Skandaali tyttökoulussa
Skandal i flickskolan (ruotsinkielinen nimi)
Scandal in the Girls' School (englanninkielinen käännösnimi)
Scandale dans un lycée de jeunes filles (ranskankielinen käännösnimi)
Skandal im Lyzeum (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Skandaali tyttökoulussa
Edvin Laineen ohjaama, 1800-luvun loppuun sijoittuva komediaelokuva Skandaali tyttökoulussa (1960) pohjautuu Robert Kiljanderin näytelmään. Yksityisen tyttökoulun johtajatar Sanny Kortman (Liisa Nevalainen) tekee parhaansa pitääkseen yllä kovaa kuria koulussaan. Oppilaiden höltyvän moraalin lisäksi huolta aiheuttaa veljentyttären Liisin (Elina Salo) lämpimät välit maisteri Veikko Vuorelan (Martti Romppainen) kanssa. Tukea johtajattarelle osoittaa pastori Amos Pölkkynen (Kosti Klemelä).
Tallennettuna:
| Genre | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Ikäraja | ||||||||||||||
|
S |
||||||||||||||
| Näyttelijät | ||||||||||||||
|
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||
| Muut tekijät | ||||||||||||||
|
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||
| Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kuvausaika | ||||||||||||||
|
Kesä 1959 - talvi 1960 |
||||||||||||||
| Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Lehdistöarviot | ||||||||||||||
|
Yrjö Kempin (Ilta-Sanomat 4.5.1960) "valkokankaan vappukukaksi" nimittämää uutuutta arvioitiin päivälehdissä hyvin samansuuntaisesti. Käsikirjoitusta pidettiin onnistuneena. Paula Talaskiven (Helsingin Sanomat 30.4.1960) mielestä Serp (Seere Salminen) alkoi "jo olla tämäntapaisten aiheitten armoitettu ekspertti". "Sannyn koulun skandaalinkin Serp on muuntanut elokuvaksi eloisasti ja melko vilkasliikkeisesti': hän on levittänyt tapahtuma-alaa koululta ja johtajattaren kodista ulos, puistoihin, herrojen tiiviisti harrastaman seurahuoneen kabinettiin, lyseon juhlasaliin jne. sillä tavoin, että saadaan aikaan miljöön ja epookin tuntumaa leveälti ja aika vakuuttavasti." E. E. (Esko Elstelä, Päivän Sanomat 30.4.1960) käsitteli käsikirjoituksen ja ohjauksen suhdetta: "Monien kohtausten kesto ja yleensä mukanaolo perustuu selvästi vain siihen, että käsikirjoittaja on mielikuvituksessaan nähnyt ohjaajan puhaltavan niihin tiettyä vanhan ajan idyllistä tunnelmaa, rikastuttavan niitä epookintuntua antavilla yksityiskohdilla. Milloin näin tapahtuu, tulos on viehättävä. Mutta paikoitellen tuntuu myös, että Serp ja ohjaaja Laine ovat katselleet asioita eri kulmasta. Tuntuu, että Laine ei ole viehättynyt aiheen mahdollisuuksista ainakaan samassa määrin kuin aikaisempien, onnistuneiden Serpin käsikirjoitusten ohjaajat (Katupeilin takana, Onnelliset). Tämä romanssi onkin varsin kaukana Laineen parhaiden elokuvien aihetyypistä, eihän Laine ole koskaan ollutkaan laadultaan lyyrillinen ja siro ohjaaja." J. M. (Jukka Martinkari, Turun Sanomat 1.5.1960) kirjoitti: "Elokuvassa on huolehdittu varsin hyvin lavastuksista ja puvuista, ja joskus tuntuu siltä, että nimenomaan niissä on myös pääpaino." J. M. arvosteli sitä, ettei Kiljanderin näytelmän filmillisiä puolia ollut hyödynnetty tehokkaammin ja että Skandaali tyttökoulussa tästä syystä vaikutti "lähinnä teatterilta", jonka "henkilötyypit ovat väärästä henkilöohjauksesta johtuen ilmeisen epätodellisia ja naiveja". Ruotsinkieliset arvostelijat valittelivat elokuvan tyylillistä rikkonaisuutta. "Filmen saknar atmosfär och lekfullhet, dess intriger kring en sträng rektor i Borgå är rent ut sagt tråkiga. Tråkigheten gäller tyvärr både det innehållsmässiga och det filmiska", väitti G. B-s (Greta Brotherus, Hufvudstadsbladet 1.5.1960). Ja E. U. (Eirik Udd, Nya Pressen 30.4.1960) kirjoitti: "Felet med filmen är att den skall vara en komedi, men blir en tragedi med stänk av buskhumor. Bästa insatserna görs av Elsa Turakainen och Kaarlo Halttunen. Men tänk om T. J. Särkkä själv regisserat filmen - tänk bara på den fina tidsatmosfär han fick fram i Bakom skvallerspegeln" (po. Då mormor var ung). Nimimerkki I. L-s (Inkeri Lius, Suomen Sosialidemokraatti 1.5.1960) arvosteli elokuvan tasapaksua juonenkuljetusta: "Ainoat rytmivaihtelut tapahtuvat ulko- ja sisäkuvien avulla. Kohtaukset vaikuttavat yhtä pitkiltä ja kaikki yhtä tärkeiltä. Elokuvan eteenpäinkulku tapahtuu ikävästi, siinä ei ole tihentymiä eikä suvantoja." Myönteisiä puoliakin löytyi: "Elokuvan ansiot ovat ilmeikkäässä näyttelemisessä ja kauniin Porvoon kujien varsilla tapahtuvissa aurinkoisissa kohtauksissa." - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||||
| Taustaa | ||||||||||||||
|
Sven Tuuvan (1958) jälkeen Edvin Laine ohjasi toisen ja aivan eri tyyppisen historiallisaiheisen elokuvan. Robert Kiljanderin vuonna 1902 kirjoittamasta huvinäytelmästä Sanny Kortmanin koulu oli Elokuva-Aitan 10-11/1950 mukaan suunniteltu elokuvaa jo vuonna 1950. Tuolloin tuottajana olisi ollut Suomi-Filmi Oy ja ohjaajana Valentin Vaala. Näytelmä sai Edvin Laineen ohjaamana elokuvaversiona uuden, ilmeisestikin kaupallisemmaksi katsotun nimen Skandaali tyttökoulussa (1960). Serp eli kirjailija Seere Salminen kertoi elokuvan kuvausajankohtana Helsingin Sanomille 8.1.1960: "Kun ensimmäisen kerran avasin Kiljanderin näytelmän Sanny Kortmanin koulu viime kesänä ja luin sen läpi, ihmettelin, saako siitä filmikäsikirjoitusta. Sitten kuitenkin innostuin asiaan. Revin tahallaan näytelmän kappaleiksi ja laajensin sen aihetta ottamalla mukaan koululaiselämää ja romantiikkaa. Näytelmähän itse tapahtuu koko ajan vain opettajain huoneessa ja Sannyn salissa ja se on vain opettajien keskeisten asioiden selvittelyä. Filmi on vedetty sieltä pois. Tapahtuma-aika on vuosi 1895, viime vuosisadan loppu, johon olen tutustunut jo 'Katupeiliä' kirjoittaessani." Edvin Laine puolestaan muistelee teoksessa Tuntematon sotilas ja Pylvässänky (1983): "Kokoillan elokuvaan alkuperäinen farssikomedia osoittautui kuitenkin liian suppeaksi ja kapeaksi. Serp laajensi ja verevöitti Kiljanderin vuosisadanvaihteen pikkukaupunkimiljöötä ja teki työnsä niin hyvin, ettei tarkkakaan katsoja pysty erottamaan Serpin lisäyksiä alkuperäisen komedian henkilöistä ja tapahtumista. Serp laati herkulliset kohtaukset ja juonen uudet käänteet niin kiljanderilaiseen tyyliin sopeuttaen, että elokuvasta Skandaali tyttökoulussa tuli riemukas kokonaisuus." Elokuvan ulkokuvat otettiin Porvoossa, kuten muutaman muunkin suomalaisen näytelmäelokuvan 1960-luvun alussa (Pikku Pietarin piha, Kultainen vasikka). Professori Stobeniuksen tulo junalla kaupunkiin kuvattiin kuitenkin Karkkilassa. Elokuvan juonen edellyttämiin tärkeimpiin tyttökoululaisten ja lyseolaisten rooleihin kiinnitettiin lähinnä Suomen Teatterikoulun oppilaita. Puvut suunnitteli Bure Litonius, ja ne valmistettiin Suomen Filmiteollisuuden pukuneulomossa Fiinu Aution johdolla - elokuva jäi yhtiötä vuodesta 1939 lähtien palvelleen neulomon johtajan viimeiseksi näin suurimuotoiseksi. Rose-Marie Prechtin sukunimi on elokuvan alkuteksteissä virheellisessä muodossa Brecht, Kaarlo Wilskan sukunimi muodossa Vilska ja Maria Aron etunimi virheellisesti Marja. Elokuvan yleisömenestys oli huomattavasti vuoden keskitason yläpuolella, varsinkin Helsingissä. Elokuva edusti Suomea Moskovan toisilla elokuvajuhlilla 1961 jääden siellä kuitenkin jokseenkin vaille huomiota. - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||||
| Musiikki | ||||||||||||||
|
1. Alkusoitto (Valssi) Säv. ja sov. Heikki Aaltoila 1) Orkesteri (off, alkutekstit), 2' 25". 2) Orkesteri (off, lopputeksti), 1' 10". 2. Puhallinmusiikkisikermä Säv. ja sov. Heikki Aaltoila Es. "Posteljoonien soittokunta" (synkr., puhallinorkesteri), 5' 30". 3. Kysymyksiä ("Minne käy tuulen ilmassa tie - -") Säv. Erik August Hagfors, san. Emil von Qvanten, suom. san. Nestor Järvinen Es. "tyttökoululuokka", laulu (playback), 0' 25". 4. Irmelin Rose op. 3 nro 3 / Irmelin ruusu / "Irmeli-ruusu" Säv. Wilhelm Peterson-Berger, san. Jens Peter Jacobsen, suom. san. tuntematon Es. Elina Salo, laulu ja urkuharmoni, sekä "tyttökoululuokka", laulu (playback, urkuharmonisäestys), 0' 35". Levytys: Elli Suokas ja Rosario Bourdonin johtama King's Orchestra (Irmelin Rose); Victor 69561-B, 21.6.1917. Wäinö Sola ja orkesteri (Irmelin ruusu); His Master's Voice 2-282485, 15.1.1914. 5. Pas de Quatre Säv. trad. Es. Heikki Aaltoila, piano (playback), 0' 55" 6. Tanssimusiikki Säv. Heikki Aaltoila Es. Heikki Aaltoila, piano (playback), 0' 20". 7. Neito kaunis kultalintu ("Serenadi") Säv. ja san. trad. Es. Eero Maijala, Martti Palo, Esko Salminen, Ilmari Tähtelä, Hannu Vuorinen ja Orma Aunio, laulu (playback), 1' 20". 8. Valurile Dunării / Tonavan aallot Säv. losif Ivanovici, sov. Heikki Aaltoila Es. "Posteljoonien soittokunta" (playback, puhallinorkesteri), 0' 05". 9. Bože, Tsarja hrani / Keisarihymni Säv. Aleksei Lvov, sov. Heikki Aaltoila Es. Leo Pentti, tuubansoittaja (playback), 0' 10". 10. Mukaelma Turkin sodan aikaisesta juomalaulusta ("Kerran vuonna kolmekymmentkuus sotatemput juur' ol' aljettavat - -") Säv. ja san. trad., mukaellut Heikki Aaltoila Es. Kaarlo Halttunen ja Leo Riuttu sekä Kyösti Erämaa, Paavo Hukkinen, Leo Lähteenmäki, Vilho Ruuskanen, Aatu Talanne ja Hannes Veivo, laulu, ja Heikki Aaltoila, piano (playback), 0' 50". 11. Pääskysten syyslaulu ("Armas ol' aika mi' on nyt lopussa - -") Säv. trad., san. P.J. Hannikainen Es. "tyttökoululuokka", laulu (playback), 0' 20". Huomautuksia: Irmelin Rose soi myös Alkusoitossa ja taustamusiikissa. Taustamusiikissa välähtää myös Felix Mendelssohnin Häämarssi. "Lukkarin kuoro" ja "Naiskööri Sirkuttelijat" sekä "Posteljoonien soittokunta" esittävät osia seuraavista sävellyksistä (playback, Martti Seilo, naiskuoro sekä puhallinorkesteri), 0' 50": Lapsuuden toverille / Sä kasvoit neito kaunoinen, säv. trad., ja Suomen laulu, säv. Fredrik Pacius. - Toim. Juha Seitajärvi (2022) Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||||
| Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kieli | ||||||||||||||
|
suomi |