Uuno Turhapuron aviokriisi
Uuno Turhapuros äktenskap i kris (ruotsinkielinen nimi)
Uuno Turhapuros äktenskapskris (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
The Marital Crisis of Numbskull Emptybrook (englanninkielinen käännösnimi)
La Crise conjugale de Bébert le Bocal (ranskankielinen käännösnimi)
Die Ehekrise des Uuno Turhapuro (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Uuno Turhapuron aviokriisi
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
S |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
15.5. - kesäkuun loppu 1981 - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
Uuno Turhapuro -sarjan siirtyminen väri-ilmaisuun ei juuri lämmittänyt kriitikoita, vaikka useimmat tunnustivatkin Uuno Turhapuron aviokriisin olevan tavallista huolellisempaa työtä. "Mutta minkä elokuva tällä kertaa voittaa kiinteydessä, se häviää eloisuudessa ja ideoitten kehittelyssä", tiivisti Sakari Toiviainen (Ilta-Sanomat 23.10.1981) monen arvostelijan ajatukset. "Kun asetelmat noin puolessa tunnissa on tehty selviksi, ei loppu juuri tarjoa yllätyksiä tai naurun aiheita. Toteutus junnaa pakolliset kuvionsa väsyneesti läpi, rytmi on laahaava, kuvallinen ilme yksitoikkoinen eivätkä näyttelijätkään näytä kovin innostuneilta." Spede Pasasen uhkauksia tuhota vanhoja elokuviaan protestina elokuvasäätiön tukipolitiikalle kommentoitiin yhtä paljon kuin itse elokuvaa. Reijo Noukka (Aamulehti 21.10.1981) myönsi "etteivät elokuvasäätiö sen paremmin kuin elokuvakriitikotkaan ole Speden elokuvia hellästi ja myötämielisesti kohdelleet, mutta ainakin osasyynä siihen on ollut Speden tapa tehdä elokuvaa mahdollisimman halvalla, mahdollisimman nopeasti laadusta välittämättä". Tapani Maskula (Turun Sanomat 20.10.1981, 29.5.1993, 3.4.1999) jatkoi samoilla linjoilla todeten Turhapuro-elokuvien edustavan "virikeköyhää, television valmiiksi naurettuja sarjoja vastaavaa hölynpölyä". Maskula ei silti hyväksynyt Pasasen tempauksia: "Kaikki julkaistut tuotteet on visusti säilytettävä kansallisena perintönä tuleville sukupolville, sillä laatueroista tai tarkoitusperistään huolimatta ne ovat tärkeä osa suomalaista kulttuurihistoriaa. [- -] Viimeistään seuraavalla vuosituhannella Uuno Turhapuroakin katsellaan tyystin toisesta näkökulmasta kuin tänään [- -]." Myös elokuvasäätiön tukipolitiikkaan otettiin kantaa. Markku Tuulen (Katso 49/1981) mielestä Aviokriisi tarjosi hieman onnistuneempia ideoita kuin edelliset Turhapurot, mutta siitä puuttui silti sellainen kunnianhimo, joka leimasi esimerkiksi Kiljusen herrasväkeä: '"Uuno Turhapurot' ovat sen verran heikkotasoista elokuvaa, että sitä yhteiskunnan ei tarvitse tukea." Päähenkilön hahmo jakoi sinänsä yhä mielipiteitä. "Mahdollisimman vastenmieliseksi tehty Vesa-Matti Loirin esittämä Turhapuro käyttäytyy entiseen tapaan", katsoi Martti Savo (Kansan Uutiset 25.10.1981), "ihannoi laiskuutta ja nyt lisäksi vielä sylkeekin". Maskula näki sen sijaan törmäilevästä toteutuksesta huolimatta Loirin Uuno-hahmossa laajempia ulottuvuuksia: "Hänen sosiaalipummissaan on ärsyttäviä klisheitä, mutta myös aitosuomalaista veijariperinnettä, naisten kutittajaa ja maailmanrannankulkuria, jonka myytti elää edelleen vahvana kirjallisuudessamme. Turhapuron ja esimerkiksi Simpauttajan sukulaisuus on Loirin tulkinnan inhimillisimpiä sekä kestävimpiä piirteitä." - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Uuno Turhapuron aviokriisi oli Turhapuro-sarjan kuudes elokuva ja ensimmäinen, joka kuvattiin väreissä. Spede Pasasen edellisissä elokuvissa Koeputkiaikuinen ja Simon enkelit (1979) ja Tup akka lakko (1980) Turhapuro-hahmo oli vain vilahtanut yhtenä Vesa-Matti Loirin monista rooleista. Uuden Turhapuro-elokuvan syntyvaiheita saatteli Pasasen kehittelemä "kulttuuriskandaali": vastalauseena elokuvasäätiölle, joka ei ollut myöntänyt hänelle rahoitustukea, Pasanen uhkasi tuhota varhaistuotantonsa elokuvien X-Paroni (1964), Pähkähullu Suomi (1967) ja Noin seitsemän veljestä (1968) kopiot ja negatiivit. Toukokuussa 1981 hän toteutti uhkauksensa pilkkomalla kirveellä kyseisten elokuvien kopiot, tosin vain yhdet kopiot, joten ele oli lähinnä vertauskuvallinen. Tämä mielenosoitus - joidenkin mielestä mainostemppu - herätti laajaa huomiota ja keräsi niin myötätuntoa kuin syytöksiä "kulttuurivandalismista". Yhtä kaikki Uuno Turhapuro palasi elokuvayleisön tietoisuuteen entistä elinvoimaisempana: Uuno Turhapuron aviokriisi oli vuoden ylivoimaisesti paras yleisömenestys ja parhaiten menestynyt Turhapuro-elokuva sitten Lottovoittaja UKK Turhapuron (1976). Tämän elokuvan myötä Turhapuro-sarjan vakionäyttelijöihin liittyi Elli Castrén johtaja Tuuran sihteerinä; alkuteksteissä hänen sukunimensä on kirjoitettu ilman aksenttimerkkiä. Vesa-Matti Loirin nimi on puolestaan muodossa Vesku Loiri. Leikkaaja Eva Jaakontalo on jo elokuvassa Koeputkiaikuinen ja Simon enkelit esiintynyt salanimi, jonka takaa löytyy Eero Jaakkola. Simo Salmisen roolinimi on kansallisfilmografiassa yhdenmukaistettu muotoon Sörsselssön. Käsikirjoituksissa on käytetty myös muotoa Sörsselsson, joka kuitenkin elokuvissa useimmiten ääntyy Sörsselssön. Uuden Turhapuron erikoisuuksia olivat Klaus Thomassonin imitaatiot Ilmo Lounasheimosta, Johannes Virolaisesta ja Niilo Tarvajärvestä sekä loppukohtaus, jossa keskeiset näyttelijät teatterikäytännön tapaan palaavat kahdesti kumartamaan näkymättömän yleisön aplodeille. Elokuvan ensiesitys tapahtui 16.10.1981 avainkaupunkien lisäksi myös Hämeenlinnassa, Kouvolassa ja Lappeenrannassa. - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
1. Alku- ja lopputekstimusiikki Säv. ja sov. Jaakko Salo Jaakko Salon studio-orkesteri (off), yht. 2' 10". Huomautuksia: Lopputekstimusiikin aluksi kuullaan katkelma Jaakko Salon säveltämästä Uuno Turhapuro -tunnusmusiikista (off), 0' 15". - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|