Silvennoisen perheen tytär Laura ja hänen poikaystävänsä Transu meikkaavat yhdessä, ja Transu harmittelee, ettei saa Lauran vaatteita lainaksi. Isä ryntää kertomaan, että äiti värjää hiuksensa mustiksi.

Lauran pikkusisko Skinny heittää ruokia roskiin ja haukkuu Lauraa lihavaksi. Siskosten tapellessa äiti tulee järkyttyneenä ilmoittamaan, että isä on kasvattanut parran. Äiti itse ajaa päänsä kaljuksi, ja vastineeksi isä kasvattaa pitkän kuontalon. Psykoanalyysissä käyvän Tuomas-veljen mielestä Skinny kärsii anoreksiasta, koska äiti ei halua hänen kasvavan aikuiseksi. Äiti on huonon itsetunnon kanssa painiva narsisti ja isän naisellisuus on puhjennut kukkaan. Lauran seurustelu Transun kanssa puolestaan todistaa Tuomaksen mukaan masokismista.

Vanhemmat kauhistelevat Tuomaksen 13 000 markan suuruista psykoanalyysilaskua, mutta Tuomaksen mielestä he ovat sen velkaa hänelle aiheuttamistaan traumoista.

Skinny haluaa markan siitä hyvästä, että hakee Lauran puhelimeen Transun soittaessa. Siskokset tappelevat taas, kunnes äiti lopulta maksaa Skinnylle. Äiti on laitattanut ruumiinsa täyteen tatuointeja. Isän karvoittuminen ja kynsien kasvaminen jatkuu.

Äiti kasvattaa hiuksensa takaisin, kun Tuomaksen psykiatri kehottaa häntä olemaan oma itsensä. Isä värjää hiuksensa vihreiksi ja lähtee äidin kanssa teatteriin, vaikka tämä ei haluaisi häntä mukaan.

Laura ja Transu juovat Lauran huoneessa halpaa viiniä. Lauran käytyä hakemassa vanhempiensa kaapista parempaa juotavaa, Skinny ja Tuomas tulevat hakemaan osansa ja kiusaamaan heitä. Jäätyään kahden Laura ja Transu rakastelevat. Koko viikon syömättä ollut Skinny juopuu ja päättää viuhahtaa kadulla.

Äiti ja isä tulevat kotiin. Humalainen isä oksentaa vessaan ja äiti löytää Lauran ja Transun sängystä. Järkyttyneet vanhemmat eivät tahdo uskoa Transua pojaksi. Tuomas kantaa kadulle alastomana sammuneen Skinnyn kotiin. Laura tuntee itsensä loukatuksi ja sanoo muuttavansa pois kotoa. Äiti kertoo rakastavansa psykiatria.

Lopulta isä on kalju ja äiti karvainen. "Joo, en mä tiedä. Ihan hyvää", vastaa hymyilevä Laura puhelimessa Transulle uudessa kellarikomeroasunnossaan.

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.