Ballad
En film om 1930-talets Europa? (alaotsikko)
Lapualaisballadi (suomenkielinen nimi)
The Ballad of Lapua (englanninkielinen käännösnimi)
La Ballade de Lapua (ranskankielinen käännösnimi)
Die Ballade von Lapua (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Ballad
Suomalais-ruotsalainen yhteistuotanto Ballad / Lapualaisballadi (1969) on Gösta Ågrenin ohjaama draamaelokuva, joka perustuu Leo Ågrenin samannimiseen romaaniin. Elokuva sijoittuu 1930-luvun Pohjanmaalle, jossa lapuanliike terrorisoi vasemmistolaisia. Toimittaja Leo (Stig Torstensson), vaimonsa Elisabethin (Vivian Gude) kannustamana, yrittää kirjoituksillaan vastustaa lapuanliikettä, mutta kokee voimattomuutta väkivallan edessä. Leo joutuu vainotuksi ja pakenee hylättyyn tehtaaseen, johon mustapaidat seuraavat häntä. Stålmalm (Stefan Ekman) ei suostu teloittamaan vanhaa ystäväänsä. Tehdas tuhoutuu välienselvittelyssä.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||
K12 |
||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||
Muut esiintyjät
Arkistoaineisto / esiintyjät: Vihtori Kosola (sanomalehtivalokuvassa), Fjalar Björkqvist (puhuja valokuvassa) ,
Arkistoaineisto / esiintyjät: Vihtori Kosola (sanomalehtivalokuvassa), Fjalar Björkqvist (puhuja valokuvassa)Hae aiheista |
||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||
|
||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||
|
||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||
|
||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||
22.4.-10.6.1968 - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||
|
||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||
Vasabladet oli lähes ainoa suomalaislehti, joka käsitteli Gösta Ågrenin elokuvaa. Sören Lindgren antoi arvionsa (6.11.1968) jo Tukholman ensi-illan yhteydessä: "Slutomdömet blir - - mycket positivt: i det genuint filmiska greppet är Ballad otvivelaktigt en av decenniets intressantaste svenska filmdebuter. - - Det fascinerande med Ballad är - - bildspråket. Gösta Ågren har uppenbart lärt sig mycket av japansk film. Utan den skulle han inte kunna använda den klara österbottniska luftens spel av skarpa motsättningar mellan ljus och skugga. Människorna kommer ut ur skuggan och går tillbaka in i den igen. I sina känslor är de svarta, oupplysta, men när de formar sina ord nås de av ljuset, stiger de in i verkligheten. Endast i kärleken är balansen mellan mörker och ljus nådd, endast där lever människorna." "Ballad är en berättelse i bild som Gösta Ågren behärskar mycket bra", kiitti saman lehden K.H. Vaasan ensi-illan aikaan. "Den rörliga collagetekniken i början kunde ha kompletteras med några meningar, som ytterligare förklaring till utgångsläget. Det är en tanke man får med tanke på alla dem som inte har läst boken. Dock - så småningom är allt så klart, och efter slutet rullar berättelsen gärna tillbaka i tanken. - - Ballad är verkligen en film, en rörlig berättelse i bild. Texten är fåordig, helt i stil med spelet på inre plan. Och den österbottniska bakgrunden är bildmässigt till sin fördel. - - Fotografen Per-Åke Dahlborg (po. Dahlberg) har lyckats utomordentligt väl. Det är en levande bakgrund han har fångat in - det är bilder av både skönhet och rörlighet, av kontraster och harmoni." Enemmän huomiota Ballad sai Tukholman lehdissä, joiden kriitikot olivat myötämielisiä, mutta korostivat myös elokuvan heikkouksia. "Filmen kallas för ballad", kirjoitti Hanserik Hjertén (Svenska Dagbladet 5.11.1968). "Och den är ett ambitiöst försök att skapa en rytmisk stilisering, genom musik, foto, spel och klippning. Men Ågren behärskar inte den fruktbara brytning mellan olika verklighetsarter som filmen ställer i utsikt. - - Men det fina med Gösta Ågrens film är dess kompromissfria allvar. Det kan hända att budgeten för en sådan film förklarar en del av bristerna. Filmen har en kärv men känslig inlivelse i våldets problematik. Den är också aktuell, för hotet i den är lätt att känna igen idag. Vad Ballad visar är en personlighet som inte ännu nått fram till en lika personlig film." "Dess svaghet är decenniets, vårt eget decenniums, och han uttrycker den dramatiskt och klart", näki Göran O. Eriksson (Dagens Nyheter 5.11.1968) Ågrenin elokuvan. "Hade han undvikit den svagheten i stället hade hans film blivit mer helgjuten, men förmodligen också mer lögnaktig. - - Han talar för en socialistisk ståndpunkt och motiverar den delvis utförligt och tydligt, i polemik mot ett våldstänkande som är på väg att växa sig lika starkt idag som för trettio år sedan. Men Ågren polemiserar från en individualistisk hållning som tvingar honom att se de politiska motsättningarna i lyriska bilder för att göra dem gripbara, och dessa bilder förskjuter hans egen diskussion en aning. Rättare sagt: de lösgör sig från den, så att diskussionen blir abstrakt." - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||
Taustaa | ||||||||||
Lapulaisballadi / Ballad oli suomalaisruotsalainen yhteistuotanto sikäli, että sen tuotti Suomen kansalainen Gösta Ågren yhdessä ruotsalaisen Sandrews-yhtiön ja Ruotsin elokuvainstituutin kanssa. Gösta Ågren oli syntynyt 1936 Uudenkaarlepyyn maalaiskunnassa, hän suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1967 ja väitteli tohtoriksi 1971. Jo 1966 hän oli Tukholmassa valmistunut elokuvaohjaajaksi 1964 toimintansa aloittaneen Ruotsin elokuvainstituutin elokuvakoulun ensimmäiseltä kurssilta. Ågren on pääammatiltaan kirjailija - hänen runoteoksensa Jär (1988, suom. Tääl, 1989) sai kirjallisuuden vuoden 1989 Finlandia-palkinnon. Lapualaisballadi jäi Gösta Ågrenin ainoaksi näytelmäelokuvaksi. Se kuvattiin alunperin 16 mm:n materiaalille ja perustui hänen veljensä Leo Ågrenin (1928-1984) vuonna 1962 ilmestyneeseen pienoisromaaniin Ballad. Romaanin tavoin elokuva sijoittuu 1930-luvun Suomeen, ja sen kuvaukset tapahtuivat kokonaisuudessaan ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Käsikirjoituksen teki Gösta Ågren itse, siirtäen romaanissa kirkkoon sijoitetut tapahtumat hylättyyn tehdaskiinteistöön ja muuttaen myös tarinan loppua - romaanissa Leon vaimo surmataan ja hän itse joutuu vankilaan. Elokuvassa käytetyn henkilöauton rekisterikilpi VC-730 on peräisin 1960-luvulta. Päähenkilöä esitti Stig Torstensson ja hänen vaimoaan niin ikään Tukholman elokuvakoulussa opiskellut ja kotimaassaan kolmessa elokuvassa näytellyt kuubalainen Vivian Gude. Itselleen ohjaaja varasi tuomiorovasti Exekutiuksen pienen roolin. Myös kuvaaja Per Åke Dahlberg oli Tukholman elokuvakoulun oppilaita. Elokuvassa kuultava ruotsalainen balladi Sven i Rosengård on sisällöltään samanlainen kuin suomalainen Velisurmaaja. Äänilevyltä kuullaan Sergei Jeseninin lausuvan runoaan Tavaristsj. Gösta Ågrenin kaikkia tehtäviä ei ole määritelty elokuvan alkuteksteissä. Ilmaisuna on käytetty ”en film av Gösta Ågren.” Elisabet Gustavssonin nimi on elokuvan alkuteksteissä virheellisessä muodossa Elisabett Gustafson. Lapualaisballadi sai Ruotsin ensi-iltansa 4.11.1968 Tukholmassa ja keräsi kaikkiaan 786 maksavaa katselijaa. Suomessa elokuva esitettiin 2.3.1969 Vaasassa. Kansallisen audiovisuaalisen arkiston kokoelmissa ei ole Lapualaisballadin käsikirjoitusta, sen sijaan Palle Budtzin raportinomainen käsikirjoitus julkaisematta jääneeseen kirjaan Ballad, en regiassistents anteckningar. - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||
Musiikki | ||||||||||
1. Sven i Rosengård Säv. ja san. Erik Gustaf Geijer Ann-Britt Aho, laulu, ja Elis Andersson, viulu (off), viidessä osassa, yht. 5' 25". 2. Psalm 192 (vuonna 1928 hyväksytyssä ruotsinkielisen virsikirjan lisävihkossa Psalm 554, "Hjärtan, enigt sammanslutna --") säkeistöt 3 ja 4 (alku) Säv. trad. saksal., san. Nicolaus Ludwig von Zinzendorf, ruots. san. O. Mannström Vasa Svenska Församlingin jumalanpalvelusyleisö (off), 1' 10". Huomautuksia: Elokuva sisältää lisäksi yhteensä 15 klassisen musiikin lyhyehköä katkelmaa, mm. sävellyksistä Nocturne n:o 19 e-molli pianolle opus 72/1, säv. Frédéric Chopin, sinfonia Kantaatista n:o 169 Gott soll allein mein Herze haben, säv. Johann Sebastian Bach, Sonaatti pianolle h-molli (osat Grandioso, Andante sostenuto, Stretta quasi presto, Allegro energico), säv. Franz Liszt, Etydi cis-molli n:o 7 sellolle ja pianolle, opus 25, säv. Frédéric Chopin, sekä otteita Aleksandr Borodinin, Felix Mendelssohn-Bartholdyn ja Pjotr Tsaikovskin teoksista. Musiikkinumero 2 äänitettiin Vaasan kirkossa Vasa Svenska Församlingenin jumalanpalveluksen 26.5.1968 kolehtivirrestä. Vuonna 1986 vahvistetussa ruotsinkielisessä virsikirjassa se esiintyy numerolla 160. Virttä ei ole suomenkielisessä virsikirjassa. Teostolla ei ole merkintöjä Lapualaisballadin musiikista. - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||
|
||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||
|