Nuori luotsi
Den Unge lotsen (ruotsinkielinen nimi)
Finna-arvio
Nuori luotsi
Erkki Karun ohjaama draama Nuori luotsi (1928) on toinen Yrjö Veijolan näytelmän kahdesta filmatisoinnista (ensimmäinen 1913). Majakkasaaren nuori luotsi Eero Luotola (Joel Rinne) ja hänen morsiamensa Annikki (Lillan Järnefelt) ovat olleet erottamattomat lapsuudesta lähtien. Rakastavaisten idylli rikkoutuu, kun taiteilija Viklund (Sven Hildén) saapuu kaupungista saarelle kesävieraaksi ja iskee silmänsä koreaan Annikkiin.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
7 |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
27.7. - 11.10.1927 |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
Iltalehden (4.1.1928) mukaan Nuori luotsi "liittyy hyvänä saavutuksena kotimaiseen elokuvatuotantoon, etenkin mikäli koskee elokuvatekstiä ja ohjausta. Tuskin on aiheen käsittely, tapausten kehittely, näkymien valikointi ja ohjaus koskaan aikaisemmin suomalaisessa elokuvateoksessa luistanut niin keveästi, rennosti ja taitavasti kuin tässä Erkki Karun kesäisessä tarinassa suolaisen meren ääreltä. Siinä ei ole haettuja tehokohtia, paitsi mitä kaunis merinen luonto itsessänsä tarjoaa, ei pingoitettua jännitystä, turhia lisiä eikä kömpelyyksiä." "Nuori luotsi vaikuttaa kauttaaltaan ilmavalta ja reippaalta", luonnehti Uumo (SSd 31.12.1927). "Siitä on poissa se raskaus, joka tuntuu useissa niissä kansanelämänkuvauksissa, jotka filmille on ikuistettu. [- -] Elokuvan on ohjannut hra Erkki Karu ja osoittanut, että hän todella osaa ohjata. Elokuvassa ei ole sivuhyppyjä, vaan kaikki kohtaukset kietoutuvat ja kuuluvat tarinaan. Sanottakoon suomalaisten elokuvien liiasta 'maisemapitoisuudesta' mitä hyvänsä, niin joka tapauksessa täytyy tunnustaa, että Erkki Karu on hienolla silmällä osannut valikoida tapahtumapaikat." "Nuoren luotsin ansiopuolelle luettakoon ennen kaikkea sen tasaisuus", puntaroi N. (HS 3.1.1928). Kiitettyään sekä kuvausta että ohjausta kirjoittaja kaipasi elokuvasta "psykologista syventämistä" ja esitti "yhden huomautuksen" myös kuvauksesta: "Elokuvan alkupuoli vaikuttaa silmälle yksitoikkoiselta senvuoksi, että valokuvaus tapahtuu samalta etäisyydeltä. Kauko- ja lähikuvien lakkaamaton vaihtelu - josta elokuvan avaruusulottuvuus syntyy - puuttuu." "Weijolan näytelmä ei suinkaan missään suhteessa kuulune kirjallisuutemme parhaimpiin tai edes hyviin tuotteisiin", pohjusti H-m (AL 1.1.1928) ja jatkoi: "Erkki Karu on kuitenkin tällä filmillä monessa suhteessa onnistunut varsin hyvin. Käsikirjoitus kyllä paikka paikoin on ollut melko imelä, kuten Rasin rakkaudentarinaa käsitellessään - imelämpi kuin näytelmäkin - mutta ohjaus on jotakuinkin saanut tämänkin sovitettua." Myös Ha. (SvPr 3.1.1928) esitti varauksia: "Trots att den liksom de flesta andra inhemska filmer appellerar till vår vackra skärgårdsnatur, vilken av regissören Erkki Karu skickligt utnyttjats, börjar detta småningom i alla fall icke vara tillfylles. Trots att det är vackert när två unga människor springa runt ett träd i sommarsolen, blir det tröttande när det ofta återkommer och huru skiftande än en skicklig regissör kan tillgodogöra sig landskapet, väntar man ibland på något annat. Vi kunna i längden icke leva enbart på bakgrunden." Tyyppivalikoimaa ja näyttelijäin valintaa pidettiin yleensä onnistuneina. "Erikoisesti on tämä todettava naispääosan esittäjään nähden", kirjoitti N. "Liilan Järnefelt sopii elokuvaan ulkomuotonsa puolesta. Olisi mitä toivottavinta nähdä, miten hän suoriutuu vaativammasta tehtävästä. Luotsina on Joel Rinne reipas ja sympaattinen. Viklundina ei Sven Hilden sitävastoin ole onnistunut. Omituinen jäykkyys ja kylmyys vaivaa pitkin matkaa. Ylioppilas Kanervana on Paavo Costiander, elokuvan vapautunein henkilö, jossa ei lainkaan huomaa näyttelemistä." "Karun hahmotuksessa on järjellä raikkautta", koki Sakari Toiviainen (IS 7.3.1984) vuoden 1984 tv-esityksen yhteydessä, "vahvasti tyypitellyt henkilöt ja tilanteet henkivät eräänlaista 'ensimmäisen kerran viattomuutta'. Mutta ennen kaikkea Nuori luotsi on muistettava komeista kuvistaan, joissa meri ja maisema, yleensä luonto antavat ilmaa ja väärentämättömän elävän viitekehyksen ihmisten draaman vaivalloisesti kehittyville liikkeille." "Se on ilmaisullisesti varsin sovinnainen kertomus vailla persoonallista kipinää", kirjoitti Markku Varjola (Vaasa 7.3.1984), "mutta viestii yhtä maailman kokemisen ja hahmottamisen tapaa. Siinä menneet ihmiset ja maisemat, vanhat katsomukset heräävät henkiin." |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Yrjö Veijolan nelinäytöksinen kansannäytelmä Nuori luotsi (1904) sovitettiin ensimmäisen kerran elokuvaksi vuonna 1913. Kadonneen elokuvan ohjasi Kaarle Halme ja tuotti Hjalmar V. Pohjanheimon Lyyra Filmi. Kesällä 1927 kävi aiheeseen uudelleen käsiksi Erkki Karu oman käsikirjoituksensa pohjalta. Kaarle Halmeen sovitus oli ollut uskollinen alkuperäisnäytelmälle, jossa Eero Luotola hukuttautuu, saatuaan tietää että hänen morsiamensa oli antautunut taiteilija Viklundille. Karu siirsi näytelmän nykyaikaan ja muutti samalla loppuosan juonta siten, että tarinaan tuli onnellinen loppu. Naispääosaan Karu kiinnitti Tukholmassa asustavan Lillan Järnefeltin, kirjailija Arvid Järnefeltin tyttären, jolla oli jonkin verran Tanskan ja Saksan elokuvastudioissa hankittua näyttelijäkokemusta. Nimiosassa nähtiin Joel Rinne ensimmäisessä suuressa elokuvatehtävässään. Vuoden 1913 sovituksessa näissä rooleissa olivat esiintyneet Hilma Rantanen ja Konrad Tallroth. Nuori luotsi (1928) oli ensimmäinen elokuva, jonka Suomi-Filmissä yhtiön alkuvaiheista saakka työskennellyt Eino Kari (1897-1954) sai kuvattavakseen. Joel Rinne muisteli Seura-lehdessä vuonna 1973: "Porkkalassa sitä filmattiin ja ai juukeli, että se oli hengenvaarallista touhua niin kuin Erkki Karun ohjatessa yleensäkin. Karun periaatteena oli, että 'meidän filmeissä ei fuskata'. Ei käytetty sijaisnäyttelijöitä, vaan me esiintyjät jouduimme tarpeen vaatiessa menemään niin tuleen kuin veteenkin. [- -] Siellä me sitten räpiköimme keskellä aavaa ulappaa, minä, kilpakosijani Sven Hildén ja tavoiteltu neito Lillan Järnefelt. [- -] Pelastusrenkaista ei Karu välittänyt tuon taivaallista." Elokuvan erikoisuutena ovat sen välitekstien kauniisti piirretyt pohjakuvat. Ensiesityskierros alkoi uudenvuodenpäivänä 1928 samanaikaisesti kuudessa kaupungissa kymmenen kopion voimin. Yleisömenestys oli teatteriesityskertojen mukaan laskien hyvä, joskin vuoden 1928 näytelmäelokuvauutuuksien heikoin. Tällä elokuvalla aloitettiin lokakuussa 1972 vanhojen kotimaisten nitraattielokuvien pelastamistyö. Duplisointityön suoritti Suomi-Filmin elokuvalaboratorio pelastamisprojektin määrärahalla. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
Partituureissa on merkintöjä siitä, mihinkä kohtauksiin määrätyt sävellykset on tarkoitettu: Minä olen yksin, säv. tunnistamaton (poika ongella) Och flickan, hon går i dansen, säv. trad. ruotsalainen (Annikki ja Eero kisailemassa rannalla) Lastentaru takkavalkealla, säv. Oskar Merikanto (Annikki ja Eero lapsina rannalla leikkimässä) tanssi sarjasta Hevoshuijari, säv. Sam Sihvo (saaristolaiset tanssivat rannalla) Min bästa sjömansbit, säv. Ernst Eriksson (Annikki ja Viklund tanssivat) Från Frisco till Cap, säv. Rolf (Rasi laivasatamassa) Meripoikatte veis, säv. Axel Törnudd (Rasi meriä kiertämässä) Kulkijapojan laulu, säv. trad., sov. Sulho Ranta (Rasi saapuu kukkineen Huldan mökille) Uskoton ja petollinen Juulia, säv. Henrik Borenius (Rasi varoittaa Eeroa) Am Meer / Meren rannalla näytelmästä Pelléas und Mélisande / Pelléas ja Mélisande, säv. Jean Sibelius (Eero luotsaa laivaa) Arlesitar, säv. Georges Bizet (Rasi moottoriveneessä) Aldrig mer, säv. Berta Onnerberg (Eero lyö nyrkkiä pöytään) The Battle, säv. Gaston Borch (Eero kaataa raivoissaan Rasin) Tule ystäväni rantaan, säv. tunnistamaton (Eero lähtee soutamaan) Merelle, merelle, merelle, säv. tunnistamaton (Eeron laulu veneessä) Aikoja entisiä, säv. trad., sov. Erkki Melartin (Rasi saapuu majakkaan) Ej hör jag hem, säv. trad., sov. Erkki Melartin (Annikki ja Eero vedessä) Aikoja entisiä, säv. trad., sov. Erkki Melartin (Eero pelastaa Viklundin) Suomalainen tanssi, säv. trad., sov. Erkki Melartin (Eero kantaa Annikin tupaan) Linnassa, säv. trad., sov. Erkki Melartin (Annikki vuoteessa). - Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kieli | ||||||||||||
suomi ruotsi |