Lauran huone
Lauras rum (ruotsinkielinen nimi)
Laura's Room (englanninkielinen nimi)
La Сhambre de Laura (ranskankielinen nimi)
Finna-arvio
Lauran huone
Lauran huone on ronski satiiri ydinperheen ihmissuhteista. Se on karkean koominen perhetarina, nuoren naisen hullunkurinen näkökulma perhehulluuteen.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||
S |
||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Muut esiintyjät
Arkistoaineisto / esiintyjät: Knud Möller, Jörn Donner (tv-esiintyjiä) ,
Arkistoaineisto / esiintyjät: Knud Möller, Jörn Donner (tv-esiintyjiä)Hae aiheista |
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
Syksy 1986 - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
Pertti Lumirakeen (Suomen Sosialidemokraatti 8.4.1988) mielestä Lauran huone "tutkii ydinperheen [- -] problematiikkaa sellaisella hurjuudella ja groteskiudella, joka ei ole aivan jokapäiväistä suomalaisessa elokuvassa. [- -] Rastimo on viisaasti pyrkinyt ylittämään kaikenlaiset realismin ja näköisyyden rajat ja siirtynyt tietynlaiselle metatodellisuuden tasolle, jossa ongelmatiikkaa voi tarkastella vapaana 'normaaliproosaan' kuuluvista psykologisista rajoitteista. Tuloksena on jonkinlaista jatkuvan äänen ja vimman sävyttämää julmuuden teatteria, joka ei ole aivan vapaata välillä väsyttäväksi käyvästä melskaamisesta. Mutta niin persoonallinen on Lauran huoneen sekä tajunnallinen että konkreettinen muotoilu, että ajoittaiset ylilyönnit antaa helposti anteeksi [- -]." Hans Sundström (Hufvudstadsbladet 9.4.1988) oli varauksellisempi: "Från början var historien tänkt som pjäs, vilket i viss mån kan sägas motivera de exhibitionistiska excesser som man här dras med. För överfört till filmens plan blir det nu inte så mycket mer än barnslig buskteater. Ett enkelt ytplaskande trots alla försök till djupdykningar." "Lauran huoneen suurin ansio on näkökulman johdonmukaisuus", kirjoitti Osmo Peltonen (Kansan Uutiset 9.4.1988). "Jos katsoja pystyy omaksumaan elokuvan etäännytetyn perspektiivin, asia voi avautuakin. Lauran huone ei selittele mitään sen kummemmin, vaan näyttää. Se pitää peiliä katsojan edessä. Ovelasti elokuva sabotoi helppoja psykologisia selitysmalleja asettamalla ne perheen pojan [- -] suuhun, jolloin ne käyvät epäuskottaviksi. Katsoja ei voi kiertää sitä, mitä hänelle näytetään." Johanna Sirkesalo (Kaleva 26.5.1988) ounasteli vuoden 1988 televisioesityksen yhteydessä, että "ehkä surkea äänityskin on tehokeino. Miksi pitäisi kuulla kaikki selvästi, kun tässä oudossa perheessä kaikki kiljuvat toisilleen eikä kukaan kuuntele toista. Lauran huoneen paras puoli on sen erilaisuus. Siinä ei kerrota tarinaa eikä pyritä kauniiseen kuvaan. Visuaaliseen kerrontaan keskittyvä myllerrys toimii videoajan ehdoilla. Rastimon lopputyö on näyttö siitä, että hän hallitsee elokuvan keinot. On kuitenkin eri asia, kuka Lauran huoneen katselemisesta nauttii." - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Kaisa Rastimo (s. 1961) kävi Vapaata Taidekoulua 1979-1980, Teatterikorkeakoulua 1986-1987 ja valmistui Taideteollisen korkeakoulun Elokuvataiteen laitokselta 1988. Lauran huone oli hänen lopputyönsä elokuvalinjalla ja samaa tämä puolipitkä näytelmäelokuva merkitsi myös lavastaja Katriina Ilmarannalle sekä äänittäjä Jorma Harjamäelle. Lauran huoneen käsikirjoitus syntyi Rastimon opiskellessa Teatterikorkeakoulussa, Jussi Parviaisen vetämän dramaturgikurssin tuloksena. Alun perin teksti oli tarkoitettu näytelmäksi, mutta esitys peruuntui. Ennen pitkää Elokuvataiteen laitos ja TV 1:n Teatteritoimitus kiinnostuivat aiheesta ja halusivat tuottaa sen elokuvaksi. Käsikirjoitusvaiheessa Rastimo kertoi pitäneensä mallinaan tv-sarja Me Tammeloita ja totesi huvittuneena, että "itse asiassa Lauran huone kuvattiin samassa studiossa jossa Me Tammeloita aikanaan tehtiin." (Uusi Suomi 9.3.1988). Sittemmin Rastimo on täsmentänyt, että elokuvan perhe-elämä on lähinnä 1970-lukulaista eikä ole vailla viitteitä hänen omaan lapsuuteensa. Elokuvan nuorista näyttelijöistä Mari Rantasila oli jo esiintynyt muutamissa elokuvissa, mutta Pekka Huotarin ja Ilkka Merivaaran tavoin hän oli kuvausten aikana vielä teatterikoululainen. Liisa Mustonen oli Kallion ilmaisutaidon lukion oppilas, joka sittemmin kävi Teatterikorkeakoulun ja esiintyi seuraavan kerran valkokankaalla vuonna 1992 elokuvissa Veturimiehet heiluttaa ja Pilkkuja ja pikkuhousuja. Mari Rantasilan ja Pekka Huotarin oli tarkoitus esiintyä myös Lauran huoneen näyttämöversiossa. Elokuvaa tukivat monet sponsorit, joille osoitetut kiitokset on kuitenkin poistettu Yleisradion levittämän videoversion lopputeksteistä. Lauran huone sai vuoden 1988 Tampereen elokuvajuhlien Risto Jarva -palkinnon sekä Jussi-kunniakirjan. Esikoiselokuvansa jälkeen Rastimo ohjasi dokumenttielokuvat Ajatusrikolliset (1989) ja Kuinka katosin karkkimaahan (1992). Hänen ensimmäinen varsinainen kokoillan näytelmäelokuvansa Suolaista ja makeaa valmistui 1995. Lauran huoneen julistetta ei ole Kansallisen audiovisuaalisen arkiston kokoelmissa. - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
1. First Cut Is the Deepest Säv., sov. ja san. Cat Stevens Rod Stewart, laulu, ja Garage Band (off, alkutekstit), 1' 25". Levytys: Rod Stewart ja Garage Band; Warner Bros. BS 2938, 1976. Huomautuksia: Juha Ollikaisen musiikista ei ole Teostomerkintää. Elokuvan toistuvana pääteemana on Lauran ja Transun teema, jota varioidaan mm. tangoksi. Muuten Ollikaisen musiikki koostuu improvisaatioista, joiden pohjana hän on käyttänyt pianonsoiton alkeisvihkojen kappaleita, esimerkiksi Michael Aaronin (Indian Dance / Intiaanitanssi, Tarantella, The Swing / Keinu) ja John Thompsonin (The Owl / Huuhkaja) sävellyksiä. Keinun teema soi elokuvan loppumusiikissa (off), 1' 25". Liisa Mustonen soittaa pianolla Robert Schumannin pianosävellystä Trällerliedchen Nr. 3 / Hyräily kokoelmasta Album für die Jugend op. 68 (playback / Juha Ollikainen), 0' 15". Soittorasiamusiikkina soi teema When You Wish Upon a Star (säv. Leigh Harline) elokuvasta Pinocchio (1940), 0' 20". Elokuvan musiikissa kuullaan lisäksi otteita Hannu Lemisen ohjaamasta elokuvasta Kesäillan valssi (1951): Oskar Merikannon lauluja Annina, Kevätlinnuille etelässä ja Kesäillan valssi (sov. Martti Similä) laulavat Leif Wager, Kaisu Vihervuori ja kuoro, yht. 1' 15". Televisiosta kuuluu Jerrold Immelin säveltämiä televisiosarjojen tunnusmelodioita Theme from Dallas (1' 00") ja Theme from Knots Landing (0' 25"). - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||
Jussi Parviainen, Olli Soinio, Marjatta Nissinen, Outi Hyytinen, Oona Niiranen, Päivi Nikula, Anna-Mari Mäkelä, Taru Mäkelä, Petri Rossi, Teppo Sillantaus, Ulla Taguchi, ETL 1, Lavastus 1 <br />AEG, A-tuote, Avarte Oy, Bergenheim-yhtiöt, Electrolux, Esso/Rantatie, Facta Oy, Fazer, Finnlayson, Forbo, Funktio, Giovane-Meikki- ja maskeerauskoulu, Gustavsberg, Oy Hackman Ab, Halva, Hartwall, Helectron/Sony, Helsingin Kauppiaat, Hoover, Hyvon, Ibero, Interart, Jalostaja, Johanna Lättilä, Karhu-Titan, Kellomiehet, Kenkäneuvosto, Ker-Lux, Kone-Tukku, Kymen Sukka, Lancôme, Lintujen Kuningas Kurki, Oy Lohja Ab, Mallasjuoma, Marimekko Oy, Mic-Mac, Modena Oy, Musiikki Fazer, Mäkisen Kuvastin, Nike, Nerecom, Norpe, Oras, Orno Oy, Panasonic, Perkko Oy/Polaroid, Portaat: Oy Westwood Ab, Ramerin kanala, Ruutu-pystylamellikaihdin: Turun Kaihdin Oy, Sari Alava, Sharp, Sinebrychoff, Stockmann-Tukku, Strömberg, Tiimari, Topi-Kalustaja Oy, Valaisin Mäkelä, Valio, Vallilan Silkki, Valosepät Ky, Viherkasvipalvelu Magnus Tahi, Vilka-kaluste |
||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|