Elokuva "1918", Toivo Särkän 40. ohjaustyö, kuvattiin pääosin kesällä 1955, mutta laskettiin levitykseen vasta syksyllä 1957. Suomenruotsalainen Jarl Hemmer oli Särkän suosima kirjailija jo 1940-luvulta lähtien: Särkkä oli itse ohjannut vuonna 1944 Vaivaisukon morsiamen ja tuottanut sittemmin vuonna 1954 Matti Kassilan ohjaaman Sinisen viikon. Myös Hemmerin romaani En man och hans samvete, joka vuonna 1931 oli saanut ensimmäisen palkinnon pohjoismaisessa romaanikilpailussa, oli Särkän pitkäaikaisen mielenkiinnon kohteena: sopimus yksinoikeudesta aiheen elokuvaamiseen tehtiin vuonna 1943. Hemmer lähetti Särkälle saman vuoden syyskuussa ruotsinkielisen näytelmäkäsikirjoitusversion Gehenna, joka käsittelee ainoastaan vankileirin tapahtumia.

Elokuvan alkuteksteissä, kuten muissakaan yhteyksissä, ei ole mainittu käsikirjoituksen tekijää. Aiheesta on olemassa päiväämätön ja signeeraamaton 69-sivuinen, teknisesti valmis käsikirjoitusluonnos, joka luultavasti on Ilmari Unhon tekemä. Särkkä on tehnyt siihen monia muutoksia ja lisäyksiä sekä hahmotellut kuvajaot. Tämän korjatun luonnoksen mukaan on varsinainen kuvauskäsikirjoitus laadittu.

T. J. Särkän vävyn, Mikko Waltarin hoitamassa SF:n jäämistössä on Särkän ja Ilmari Unhon 20.5.1955 allekirjoittama sopimus, jonka mukaan Unho skenaristina työstää aiheen kuvattavaan asuun. Elokuvan tilikirjasta käy ilmi, että Unholle on maksettu työstä palkkio. Särkän ja Unhon sopimuksessa todetaan myös, että Unhon toivomuksesta hänen nimeään ei käytetä julkisesti. Syynä Unhon menettelyyn voitaneen pitää tuolloin vielä arkaa aihetta sekä hänen läheisiä suhteitaan kilpailevaan Suomi-Filmiin.

Vuonna 1945 oli jyväskyläläinen Inkeri Marjanen (1921-1976) laatinut Hemmerin Mies ja hänen omatuntonsa -romaanista samannimisen version suoraan kuvauskäsikirjoitusmuotoon ja toimittanut sen SF:lle. Sisällöltään Marjasen versio poikkeaa kuitenkin 69-sivuisesta luonnoksesta ja toteutetusta elokuvasta. Inkeri Marjasen käsikirjoituksista SF on toteuttanut musiikkivoittoiset elokuvat Orpopojan valssi (1950) ja Rion yö (1951).

Aiheesta on olemassa myös viisisivuinen synopsis Mies ja hänen omatuntonsa, joka poikkeaa edellisistä: vankileirijaksoa ei ole mukana lainkaan. Synopsistakaan ei ole päivätty eikä tekijää mainittu.

Keskusteluissaan Mikko Waltarin kanssa Särkkä oli korostanut, että elokuvan tulee olla vaikuttava, mutta lopputulos ei saa olla liian särmikäs. Elokuvan mottona voidaan pitää vankileirijakson loppuun sijoittuvaa Samuel Bron repliikkiä, kun hän vastaa vangitulle punakaartilaiselle, joka lupaa kostaa teloitettavaksi vietävän Bron puolesta: "Ei - älkää kostako! Älkää milloinkaan kostako!"

Ture Aran etunimi on elokuvan alkuteksteissä virheellisessä muodossa Tuure ja Kaarlo Wilskan sukunimi virheellisesti Vilska.

"1918" osallistui Berliinin elokuvajuhlille kesällä 1957 ennen Suomen ensi-iltaansa ja koki kohtalaisen hyvän menestyksen, tavallaan edellisenä vuonna nähdyn Tuntemattoman sotilaan vanavedessä. Elokuvajuhlien viimeisenä päivänä Särkkä sai vastaanottaa festivaalin johtajalta Alfred Bauerilta henkilökohtaisen kunniadiplomin, jossa todettiin:

"Suomalaisen tuottajan T. J. Särkän ovat kansainväliset elokuvajuhlat oppineet tuntemaan miehenä, jolle suomalainen elokuva on epäilemättä suuressa kiitollisuudenvelassa siitä, että se on voinut valloittaa itselleen merkittävän aseman kansainvälisessä elokuvamaailmassa. Särkän saavutus näkyy siinä, että hän on tuottanut lähes 200 näytelmäelokuvaa, joista monet ovat syntyneet hänen omasta ajatuksestaan. Myös 7. Berliinin kansainvälisten elokuvajuhlien ohjelmassa ollut elokuva '1918 - mies ja hänen omatuntonsa' on T. J. Särkän ohjaama, se on hänen 40. elokuvansa.

Suomalaisen elokuvan maineen ja menestyksen edistäminen myös oman maan rajojen ulkopuolella on aina ollut T. J. Särkän toiminnan päämäärä. Tänä vuonna Suomi viidennen kerran osallistui arvokkaalla elokuvalla Berliinin elokuvajuhliin. Elokuvajuhlien johto toivoo, että se tulevinakin vuosina saa esitettäväkseen T. J. Särkän tuotannon korkealuokkaisia tuotteita."

Elokuva-Aitta (17/1957) tiesi puolestaan kertoa, että yhdysvaltalainen Variety-lehti "nimesi Anneli Saulin filmijuhlien miellyttävimmäksi tähdeksi (Henry Fonda sai saman kunnian miesten puolella)".

Epookkiluonteesta huolimatta elokuvan tuotantokustannukset jäivät alle 9 miljoonan mk:n. Yleisömenestys oli vuoden keskitasoa. "1918" saatiin kaupaksi Saksan liittotasavaltaan, missä levitysoikeudet osti Pallas-Film Verleih, joka vuotta aikaisemmin oli ottanut levitykseensä myös Tuntemattoman sotilaan. Elokuva saatiin mahdollisesti kaupaksi myös Ruotsiin, mutta levitykselle ei löydy vahvistusta Svensk Filmdatabasista.

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.