Ilomäki, san. tunnistamaton 1) Es. Urho Somersalmi, laulu (synkr., Helsingin Teatteriorkesterin säestys), 1' 35". 2) Es. Urho Somersalmi, vihellys (synkr.), 0' 10". 20. Lapsuuden toverille / Sä kasvoit neito kaunoinen Säv. ja san. trad., sov. Tapio Ilomäki 1) Es. "tukkilaiset", laulu (synkr., vahvistettu mieskvartetti), 3' 00". 2) Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 25". 21. "Huutokauppa" Säv. Tapio Ilomäki Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 30". 22. "Häämarssi" Säv. Tapio Ilomäki Sekakuoro ja Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 35". Huomautuksia: "Erkin laulu" (nro 19) on Alkusoiton (nro 1) ja "Häämarssin" (nro 22) aiheena sekä lisäksi taustamusiikkina, orkesteri (off), seitsemän kertaa, yht. 4' 35", ja kerran harmonikan ja soitinyhtyeen esityksenä (off), 0' 45". Sävellyksiä Jos meidän kaivosta vesi loppuu (nro 2) ja Kansalaislaulu (nro 3) yhdistää kahden viulistin välisoitto (synkr.), 0' 10". Valtion varsalla (nro 7:1) alkaa kansantanssin (nro 6) vielä soidessa, ja Polkka 2:n (nro 17) taustalla kuuluu "tukkilaisten" laulua. "Siltatappelua" säestää ajoittain Helsingin Teatteriorkesteri (off). "Kyläläiset" tanssivat sävellysten numero 2, 4 ja 6 aikana, "kyläläiset ja tukkilaiset" nro 8, 9, 10, 17 ja 18 aikana. Koskenlasku (nro 16) perustuu Armas Järnefeltin musiikkiin Mauritz Stillerin ohjaamaan ruotsalaiseen mykkään elokuvaan Sången om den eldröda blomman / Laulu tulipunaisesta kukasta (1919). Sen yhtenä aiheena on Täällä Pohjantähden alla, säv. trad. Tästä musiikista on Yleisradiossa kantanauhana Armas Järnefeltin sävelruno Koskenlasku. Kansanlaulujen (nro 13 ja 14) sanoista saa huonosti selvää. Laulu- ja soittokohtauksien solisteina ovat Ture Ara, Aulikki Rautavaara ja Aapo Similä, Brageyhdistyksen kansansoittajat Helén, Grankvist, Marttinen (klarinetti), Salminen (kantele) ja Viljo Vesterinen (harmonikka); lisäksi Radiokvartetti sekä kuorolaisia Kansalliskuorosta, Oopperakuorosta ja Suomen Laulusta. - Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan |
||||||||||||
| Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Kieli | ||||||||||||
|
suomi |