Haku

Tanssi yli hautojen

Dansen över gravarna (ruotsinkielinen nimi)
Dansen över gravarna (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
The Dance Over the Graves (englanninkielinen käännösnimi)
La Danse sur les tombeaux (ranskankielinen käännösnimi)
Tanz über Gräber (saksankielinen käännösnimi)
Keisari rakastuu (työnimi)
QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tanssi yli hautojen

Toivo Särkän ohjaama historiallinen draama Tanssi yli hautojen (1950) perustuu Mika Waltarin samannimiseen romaaniin. Venäjän keisari Aleksanteri I (Leif Wager) ja maaherran tytär Ulla Möllersvärd (Eila Peitsalo) kohtaavat Suomen sodan jälkimainingeissa Porvoon valtiopäivillä 1809. Keisarin ihastus kauniiseen mutta kapinalliseen Ullaan miellyttää tämän vanhempia (Ossi Korhonen ja Siiri Angerkoski) ja siitä pyrkivät hyötymään myös suomalaismieliset ylioppilaat, joukossaan Ullaan ihastunut maaherran sihteeri Antti (Mauri Jaakkola).

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
7
Näyttelijät
Leif Wager, Aleksanteri I
Eila Peitsalo, Ulla Möllersvärd
Ossi Korhonen, maaherra Möllersvärd
Siiri Angerkoski, maaherratar Möllersvärd
Mauri Jaakkola, maaherran sihteeri Antti Karppanen
Arvo Lehesmaa, Gagarin
Eino Kaipainen, kenraalikuvernööri Sprengtporten
Unto Salminen, Araktshejeff
Kaarlo Halttunen, Speranski
Kauko Käyhkö, ylhäinen venäläinen upseeri Mäntsälässä
Thure Bahne, de Geer
Matti Ranin, ratsumestari Möllersvärd
Tyyne Haarla, Nybomska, keisarin kättelemä nainen väkijoukossa
Rauha Rentola, mamselli Holm
Emma Väänänen, vanhapiika
Alpo Vammelvuo, Adolf Ivar Arwidsson
Mikko Niskanen, ylioppilas
Annie Sundman, rouva Sprengtporten
Verna Piponius, piispatar Tengström
Oke Tuuri, 1. venäläinen sotamies
Joel Asikainen, pikalähetti
Matti Aulos, vaakunaa kantava mies Porvoossa
Waldemar Wohlström, vaakunaa kantava vanhempi mies Porvoossa
Vilho Ruuskanen, "Eläköön!" huutava airut kirkossa
Osmo Saarnio, "Eläköön!" huutava airut kirkossa
Aarne Laine, suomalainen upseeri Torniossa
Åke Lindman, suomalainen upseeri Torniossa
Seppo Wallin, suomalainen upseeri Torniossa
Helinä Svensson-Timari, tietäjä
Yrjö Vuorensola, kersantti Torniossa
Uljas Kandolin, sotamies Matti Fattig
Eric Häggblom, hovimies
Kaisu Leppänen, rouva
Kalle Rouni, piispa
Mauno Hyvönen, ylioppilas valtakunnansalin edustalla
Leo Mikander, poika valtakunnansalin edustalla
Gösta Holmström, välskärinä toimiva upseeri Torniossa
Rauni Mollberg, renki
Arvo Kuusla, upseeri valtiopäivätanssiaisissa
Aino-Inkeri Notkola, ompelijatar
André Groen, vanhempi hovimies
Vitaly Ketterer, venäläinen upseeri Mäntsälässä
Matti Lehtelä, hovimies
Tabe Laesvirta, vapaaherratar Rehbinder
Matti Talola, 2. venäläinen sotamies
Edvin Kajanne, piispa Tengström
Lennart Lauramaa, mies valtiopäivätanssiaisissa
Martti Romppanen, renki
Antti Hiekkamies, keisarin adjutantti
Waltteri Säilä, soittokunnan johtaja
Kreditoimattomat näyttelijät
Wilho Ilmari, kertoja
Ida Salmi, Silla, vanha palvelijatar
Ester Kasurinen, piika
Uuno Andersson, vanha renki
Otto Noro, mies Porvoossa
Väinö Laine, keisarin kuski
Nils-Erik Mikander, poika väkijoukossa
Torsti Ahonlinna, keisaria vastaanottava upseeri / salonkiyhtyeen viulisti
Juhani Kumpulainen, vartija
Onni Korhonen, piispa
Tauno Sorvisto, yöpymistä Möllersvärdeillä ehdottava venäläinen hovimies
Kaarlo Aavajoki, mies kirkossa ja valtiopäivätanssiaisissa
Gunnel Hanén, nuori nainen valtiopäivätanssiaisissa
Sirkka Breider, nainen valtakunnansalin edustalla
Aino Lehtimäki, nainen valtiopäivätanssiaisissa
Helvi Aunio, nainen valtiopäivätanssiaisissa
Tyyne Koskinen, nainen valtiopäivätanssiaisissa
Maria Braithwaite, nainen valtiopäivätanssiaisissa
Boris Levitzky, kasakkahetmanni Platov
Rafael Karima, mies kartanon tanssiaisissa
Liisa Eirto, nainen kartanon tanssiaisissa
Irja Kuusla, nainen kartanon tanssiaisissa
Henny Waljus, nainen kartanon tanssiaisissa
Tuula Usva, nuori nainen kartanon tanssiaisissa
Veikko Uusimäki, keisarin henkivartija
Lauri Mukkala, sijaisnäyttelijä (keisari vauhdikkaissa ratsastuskohtauksissa)
Avustajat
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia: V. Ahonen, C.-E. Andrew, Helena Bondsdorff, Unto Bremer, J.H. Eerhart, Hilja Eerikäinen, Ritva Eirto, Eila Granberg, Kirsti Hakala, Anja Halme, V. Hanjanen, T. Heikkilä, Olavi Ikonen, Liisa Joki, I. Jokinen, T. Kauppinen, Saimi Korhonen, Jaakko Kuutola, Juho Käyhkö, M. Lahtinen, Taka Laisinto, K. Leander, Tom Leander, K.A. Lehtonen, Frans Lindström, Eva Möller, Leo Naukkarinen, Greta Nieminen, M. Oksanen, P. Olkkonen, Otto Raikko, Einar Relander, G. Salokangas, Armas Seteri, Kalervo Tähti, Olavi Törne, Tanja Vuorela, Ahti Yrjölä (Lähde: SKF 4), avustajat
Muut tekijät
Toivo Särkkä, Ohjaaja
Mika Waltari, Käsikirjoittaja
Kalle Peronkoski, kuva
Armas Vallasvuo, Leikkaaja
Kurt Vilja, ääni
Nils-Eric Fougstedt, musiikki
Karl Fager, Lavastaja
Fiinu Autio, Puvustaja (SF-pukuneulomo)
Ahti Yrjölä, Puvustaja (SF-pukuneulomo)
Bure Litonius, Ekspertti (pukuasiantuntija)
William Reunanen, naamioitsija
Bertil Holmström, järjestäjä
Leo Sarri, järjestäjä
Torsti Ahonlinna, järjestäjä
Maila Toivo, kuvaussihteeri
Tuulikki Uskali, kampaaja
Suomen Filmiteollisuus SF Oy, Levittäjä
Yleisradio / Tallennepalvelu, Levittäjä
Finnkino Oy, Levittäjä
VLMedia Oy, Levittäjä
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia: V. Ahonen, C.-E. Andrew, Helena Bondsdorff, Unto Bremer, J.H. Eerhart, Hilja Eerikäinen, Ritva Eirto, Eila Granberg, Kirsti Hakala, Anja Halme, V. Hanjanen, T. Heikkilä, Olavi Ikonen, Liisa Joki, I. Jokinen, T. Kauppinen, Saimi Korhonen, Jaakko Kuutola, M. Lahtinen, Taka Laisinto, K. Leander, Tom Leander, K.A. Lehtonen, Frans Lindström, Eva Möller, Leo Naukkarinen, Greta Nieminen, M. Oksanen, P. Olkkonen, Otto Raikko, Einar Relander, G. Salokangas, Armas Seteri, Kalervo Tähti, Tanja Vuorela, Ahti Yrjölä (Lähde: SKF 4)
Kreditoimattomat
T. J. Särkkä, Tuottaja
Olavi Suominen, naamiointi
Siviä Friskberg, kampaaja
Pentti Valkeala, B-kuvaaja
Kauno Laine, B-kuvaaja
Eddie Stenberg, ohjaajan apulainen
Ensio Lumes, Äänittäjä (kesäkohtaukset)
Olavi Törne, äänittäjän assistentti (kesäkohtaukset)
Matti Silvantie, äänitysassistentti
Pentti Auer, kamera-assistentti
Alf Salin, studiopäällikkö
Pentti Taivainen, naamiointiapulainen
Erkki Tolvanen, valokuvat
Eka Karppanen, alkutekstit
Olavi Tuomi, klaffi
Airi Säilä, tanssit
V. Arti, laulujen sanat
Greta Fougstedt, Muusikko (laulu)
Boris Levitzky, Muusikko (soololaulaja venäläisessä laulussa)
Mikael Kriisin, Muusikko (laulaja venäläisessä laulussa)
Yrjö Pavloff, Muusikko (laulaja venäläisessä laulussa)
Sergei Putilin, Muusikko (laulaja venäläisessä laulussa)
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
12 591 247 mk
Julkaistu
1950
Alkuteos
Mika Waltari: Tanssi yli hautojen. Romaani Porvoon valtiopäivien ajalta. Porvoo: WSOY, 1944. (romaani)
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
11.08.1950
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Rex, Tuulensuu
Oulu: Bio Kiistola
Tampere: Kino
Turku: Bio-Bio
Filmikopioiden määrä
10
Muut näytökset
  • 13.08.1950 Lahti: Kinema; Pori: Asto ensi-iltakierros
  • 03.09.1950 Kuopio: Kuvakukko; Vaasa: Kinema ensi-iltakierros
  • 21.09.1950 Jyväskylä: Suomi-Elo ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 17.02.1963 STV Katsojia: 950 000
  • 26.11.1965 TV2 Katsojia: 460 000
  • 24.01.1970 TV2 Katsojia: 520 000
  • 20.02.1990 TV1 Katsojia: 421 000
  • 20.08.1997 YLE TV1
  • 17.05.2003 YLE TV2
  • 17.12.2003 YLE TV1
  • 11.09.2007 YLE TV2
  • 13.04.2011 YLE TV2
  • 13.11.2012 TV1
  • 21.08.2013 YLE TV1
  • 26.02.2015 YLE TV1
  • 28.11.2016 YLE TV1
  • 28.11.2017 YLE TV1
  • 01.12.2017 YLE TV1
  • 11.04.2019 YLE TV1
  • 01.10.2019 YLE TV1
  • 22.12.2020 YLE TV1
  • 11.02.2022 YLE TV1
Ulkomaanmyynti
TV1, Ruotsi
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsingin mlk. (nyk. Vantaa):
Linnan kartanon päärakennus, luhtiaitta ja karjanhoitajan talo Kylänpääntie 30 Keimolassa (Möllersvärdien Möllershofin kartano Mäntsälässä)

Helsinki:
Ristolantien ja Talontien seutu Haagassa (riemuportti Porvoossa, väkijoukko vastaanottaa keisaria), Sjökullan torppaan kuuluva vuorineuvos Strandellin rantasauna Harbonkatu 14 Kallvikissa (metsästysmaja)

Espoo:
Punjon kartanon vanha väensauna ja pesutupa (nyk. Nuuksiontie 38b) (Möllersvärdien huvimaja), Brobackan silta, Nuuksiontie (matka reellä, matka vaunuilla), Nuuksion Pitkäjärvi ja Nuuksiontie (Ulla esittelee suomalaista talvista järvimaisemaa), Nuuksio (matka tietäjän mökille), Punjon kartanon Karjalasta tuotu kalamaja eli aitta (nyk. Nuuksiontie 40) (tietäjän mökki)

Porvoo:
Porvoon tuomiokirkko ja sen kellotorni Kirkkotori 1 (kirkko)

- Toim. Juha Seitajärvi (2022) Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) pohjalta.
Studiot
Helsinki: SF-hallit Liisankatu 14

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Kuvausaika
15.3.1950 - kesä 1950
Sisältöseloste
Ratsumestari Möllersvärd kirjoittaa sisarelleen Ullalle Torniosta, jonne Suomen armeija on perääntynyt talvella 1809. Ratsumestari kutsutaan haavoittuneen sotamiehen kuolinvuoteen ääreen, minkä jälkeen hän liittyy entistä masentuneempana muiden toivostaan luopuneiden upseerien seuraan: "Suomi on menetetty, mitä mahtavat ajatella kotona."

Möllerhofissa, maaherra Möllersvärdin kartanossa Mäntsälässä, on illallisvieraana korkea venäläinen upseeri. Hän ehdottaa keisarinmaljaa, johon Ulla vanhempiensa kauhistukseksi kieltäytyy yhtymästä. Kenraalikuvernööri Sprengtportenilta saapuu pikaviestinä tieto, että Porvoossa järjestetään maaliskuussa valtiopäivät. Ulla pitää asiaa petoksena, mutta kuullessaan keisarin suhtautuvan upseereitaan lempeämmin ja vapaamielisemmin alaisiinsa Ulla haluaa nähdä hänet. Naiset alkavat suunnitella pukeutumistaan.

Porvoossa valmistaudutaan keisarin vastaanottoon. Ylioppilaat, heidän joukossaan maaherran sihteeri Antti Karppanen, jatkavat vastarintaa tervaamalla kunniaporttia koristavan Venäjän vaakunan. Ulla innostuu lupaamaan suudelman tämän rohkean eleen toteuttajille ja joutuu lunastamaan lupauksensa, kun tyttöön rakastunut Antti tunnustaa hänelle olleensa yksi heistä.

Keisari Aleksanteri I saapuu Porvooseen kansan suopean ihmetyksen saattelemana. Jo valtiopäivien avajaisissa keisari kiinnittää huomionsa Ullaan parvekkeen naisseurueen keskellä ja tiedustelee tytöstä hovimieheltään, kenraaliadjutantti Gagarinilta. Illan tanssiaisissa keisari osoittaa erityistä huomiota Ullalle ja kutsuu maaherran perheineen illastamaan kanssaan. Pöydässä Aleksanteri kohottaa maljan Suomen kauniiden neitojen kunniaksi ja ilmoittaa poikkeavansa maaherran kartanossa paluumatkallaan Turusta.

Ulla on edelleen vastahakoinen eikä osallistu vierailun valmisteluihin, mutta närkästyy keisarin puolesta, kun salaliittolaiset ylioppilaat esittävät, että hän hurmaisi keisarin voittaakseen tämän Suomen asian puolelle. Saavuttuaan keisari pyytää Ullan kanssaan rekiajelulle, mustasukkainen Antti seuraa heitä hiihtäen. Illan ohjelmassa on laulua ja tanssia. Ulla ja Aleksanteri virvoittelevat huvimajassa ja suutelevat ensimmäisen kerran. Keisarin ja Ullan makuuhuoneet ovat vastakkain, Antti asettuu vartioon Ullan huoneen eteen pistooli kädessään. Yöllä Aleksanteri ahdistuu muistaessaan jälleen osallisuutensa isänsä, keisari Paavali I:n murhaan. Hän osuu käytävälle yhtä aikaa Ullan kanssa, ja kutsuu tytön huoneeseensa ohi nukahtaneen Antin, jonka rintaan hän piloillaan kiinnittää kunniamerkin. Ahdistus saa jälleen Aleksanterissa vallan, mutta Ulla onnistuu lievittämään hänen tuskaansa ja tuudittaa hänet uneen. Aamulla Aleksanteri hyvästelee Ullan kahden kesken ja sanoo "kenties palaavansa".

Kesällä maaherra saa keisarilta kiitoskirjeen, Ulla saa lahjaksi korun. Pietarissa Aleksanteri on keskellä ratkaisuja vaativia poliittisia ongelmia. Neuvonantajansa Speranskin ehdotuksesta ja voittaakseen aikaa Napoleonin kanssa Aleksanteri päättää lähteä Suomeen osallistuakseen samalla Porvoon valtiopäivien päättäjäisiin. Sovitun merkin saatuaan Ulla seuraa keisarin lähettiä metsästysmajalle, missä Aleksanteri haluaa esiintyä vain "metsämies Sashana". Ulla vie hänet tapaamaan tietäjää, joka näkee verisen kruunun ja ennustaa Aleksanterille sekä voittoa että kaksinkertaisen kuoleman yksinäisenä ja unohdettuna. Voittajan rooli riittää Aleksanterille, joka ei halua kuulla enempää. Ullalle hän tunnustaa suostuneensa isänsä murhaan saadakseen kruunun ja pyytää, että tyttö antaisi hänelle jälleen unohduksen. Vastalahjaksi Ulla pyytää, että Aleksanteri kohottaisi Suomen kansakuntien joukkoon ja liittäisi Karjalan takaisin emämaan yhteyteen. Myrskyn raivotessa ulkona he juhlivat ja viettävät yön yhdessä.

Ullan herätessä aamulla keisari on jo lähtenyt Porvooseen. Yleisön joukossa hymyillen Ulla seuraa, miten Aleksanteri toteuttaa hänen pyyntönsä valtiopäivien päättäjäisissä. Aleksanteri hymyilee takaisin Ullalle. Lopuksi kertoja sanoo, että ryysyissään ja haavoissaankin armeija kantoi Suomen kohtaloa tulevaisuutta kohti.

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Historiallisen miljöön ja ajan kuvaus sekä näyttelijäsuoritukset saivat arvostelijoilta eniten kiitosta, samalla kun monet valittivat alkuteoksen heikkoutta ja vuoropuhelun liian kirjallista makua. O. V-jä (Olavi Veistäjä, Aamulehti 13.8.1950) piti aihetta "kiitollisena" ja toteutusta onnistuneena: "Porvoon valtiopäivät on lavastettu upeasti ja värikkäästi avajaisineen ja päättäjäisineen, tanssiaisineen ja päivällisineen. Se on kiehtovaa ja elävää kuvakertomusta, johon liittyy juuri sopiva annos isänmaallista paatosta ja ajankohdan elävöitystä. Se tuo todella esille vaikuttavia välähdyksiä noista ratkaisevista päivistä ja luo koko elokuvalle vankan ja mielenkiintoisen ilmapiirin, varsinkin kun tämä palanen isänmaan historiaa on elävöitetty hartaasti ja täyteläisesti."

Elokuvan "ulkonainen loisto" oli myös P. Ta-vin (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 13.8.1950) mukaan "ennen näkemätöntä", kun taas Ra. H. (Raoul af Hällström, Uusi Suomi 13.8.1950) piti "romanttista puolta" onnistuneimpana. Molemmat löysivät käsikirjoituksesta heikkouksia, mutta suorasukaisimmin tätä puolta arvosteli Juha Nevalainen (Ilta-Sanomat 12.8.1950): "Tanssi yli hautojen on Waltarin heikoimpia elokuvakäsikirjoituksia ja todennäköisesti myös eräs hänen avuttomimmista kirjallisista töistään yleensä. En muista suomalaisesta elokuvasta usein kuulleeni dialogia, joka olisi niin hengettömän litterääri ja naiivisti fraaseja viljelevä kuin on laita tässä elokuvassa. [- -] Käsikirjoitus ja ohjaaja yhdessä vastaavat siitä teatraalisuudesta, mikä nyt lepää tarinan yllä."

"Till Mika Waltaris bättre eller ens medelgoda saker kan detta 'mäktiga filmepos' [- -] knappast räknas. Han visar sig här som ganska sentimental och medelmåttig pastischör, och det vulgära och sötaktiga i valörerna framhäva ytterligare av en regi där man saknar balans mellan scenerna", kirjoitti H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 14.8.1950).

"Tanssi yli hautojen on Toivo Särkän parhaimpia ohjaussuorituksia, kunniaksi suomalaiselle elokuvalle", oli O. V-jän mielipide, joka ei juuri saanut muita tukea. Pääosien valintoja pidettiin sen sijaan onnistuneina. "Leif Wager on sekä ulkonaisesti että ilmaisultaan hyvin hienoon pidättyväisyyteen kypsyneenä taiteilijana kaikin tavoin aivan ihanteellinen nuoreksi keisariksi", kiitti P. Ta-vi ja Elokuva-Aitta 16/1950 ylisti: "Se oli nuoren näyttelijän työksi komea suoritus, mielestämme paras Leif Wagerin tähänastisista [- -]. Hänen puheensa on kaunista, tasaista ja hillittyä, eikä hän ilmeilyssään eksy liialliseen leveyteen, vaan tyytyy toisinaan puhumaan jopa vain silmillään, mutta pystyy silloinkin tuomaan sanottavansa kyllin selkeästi esiin."

Elokuva koettiin voitoksi myös Eila Peitsalolle, joka "näyttelee Ulla Möllersvärdin kerrassaan herkästi, eläytyneesti ja lämpimän raikkaasti" (O. V-jä). "Eila Peitsalo on - etenkin eräissä Kalle Peronkosken hyvintulkituissa lähikuvissa - aivan häikäisevän kaunis tummine, säteilevine silmineen, raikkaine hymyineen", kiitteli Ra. H. "Tällä turkulaisella teatteritytöllä on aivan yllättävän onnistuneet filmikasvot. Hän on aina hyvä, katseli kamera häntä sitten edestä tai sivulta."

Muista arvostelijoista poiketen Työkansan Sanomien Irinainen (Irina Oksanen, 22.8.1950) piti elokuvaa Neuvostoliiton vastaisena: "Porvarillisen ihmisen pienuus ja hänen kansallisten tunteittensa alhaisuus on ällistyttävä. [- -] tarkoituksena on [- -] muokata kansan mielipide Neuvostoliittoa vastaan, kiihottaa sitä luottamaan sotilasvoimaan Suomen ja Neuvostoliiton välisessä kanssakäymisessä. [- -] Siellä käyneet ovat kertoneet ja täällä on omin silmin ja korvin voitu todeta neuvostokulttuurin ja neuvostoihmisen taso. Siitä huolimatta julkeaa Tanssi yli hautojen todistaa 'historian avulla' venäläiset inhoittaviksi roistoiksi, venäläisen kansanmiehen ruoskalla hallittavaksi älyttömäksi orjaksi. [- -] Filmissä on tämän neuvostovastaisuuden ohella jotain sellaista, jolle tavallisen järki-ihmisen tekisi mieli suorastaan hirnua. Se keisarin ja Ulla-neidon rakkaustarina!"

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Taustaa
Mika Waltari kirjoitti sotavuosina kaksi historiallisaiheista elokuvakäsikirjoitusta, jotka poikkeustilanteen johdosta jäivät toteutumatta. Kaarina Maununtytär sijoittui 1500-luvun jälkipuoliskolle, ja sen nimirooliin tuottaja oli ajatellut Ansa Ikosta ja Erik XIV:n esittäjäksi Tauno Paloa. Vuonna 1943 kirjoitettu Keisari rakastuu taas kertoi Aleksanteri I:n ja suomalaisen maaherran tyttären Ulla Möllersvärdin rakkaustarinan. Kuvaussuunnitelmien rauettua Waltari kirjoitti kummankin käsikirjoituksen uudelleen romaanin muotoon. Kaarina Maununtytär ilmestyi vuonna 1942, Keisari rakastuu nimellä Tanssi yli hautojen vuonna 1944. Kaarina Maununtyttärestä ei tehty koskaan elokuvaa.

Tanssi yli hautojen -elokuvan käsikirjoitusvaiheita selviteltiin Elokuva-Aitan numerossa 15/1950: "Koko juttu sai alkunsa vuonna 1942, kertoo maisteri Särkkä, koko homman liikkeellepaneva voima. Soitin Mika Waltarille ja pyysin tekemään käsikirjoituksen elokuvaan, jonka aiheena olisi Ulla Möllersvärdin ja keisari Aleksanteri I:n kohtaaminen maalis-heinäkuussa v. 1809. Aihe kiinnosti Waltaria, hän teki käyttökelpoisen käsikirjoituksen, mutta mahdollisuudet toteuttamiseen puuttuivat. Ei ollut kankaita, pukuja ei saanut edes lainata, aihe jäi lepäämään. Waltari kirjoitti siitä suostumuksellani romaanin, jota bestsellerinä myytiin 60 000 kpl. Pari vuotta sitten suunnittelin jälleen elokuvan valmistamista, mutta silloinkin oli kankaiden vaikea saanti esteenä. Nyt tammikuussa ryhdyttiin vihdoinkin tuumasta toimeen varsinkin sen vuoksi, että meillä on ihanteellinen Ulla (19 vuotias Eila Peitsalo - Ulla Möllersvärd oli 17 vuotias tapahtumasarjan aikana), niinikään Leif Wager on ihanteellinen nuori keisari. Mutta kallista tämä lysti on. Puku ja rekvisiitat ovat maksaneet paljon kolmatta miljoonaa. Tämä on uhkarohkeata, tiedän sen, mutta jos olemme tällä elokuvalla onnistuneet koskettamaan ajan hermoa, yleisö hyväksyy kuvan ja se menee, on kaikki korvattu."

Alkuvuodesta 1950 Ullan osaan kaavailtiin vielä Eeva-Kaarina Volasta. Elokuvasta tuli kallis mutta suosittu. Kun Tanssi yli hautojen esitettiin ensimmäisen kerran televisiossa helmikuussa 1963, maan elokuvateatterit kokivat yleisökadon.

Aleksanteri I:n tavoin myös Ulla (Ulrika Ottiliana) Möllersvärd (1791-1878) oli historiallinen henkilö, Möllerhofin kartanon (nykyinen Mäntsälän kartano) tytär. Hänen isänsä oli Karl Adolf Möllersvärd, Kymen kartanon läänin maaherra, joka läänin lakkauttamisen jälkeenkin sai pitää maaherran arvonimen, ja äitinsä ranskalaissyntyinen Marie Charlotte L'Estrade. Keisari Aleksanteri I ihastui Ulla Möllersvärdiin Porvoon valtiopäivätansseissa, ja palattuaan Turusta Hämeenlinnan kautta takaisin poikkesi ja yöpyi Möllerhofin kartanossa maalis-huhtikuussa 1809 - kartanossa järjestettiin silloin tanssiaiset. Keisari kutsui vuonna 1811 Ulla Möllersvärdin - tämän sopivasti vartuttua - Pietariin keisarinnan hovineidoksi. Ulla oleskeli hovissa pari kolme vuotta, ja kun hän palasi takaisin Suomeen keisari lupasi hänelle myötäjäiset. Karl-veljen vastustuksesta huolimatta isä naittoi Ullan iäkkäälle kenraalimajuri Odert Reinhold von Essenille, joten keisari saattoi myötäjäisensä antaa, mutta ilmeisesti Karl-veli ryösti morsiamen, joka sitten asui lopun ikänsä veljensä luona Porvoossa, jonne hänet myös on haudattu.

Alkuperäiskäsikirjoituksesta on kuvattaessa jätetty pois eräitä jaksoja, mm. Porvoon valmistautuminen keisarin tuloon maaliskuussa 1809 sekä keisarin ja Ullan käynti mäntsäläläisessä talonpoikaistalossa. Myös eräitä repliikkejä tyyliin "Venäläinen ei älyä mitään ilman ruoskaa" on jätetty pois. Toisaalta Porvoon valtiopäivätanssiaisten jakso on kirjoitettu uudelleen laveampaan muotoon ja keisarin yöpyminen Mäntsälässä muutettu romaanin mukaiseen asuun. Elokuvan loppuun on lisätty Wilho Ilmarin kertojanääni, joka lainaa Waltarin romaanin viimeistä kappaletta.

Elokuvan valtiopäivätanssiaisissa nähdään vapaaherratar Rehbinderinä Tabe Slioor. Alkuteksteissä hänen sukunimekseen mainitaan virheellisesti Laetvirta. Hänen oikea sukunimensä elokuvan kuvausaikaan oli Laesvirta. Waldemar Wohlströmin etunimi on elokuvan alkuteksteissä virheellisessä muodossa Voldemar ja Eric Häggblomin etunimi on muodossa Erik. Waltteri Säilän etunimi on alkuteksteissä virheellisessä muodossa Valtter.

Särkän vakiintuneeseen tapaan myös Tanssi yli hautojen sisältää kaksi laulunumeroa. Laulut esittää Eila Peitsalo Greta Fougstedtin äänellä.

Elokuvasta otettiin teatterilevitykseen kaikkiaan kymmenen kopiota. Yleisömenestys oli vuoden kolmanneksi paras - edelle menivät Kaunis Veera ja Orpopojan valssi.

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Musiikki
1. Alkusoitto
Säv. ja sov. Nils-Eric Fougstedt
Orkesteri (off, alkutekstit), 2' 00".


2. Virsi 409 vuoden 1701 virsikirjassa ("Tään elämän peräst' parempaa toivomme toista tulevaa - -")
Säv. kokoelmasta Piae Cantiones 1582, san. Hemminki Maskulainen
Es. "sotilaat", laulu (playback, mieslaulajat), 0' 35".


3. Svetit miesiaz / Kuu kirkas
Säv. trad. venäläinen
Es. Oke Tuuri, lallatus (100 %), 0' 15".


4. Poloneesi
Säv. Nils-Eric Fougstedt
Es. puhallinyhtye (playback), 2' 35".


5. Franseesi
Säv. Nils-Eric Fougstedt
Es. puhallinyhtye (playback), 1' 20".


6. Katrilli
Säv. Nils-Eric Fougstedt
Es. puhallinyhtye (playback), 1' 50".


7. Salonkitanssi
Säv. Nils-Eric Fougstedt
Es. puhallinyhtye (playback), 1' 45".


8. "Platovin laulu" ("Horilka")
Säv. ja san. trad. ukrainalainen
Es. Boris Levitzky ja "venäläisten sotilaiden" kvartetti, laulu ukrainaksi (playback / Boris Levitzky, Mikael Kriisin, Sergei Putilin ja Yrjö Pavloff), 0' 30".


9. Sä luotain lähdet (romanssi) / "Ullan laulu 1" ("Sä luotain lähdet kohta murhemiellä - -")
Säv. Nils-Eric Fougstedt, san. V. Arti
Es. Eila Peitsalo, laulu, ja tunnistamaton pianisti (playback, Greta Fougstedt, laulu, pianosäestys), 1' 30".
Levytys:
Uudelleenjulkaisu (Greta Fougstedtin laulun ääniraita) cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 6 - Musiikkia elokuvista 1950-1951; Artie Music AMCD 1049, 2016.


10. Salonkijenkka
Säv. Nils-Eric Fougstedt
Es. pelimannitrio (playback), 1' 10".


11. Salonkipolkka
Säv. Nils-Eric Fougstedt
Es. pelimannitrio (playback), 0' 35".


12. Laulellen kuljen kukkien mailla / "Ullan laulu 2" ("Laulellen kuljen kukkien mailla - -")
Säv. Nils-Eric Fougstedt, san. V. Arti
1) Orkesteri (off), kaksi kertaa, yht. 5' 20".
2) Es. Eila Peitsalo, laulu (playback, Greta Fougstedt, laulu, orkesterisäestys), 1' 10".
Levytys:
Uudelleenjulkaisu (Greta Fougstedtin laulun ääniraita) cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 6 - Musiikkia elokuvista 1950-1951; Artie Music AMCD 1049, 2016.


13. "Pilkkaviisu" ("Kun Porvoon kaupungissa ol' baalit keisarin - -")
Säv. Nils-Eric Fougstedt, san. tunnistamaton
Es. Mauri Jaakkola, laulu (playback, tunnistamaton laulaja), 0' 20".

Huomautuksia:
Alkusoiton sivuteemana soi Sä luotain lähdet. Teema kuullaan myös taustamusiikissa.

Virsi 409: vuoden 1938 virsikirjassa on vastaava virsi 611 ("Tään elon jälkeen parempaa toivomme aikaa tulevaa - -").

Kirkkokohtauksissa soi urkumusiikki (off), johon elokuvan loppukohtauksessa yhtyy Porilaisten marssia, säv. Christian Fredric Kress, muunnellen soittava orkesteri (off).

Matti Talola tanssii ripaskaa, toiset säestävät taputtaen käsiään ja Oke Tuuri laulaen (100 %), 0' 15". Musiikkinumeroiden 4, 5, 6, 7, 10 ja 11 aikana "juhlavieraat" tanssivat; numeroiden 6, 7, 10 ja 11 tanssit on sommiteltu tätä elokuvaa varten.

- Toim. Juha Seitajärvi (2022) Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
3295
Tarkastuspäivä
10.08.1950
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2750 m
Veroluokka
VV
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
näytelmä
Tarkastusnumero
T-03295
Tarkastuspäivä
23.08.1988
Formaatti
video
Pituus/leikattu
99 min
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
näytelmä
Osia
1
Tarkastuttaja
Yleisradio / Tallennepalvelu
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
21.08.2013
Kesto/leikattu
01:37:59
Ikäraja
7
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
101 min
Kieli
suomi