Sissit
Stridspatrull (ruotsinkielinen nimi)
Stridspatrullen (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Fjärrpatrullen (televisioesitysnimi Ruotsissa)
Stridspatruljen (norjankielinen nimi)
Kamppatruljen (tanskankielinen nimi)
Iskuryhmä (työnimi)
Sissipartion analyysi (työnimi)
Sissiporukan analyysi (työnimi)
Sissiporukka (työnimi)
The Partisans (englanninkielinen käännösnimi)
Les Patrouilleurs (ranskankielinen käännösnimi)
Die Partisanen (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Sissit
Mikko Niskasen ohjaama sotaelokuva Sissit (1963) perustuu Paavo Rintalan romaaniin. Elokuva käynnistyy, kun luutnantti Erkki Takala (Matti Oravisto) lähtee vaimonsa Marian (Tea Ista) neuvojen saattelemana asevelikokoukseen. Sankarihaudalta entinen sissipartio jatkaa ravintolaan viettämään iltaa. Takaumana käydään läpi kaukopartiomiesten kokemuksia Muurmannin radalla kesällä 1944. Taisteluiden lisäksi kuvataan sotilaiden ja lottien välisiä suhteita sekä sodankäynnin aiheuttamaa psyykkistä kuormitusta
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||
K11 |
||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
|
||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||
15.10.1962 - joulukuu 1962 - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
"Yhden näkemän perusteella asettaisin Sissit filminä aivan nykyelokuvamme kärkisijoille", antoi Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 23.2.1963 ja 2.3.1963) yleisarvionsa. "Se on jopa ulkomaillekin vietäväksi ansiokasta sotafilmiä, jäntevää, jännittävää ja voimassa hurjaa. Kokonaisuudesta, kaikkine paheksuttuine kohtauksineenkin, erottuu myös mielestäni kyllin teema: kaikesta tästä, sodan lopun surkeudestakin huolimatta oltiin tarpeen tullen 'mies paikallaan', sinnikkäitä sotureita ja velvollisuutensa täyttäviä miehiä - olematta sotahulluja." "Mikko Niskanen besitter en äkta berättartalang", kiitti H. G. G. (Henry G. Gröndahl, Hufvudstadsbladet 24.2.1963). "Han utnyttjar skickligt närbilder som fyller en uppgift, en personligt betonad stil, en förmåga att fånga de rätta uttrycken hos sina personer och skildra dem med några, små karakteristiska drag. Han skildrar enstaka individer och samtidigt samlar han dem till ett obrytbar helhet med några svepande solfjädersrörelser." "Niin hyökkäyksessä kuin partioretkillä rintaman takana on uskottavaa tilanteen tuntua, mikä antaa vakuuttavan kuvan Mikko Niskasen ohjaajan lahjoista", kirjoitti L. St. (Leo Stålhammar, Maakansa 24.2.1963). "Jo Pojat osoitti hänen pystyvän käsittelemään jäntevästi joukkoja ja sama on leimaa-antavana myös Sisseissä. - - Miesten lähikuvat eri tilanteissa samoinkuin taistelukohtaukset osoittavat rytmin ja tyylin oikeasta hallinnasta." Monet olivat kriittisiä. "Ohjaajana Mikko Niskanen on kieltämättä kunnianhimoinen ja ammattitaitoinen", myönsi E.L. (Erkka Lehtola, Aamulehti 25.2.1963). "Hän ei tee varsinaisia erehdyksiä, ja hänen työssään on myös paljon kiintoisuutta, mutta kokonaisuutena Sissien ohjaustyö kuitenkin pitäytyy vanhoihin keinoihin. - - Jo käsikirjoitusvaiheessa näkyy lopullisen harkinnan ja syvällisen näkemyksen puute. Sissit koostuu erilaisista katkelmista, joista muutamat ovat täysin tarpeettomia filmin varsinaisen keskusaiheen kannalta." "Sisseissä on intensiivisiä yksityisiä kohtauksia", tunnusti Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 24.2.1963), "jotka virittävät katsojan nyt-se-lopultakin-alkaa odotuksin, mutta Niskasen kerronnan rytmi on huomattavan epätasainen - - ja kokonaistulos sekä monotoninen että paikoin varsin mahtipontinen. Käsikirjoituksessa - - on todella sanovassa mielessä ihmiskuvana kehitelty vain yhtä henkilöä, luutn. Takalaa, kaikki muut jäävät tyyppien asteelle, varsin tuoreesti oivallettujen sellaisten kylläkin. Ihmeenkin tuoreiden sellaisten oikeastaan, kun ajattelee, miten paperista puhetta monella on suussaan." "Verrattuna Poikiin on Sissit eheämpi elokuva", vertaili Martti Savo (Kansan Uutiset 24.2.1963), "ja 'jatkosodan kaukopartiotoiminnan' kuvauksena se kestää vertailun vähemmän merkityksellisten amerikkalaisten tai venäläisten sotafilmien kanssa. Mutta aiheen inhimillinen ja psykologinen puoli katoaa kyllä täydellisesti kranaattien paukkuihin, viinaan ja lottien antautumisiin. Yhden miehen hulluksi tuleminen ja sankarin filosofointi sodasta ja psyykestään eivät 'syvennä' elokuvan sanomaa." Ankarin oli Inkeri Lius (Suomen Sosialidemokraatti 24.2.1963): "Sisseissä on niin paljon ristiriitaisia aineksia ettei siinä voi puhua yhteisestä ajatuksesta. Hyvällä tahdolla siinä voi nähdä muistelman sota-ajan erikoisoloihin, jotka antoivat tilaisuuden ihmisille laskea irralleen taipumuksia, jotka normaalioloissa on hillittävä. - - Katsoja saa sen vaikutelman, että filmintekijöitä olisi kauhistuttanut erään kaukopartiota johtaneen luutnantin seksuaaliset kokemukset yhtä paljon kuin ihmisten tappaminen. Tapahtumien esittely on suoritettu alatyylillä. Tuloksena on liehakoivaa yksinkertaisuutta, sileäksi kulutettuja ajatuksia ja häh-häh -juttuja." "Matti Oraviston Takala herättää sekä kiinnostusta että kunnioitusta elävänä näyttelijätyönä", ilmaisi Eteläpää kritiikin yleisen mielipiteen. "Oravistohan on jo kauan tunnettu erityisen filmillisenä näyttelijänä, mutta näin intensiivisenä häntä ei ole ennen nähty. Erkki Siltola on toinen, joka jää mieleen - hänessä on sellaista jämerää luontevuutta, jota elokuvassamme arvatenkin myös vastedes tarvitaan." Vuotta myöhemmässä Tukholman ensi-illassa Sissit sai myötämielisen vastaanoton. "Stridspatrullen är den bästa finska filmen efter Laines Okänd soldat", ylisti Robin Hood (Bengt Idestam-Ahlqvist, Stockholms-Tidningen 26.3.1964). "Den är inte bara den bästa finländska filmen, utan en bra film, laddad, säkert gjord. - - Och här har de fått en regissör, Mikko Niskanen, som behärskar filmens uttrycksmedel och förmår sjunga ut på ett sätt som kommer en att rysa. Kriget får ett nytt ansikte - ett utpinad, dödstrött, djuriskt ansikte." "En effektiv dråpare", otsikoi Mauritz Edström (Dagens Nyheter 26.2.1964), joka varaustensa jälkeen antoi yhteenvedon: "Återstår en hederlig och habil skildring av patrullen i strid, teatraliskt överspelad i några scener, kraftfullt realistisk i teckningen av soldattyperna och illusionlös i den allmänna bilden av de militära miljöerna." "Sissit on kestänyt aikaa yllättävän hyvin", koki Timo Malmi (Ilta-Sanomat 17.9.1992) monien muiden lailla vuoden 1992 tv-esityksen aikaan. "Uusintakatselussa Niskasen kyvyt miehisen sotakertomuksen kuvaajana tulivat ehkä paremmin esiin kuin teoksen puutteet." "Sissit on ajaton, mahtava esitys", innostui Jussi Karjalainen (Helsingin Sanomat 17.9.1992) ja Tarmo Poussu (Katso 38/1992) vahvisti: "Sissit on vahvasti näytelty ja kuvallisesti hallittu elokuva, jonka sotakohtaukset ovat uskottavia ja psykologinen pohja pitävä." - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||
Mikko Niskasen esikoiselokuva Pojat perustui Paavo Rintalan romaaniin. Myös Niskasen seuraava ohjaustyö Sissit löysi innoituksensa Paavo Rintalan tekstistä, mutta tuotantoyhtiönä oli tällä kertaa Fennada-Filmi. Lähtökohtana oli Rintalan romaanikäsikirjoitus Sissit, joka nimellä Sissiluutnantti ilmestyi vasta elokuvan valmistumisen jälkeen, alaotsikkonaan Proosaa rinta- ja kurkkuäänille. Käsikirjoituksen ohjaaja muokkasi yhdessä Matti Kassilan sekä kirjailija-pastori Jouni Apajalahden kanssa. Kassila oli oman tarjouksensa perusteella vastikään kiinnitetty Fennada-Filmiin tuotantopäälliköksi - työsuhde ei kuitenkaan jatkunut tätä elokuvaa pidemmälle. Käsikirjoittajat ovat romaanista poiketen lisänneet elokuvan alkuun ja loppuun nykyhetkessä tapahtuvan kehyskertomuksen - romaani alkaa suoraan sissiporukan paluulla vihollisen puolelta ja päättyy rauhan tuloon. Käsikirjoitusta ja sen repliikkejä on kuvausvaiheessa muokattu vielä runsaasti. Alkujakson kamera-ajo ravintolan eteisestä kabinettiin ja muutaman kerran pöydän ympäri on eräs suomalaisen elokuvan pisimpiä ja taidokkaimmin toteutettuja. Rintamateatterin elokuvakatkelmat ovat osittain Suomessa 1932 kuvatusta, Gustav Ucickyn ohjaamasta saksalaisesta elokuvasta Morgenrot / Aamurusko (1933). Sissit kuvattiin enimmäkseen puolustusvoimien omistamalla Pahkajärven harjoitusalueella Valkealassa ja Mäntyharjulla. Taistelukohtausten sotilasasiantuntijaksi kiinnitettiin Mannerheim-ristin ritari, majuri Eino Penttilä. Pallikukkulan valtausjakso kuvattiin neljällä kameralla samanaikaisesti. Elokuvan "elektronisen" musiikin sävelsi Erkki Ertama. Pehr-Olof Sirénin etunimi on elokuvan alkuteksteissä virheellisessä muodossa Per-Olof Sirén. Sissit oli 50. Fennada-Filmin tuottama elokuva ja yhtiön siihenastisen historian kallein - tuotantokustannukset nousivat lähes 400 000 markkaan. Sissit oli vuoden paras yleisömenestys ja sai 40 000 markan suuruisen valtionpalkinnon, mutta tuotti silti tappiota 4 833 markan verran. Jussi-patsaita elokuva keräsi neljä kappaletta. Elokuvan kantaesitys oli Kouvolan Kino-Kouvossa 21.2.1963. Valtakunnallinen esityskierros laajeni seuraavana viikonloppuna viiteen muuhunkin kaupunkiin. Sissit edusti Suomea Melbournen elokuvafestivaaleilla 1964. Elokuva myytiin Ruotsiin, missä sen esityskierros alkoi helmikuussa 1964, sekä Norjaan ja Tanskaan. - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||
1. Seppeleenlaskumusiikki Säv. Erkki Ertama Urut, rumpuorkesteri ja kirkonkello (off), 1' 00". 2. La Cumparsita / Tropiikin yö Säv. G.H. Matos Rodriguez Es. "ravintolaorkesteri" (playback ja off), 0' 25". 3. Lieb eines jungen Wachtpostens / Unter der Laterne / Lili Marleen / Liisa pien' Säv. Norbert Schultze, saks. san. Hans Leip, suom. Vuokko (= Vuokko Knuutila-Arni) Es. "sotilaat ja lotat", laulu (100 %), 0' 40". 4. Denn wir fahren gegen Engeland / Das England-Lied / Suomi marssii Säv. ja san. Herms Niel, suom. san. Reino Hirviseppä (= R.W. Palmroth) "Saksalaiset sotilaat", laulu (off, mieskuoro ja orkesteri), kahteen otteeseen, yht. 0' 45". 5. Ali-Baba / Eldankajärven jää Säv. Fred Markush, suom. san. Erkki Tiesmaa Es. Matti Oravisto, hyräily (100 %), 0' 10". 6. Elämä juoksuhaudoissa Säv. tuntematon Tunnistamaton mies, hyräily (off), 0' 10". Huomautuksia: Jaakko Jokelin "joikaa" korsussa (100 %), 0' 10". Sotamies Hanhivaaran muistikuvassa polkkaa (off, Aaro Kurkela, harmonikka), 0' 10" ja sotamies Järvelinin muistikuvassa parodinen muunnelma Can canista operetista Orphée aux enfers / Orfeus manalassa, säv. Jacques Offenbach, (off) 0' 10". Taustamusiikissa muistumia sävellyksestä Caravan / Karavaani, säv. Juan Tizol ja Duke Ellington. Ravintolayhtyeessä esiintyvät silhuetteina Erkki Ertama (viulu), Aaro Kurkela (harmonikka), Toivo Vaare (rummut) ja Reino Bäckman (bassoviulu). - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|