"Kurkvaaran 'keskeneräinen'", otsikoi E.L. (Erkka Lehtola, Aamulehti 2.2.1964) ja perusteli: "Naiset on keskeneräinen, ilmeisen hätäisesti syntynyt, epäolennaisuuksiin keskittyvä ja keskeisen aiheensa käsittelyltään hatara. Tarina sellaisenaan on kovin banaali, jopa huono; ase kädessä riehuminen on filmin loppujaksossa miltei tahattoman koomista. - - Kuvaustyöllään Kurkvaara jälleen pystyy peittämään useita pahimpia virheitään, mutta joskus - - vuorosanat särähtävät korvaan niin kankeina, ettei niitä pysty salaamaan mikään, ei edes luminen Munkkiniemen lahti tai pienen pojan jokeltelu."

"Kurkvaaran 'välipala'", luonnehti puolestaan vt. (Kansan Uutiset 4.2.1964). "Maunu Kurkvaara on ilmeisesti pyrkinyt tavoittamaan elämän arkipäivän oleellista ilmettä, mutta varoessaan tunnelmallisuutta ja juonen tuomaa asetelmallisuutta hän on päätynyt toiseen äärimmäisyyteen: arjen kuvaus on muuttunut perin arkipäiväiseksi kuvaukseksi. Elokuvan tietyt filmilliset ansiot eivät riitä poistamaan tyhjyyden tunnetta, joka syntyy siitä, että filmin ihmiset elävät pinnallista rinnakkaiseloa ilman mitään sanottavaa toisilleen ja että itse ongelma - - ei saa syvyyttä. Tästä johtuen replikointikin, joka esim. Yksityisalueessa poikkesi edukseen suomalaisen elokuvan perinteellisestä 'näyttelemisestä' jää nyt keinotekoisen tuntuiseksi."

"Nej. Den här gången har Maunu Kurkvaara inte lyckats", aloitti H.G.G. (Henry G. Gröndahl, Hufvudstadsbladet 2.2.1964). "Kvinnorna är en misslyckad film. Irriterande misslyckad därför att den hade ett gott uppslag och att den kunde ha blivit lyckad om inte regigreppet hade varit katastrofalt svag. - - Den låmgsamma, meditativa tonen som blev en styrka, en tillgång i Privatområde förvandlades till ett hot i Fest vid havet. I Kvinnorna har långsamheten blivit en katastrof. Den är inte mera behärskad, uttrycksfull och detaljrik utan slapp, oväsentlig och upplösande. Maunu Kurkvaaara dröjer kvar vid detaljer som stundom har ett eget värde men vars betydelse för filmen är svårt att upptäcka. Oväsentligheter dominerar och de vardagliga detaljerna lyckas inte skapa någon stämning."

Myös Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 2.2.1964) koki pettymyksen: "Siinä on tosin välillä eloisaa kaupunkikuvaa ja muutama erinomaisen herkkä, 'ozulaissävyinen' ja osuvasti tunnelmaa luova talvisen luonnon näkymä - -. Mutta paljon on mukana myös hatarahkoa, suttuista ja ilmeetöntä kuvausta (mm. yökadut). Sitäpaitsi Naiset kokonaisuutena vaikuttaa peräti satunnaiselta ja keskeneräiseltä, toisinaan 'hajamielisesti improvisoidulta', toisinaan sävytykseltään ilkamoivan satiiriselta, kuten alun konttorikohtauksissa, toisinaan vakavaa psykologista draamaa kohti pyristelevältä. Näin mm. lopun mustasukkaisuusnäytelmässä, jonka ainakin kutsuvierasyleisö otti vastaan julkisen hilpeästi."

"Kvinnorna är säkert den sämsta film Kurkvaara gjort på flere år", myönsi B.P-m (Bengt Pihlström, Nya Pressen 6.2.1964), "men visst vidgar den igen aningen - en betydelsefull aning - hans ämnessfär. Med lugn tillförsikt kan man se emot hans nästa film och Kvinnorna ändrar ingenting på hans ställning som landets mest betydelsefulla regissör."

"Tässä kaikessa on kerronnan vapautuneisuutta, hyvin kaunista harmoniaa, aidon elämäntapahtuman pinnistämätöntä luontevuutta", kiitti Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 2.2.1964) elokuvan keskiosan eräitä jaksoja kritiikkinsä ohessa. "Ja Sinikka Hannula tuntuu näyttelijänä selvästi kypsyneen, ikäänkuin saaneen uutta ilmettä, vaikka jokin irrallinen repliikki vielä töksähtääkin kovin ulkolukumaisena - tämä on epäilemättä hänen vahvin työnsä Rakkaan jälkeen. Liana Kaarinan, Tarja Nurmen ja Sylva Rossin osuudet käyvät laatuun, lisäksi Naiset esittelee joukon uusia kasvoja. Sankarit Ossi Ahlapuro ja Kai Lind replikoivat toinen jo omaksutulla teatteriponduksella, toinen syntymäluontevuudella ääriviivattomissa tehtävissään, joista ei ole tosiaan paljon irti saatavissa, kollegani Modest Savtschenko (Kansan Uutiset) esiintyy elokuvanohjaajan roolissa ja pystyy vaivatta päihittämään kauneuskuningattaret replikoinnin luontevuudessa."

- Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan.