Kuningas jolla ei ollut sydäntä
Kungen som inte hade något hjärta (ruotsinkielinen nimi)
Kungen som inte hade något hjärta (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
The King Who Had No Heart (englanninkielinen nimi)
O Rei sem coração (portugalinkielinen nimi)
Satu kuninkaasta, jolla ei ollut sydäntä (työnimi)
La Légende d'un roi sans coeur (ranskankielinen käännösnimi)
Der Herzlose König (saksankielinen käännösnimi)
El Rey que no tenia corazon (espanjankielinen nimi)
Finna-arvio
Kuningas jolla ei ollut sydäntä
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||
S |
||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
Avustajat
Espoon Balettikoulun oppilaita, Aulangon lapsiteatterin esiintyjiä ja Virpi Tummavuoren oppilaita ,
Espoon Balettikoulun oppilaita, Aulangon lapsiteatterin esiintyjiä ja Virpi Tummavuoren oppilaitaHae aiheista |
||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||
Kesäkuu - elokuu 1982 - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
Useimmat arvostelijat katsoivat uuden satuelokuvan syntyneen paikkaamaan suurta aukkoa. Timo Huttusen (Kansan Tahto 11.1.1983) mielestä "Kuningas jolla ei ollut sydäntä on kaivattu ja tarpeellinen teos suomalaisen lastenelokuvan onnettoman olemattomalla saralla. [- -] Satu on kerrottu elävästi ja vaikuttavasti. Siinä on jännitystä, romantiikkaa, asiaa ja huumoria niin kuin ainakin kunnon sadussa." "Päivi Hartzellin ja Liisa Helmisen hartioita on siis painanut raskas vastuu heidän ohjatessaan ensimmäisen suomalaisen satufilmin kymmeniin vuosiin", myönsi Tapani Maskula (Turun Sanomat 21.12.1982, 13.7.1985). "Tähän elokuvaan on asetettu niin paljon toiveita ja odotuksia, että niiden täyttäminen yhden teoksen puitteissa on sula mahdottomuus. Nuoria ohjaajia ei pidä syyttää muiden laiminlyönneistä johtuvasta tehtävän ylivoimaisesta vaikeudesta, vaan kiittää rohkeasta ja ennakkoluulottomasta pioneerityöstä kivisellä kulttuurisaralla." Moni otti vertailukohdaksi Steven Spielbergin elokuvan E.T. The Extra-Terrestrial (1982), joka sai Suomen ensi-iltansa samalla viikolla kuin kotimainen satuelokuva. Maila-Katriina Tuomisen (Aamulehti 18.12.1982) mielestä "kotoinen satu kasvaa kilpakumppaninsa veroiseksi": "Oivaltavaa on se, miten nauru purkaa jännitteitä ja luo siirtymiä tapahtumasta toiseen. Harvoin näkee yhtä harkittua valo-varjo -vaihtelua lapsille tarkoitetussa elokuvassa. Synkeydellä ei herkutella, auringolla ei mässäillä. [- -] Kaikki tapahtuu maan päällä, mahdollisuuksien rajoissa eikä siihen tarvita ulkoavaruudellisia vierailijoita." Pentti Kejonen (Sinä minä me 1/1983) totesi, että "taiteen tekeminen lapsille on ihan yhtä vaikeaa kuin minkä muun taiteen tekeminen", ja arvosteli elokuvan satiirisia pyrkimyksiä: "Valtakunnan virkamiehet ovat karrikoituja hahmoja. Sadun aineksiin lisätään nykypäivän ongelmia, mutta monet painotukset jäävät pieneltä katsojalta ymmärtämättä. Sadun vetäminen nykypäivään onnistuu yleensä vain satuparodiassa." "Tekijät ovat ohjanneet elokuvan tiiviisti Waltarin tekstiä mukaillen", totesi Jarmo Valkola (Keskisuomalainen 18.12.1982) ja jatkoi: "Tämä on kieltämättä jättänyt hieman kirjallisen jälkimaun toteutukseen, joka on pääosiltaan suomalaiskansallisesti jäyhä, tosin elokuvan luontojaksot ja tanssikohtaukset todistavat myös herkistyneestä ja elävästä kamerakielestä." Hans Sundström (Hufvudstadsbladet 18.12.1982) taas katsoi elokuvan lähtevän kunnolla käyntiin vasta loppupuoliskolla: "Här finner Tom Pöysti och hans tre kumpaner Erkki Saarela, Markku Blomqvist och Asko Sarkola inte bara nyckeln till kungens problematik utan stundom även den förlösande humorn." - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||
Päivi Hartzell (s. 1949) ja Liisa Helminen (s. 1950) valmistuivat kurssitovereina Taideteollisen oppilaitoksen kamerataiteen osastolta vuonna 1972 ja tekivät koko 1970-luvun ajan lyhytelokuvia ja tv-ohjelmia lapsille. Ajatus yhteisestä kokoillan satuelokuvasta oli esillä pitkään ja käynnistyi, kun aiheeksi löytyi Mika Waltarin Satu kuninkaasta, jolla ei ollut sydäntä. Tässä sadussa Hartzell ja Helminen näkivät paitsi kirjailijan "suurten teosten filosofisen pohjavireen" myös "yhtäläisyyksiä meidän aikaamme". Daniel Katzin ja ohjaajien yhteistyönä Waltarin 13-sivuinen kertomus laajeni pitkän elokuvan käsikirjoitukseksi: tarinarunkoon lisättiin uusia tapahtumia, kohtauksia ja henkilöitä, "sydämetöntä" aikaa pidennettiin. Kahden vuoden valmistelujen jälkeen Kuningas jolla ei ollut sydäntä pääsi kuvausvaiheeseen kesällä 1982. Ohjaajien työnjaossa Helminen vastasi visuaalisesta puolesta, Hartzell henkilöohjauksesta. Tuottaja Kaj Holmbergin mukaan "kuvausaikataulu oli tiukka, isoja kohtauksia jouduttiin tekemään hyvin lyhyessä ajassa [- -] me olisimme tarvinneet kymmenen kuvauspäivää lisää, 500 000 lisää rahaa ja lisää sadettomia päiviä". Erkki Peltomaa puolestaan raportoi Lehtisetissä (4/1982), että "puvustus ja maskeeraus joutuivat elokuvan luonteen vuoksi venymään aikamoisiin suorituksiin [- -] lavastaja oli useimmiten poissa kuvauksesta valmistelemassa seuraavaa kuvauspaikkaa", ja "rekvisitööri työskenteli kuumeisesti ehtiäkseen saada nipin napin tarvittavan esineistön valmiiksi". Kuningas jolla ei ollut sydäntä esiteltiin kernaasti ensimmäisenä suomalaisena satuelokuvana yli 30 vuoteen, sitten Prinsessa Ruususen (1949). Tarkkaan ottaen satuelokuviksi ovat luokiteltavissa myös Jack Witikan balettielokuva Pessi ja Illusia (1954) tai Veronica Leo-Hongellin nukke-elokuva Näkymätön käsi (1962), realistisemmassa tyylilajissa Maunu Kurkvaaran Tirlittan (1958) tai Jaakko Talaskiven Herra Huu (1973), mutta kokonaisen satumaailman luovana näytelmäelokuvana Hartzellin ja Helmisen teos epäilemättä ensimmäisenä palasi Prinsessa Ruususen perinteeseen. Hartzell jatkoi samassa lajissa yksin ohjaamallaan Andersen-aiheisella satuelokuvalla Lumikuningatar (1986): molemmat elokuvat saivat noin 100 000 katsojaa ja osoittivat tilauksen olevan olemassa. - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||
1. Alku- ja lopputekstimusiikki Säv. ja sov. Jukka Linkola Jukka Linkolan studio-orkesteri (off), 7' 45". 2. Sydämen kätkemisloitsu ("Cor reponare in thorace regi --") Säv. ja san. elokuvassa Es. Arno Virtanen, laulu (off), 0' 30". 3. "Metsäisestä laaksostaan —-" Säv. Jukka Linkola, san. Daniel Katz 1) Es. Kari Franck, laulu (100 %), 0' 25". 2) Es. Kari Franck, laulu (playback, orkesterisäestys), 0' 25". 4. Kas metsämökin ikkuna Säv. ja san. trad. Es. Heikki Kinnunen, laulu (100 %), 0' 40" Huomautuksia: Elokuvassa myös soittorasiamelodia (off), 0' 05". Tom Pöysti soittaa vankityrmässä huilua (playback), 0' 05". - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||
Hämeenlinnan kaupunki, Suomenlinnan hoitokunta, Laurinmäen museo, Paasivaaran kartano, Bernina aitta, Philips Oy |
||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|