Kun taivas putoaa...
När himlen rasar (ruotsinkielinen nimi)
När himlen faller (ruotsinkielinen rinnakkaisnimi)
When the Heavens Fall... (englanninkielinen nimi)
Quand le ciel tombera... (ranskankielinen nimi)
Como el ave Fénix (espanjankielinen nimi)
Como o Pássaro Fênix (portugalinkielinen nimi)
Amikor az ég a fejünkre szakad (unkarinkielinen nimi)
Naisen tarina (työnimi)
Wenn der Himmel einstürzt... (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Kun taivas putoaa...
Kun taivas putoaa... (1972) on Risto Jarvan ohjaama yhteiskunnallinen melodraama toimittajasta, joka käyttää nuoren naisen elämää röyhkeästi hyväkseen keltaisen lehdistön paljastusjutuissaan. Ajan totuus -lehden toimittaja Olli Meri (Erkki Pajala) vainuaa lääkintävoimistelija Eila Tuomen (Eeva-Maija Haukinen) suhteen kansanedustaja Arvo Lamminpäähän (Matti Kassila). Sensaatiolehden juttu myydään käsistä ja seurauksena Eila menettää maineensa ja työnsä. Toimittaja myös itse rakastuu Eilaan, mutta ei pysty lopettamaan hänen yksityiselämänsä hyödyntämistä lehtijutuissaan. Vihan, koston ja rakkauden tunteisiin kietoutuneena he kokevat yhteyttä, mutta tuhoisin seurauksin.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||
K16 |
||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
|
||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||
10.8.-30.9.1971 - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
"Kun taivas putoaa... innoittaa, ärsyttää, synnyttää väittelynhalua", ennakoi Martti Savo (Kansan Uutiset 12.3.1972) ristiriitaista ensi-iltakritiikkiä ja esitti sitä myös itse: "Tosiasiassa elokuva suorastaan pakottaa käyttämään sen suhteen myös ankarampia mittapuita kuin ne, joita useimmat viime aikojen kotoiset uutuutemme olisivat kestäneet. Kaikista yliampumisistaan ns. seksin kohdalla ja [- -] kerronnallisesta kahtiajakoisuudestaankin huolimatta ei Jarvan uusi teos sorru siihen primitiivisyyteen, johon ovat sortuneet useimmat ns. osallistuvat elokuvamme. Puutteineenkin se on jännittävä kertomus eräästä aikamme ihmistyypistä ja hänen suhteistaan." "Rakenteellisesti uutuudessa on jokin selvä vika", näki Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 11.3.1972) kirjattuaan myös joukon ansioita. "Keskivälin tienoilla se ikäänkuin takertuu paikoilleen ja koko loppuodysseia, joka sinänsäkin, jo ajatuksellisesti, on omituinen (kuvaannollinen?) tuntuu lähinnä pitkästyttävältä. Se heikontaa filmin kokonaisvaikutelmaa pahasti. Alkupuoli sen sijaan oli rytmisestikin oikein hyvää - mielestäni tähän asti parasta Jarvaa. Se vain lupasi paljon sellaista, jonka sitten lähimain irvokkaaksi kääntynyt pekoraalivaihe valitettavasti pilasi." "Film som blev kulturskandal", teilasi Greta Brotherus (Hufvudstadsbladet 10.3., 12.3.1972). "Det är beklämmande att en så klumpig, satiriskt otillfredställande, simpel film som Kun taivas putoaa... gjorts av vår filmprofessor Risto Jarva. Saknar han förmåga att göra fungerande samhällssatir och faller i stället för det mest melodramatiska vidunder till manus, vad ska man då vänta av våra övriga regissörer! Omdömeslös och omgiven av dåliga rådgivare har han utan nerv, utan stil i attacken snott ihop en ändlös serie 'bilder ur livet' som liknar den tarvligaste veckopress-story eller Teuvo Tulios gamla pekoral." "Kun taivas putoaa... on raskasveristä melodraamaa eikä muuta", säesti Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 12.3.1972). "Tuskin palvelisin suomalaista elokuvaakaan ja varmasti sumuttaisin lukijakuntaa, jos yrittäisin havaita siinä 'hyviä' asioita, joita yksinkertaisesti ei erota paljaalla silmällä eikä normaalilla kuulolla. Se on Jarvan Pateettinen, eikä tällä istumalla tunnu sijoittuvan hänen tuotannossaan yhtä merkittävään asemaan kuin Tshaikovskilla vastaava." "Elokuva on suurten joukkojen taidetta ja siksi sen kerrontatekniikan pitää olla mahdollisimman yksinkertainen", opetti Leo Stålhammar (Suomenmaa 15.3.1972) viitaten sisäisen monologin käyttöön ja sen tyylilajiin, johon muutkin kielteiset kriitikot kiinnittivät huomiota. "Näin ei Kun taivas putoaa -elokuvassa ole ja siitä johtuu myös, että tieto ei mene kaikkien kohdalla perille. Temppu on hankala myös tekijöille. Miehen mielikuviin on tullut sellaista mitä hän ei ole kokenut vaan nainen. Naisen päätös kostaa heidän välisen suhteen avulla vaikuttaa liian teoreettiselta, siitä huolimatta että Eeva-Maija Haukinen ja Erkki Pajala näyttelevät roolinsa erinomaisesti. Jarvan tuotannossa Kun taivas putoaa on välityö, mutta näinkin kauden merkittävimpiä kotimaisia elokuvia. Antti Peipon ja Erkki Peltomaan kuvaus laatutyötä." Myönteiset arviot jäivät päivälehtikritiikissä vähemmistöön. "Kun taivas putoaa on Jarvan varmasti paras elokuva ja samalla kehittyneimpiä elokuvia mitä tässä maassa on tehty", kirjoitti Pertti Lumirae (Päivän Sanomat 18.3.1972). "Jarvan aikaisempien elokuvien hieman kireä analyyttisyys ja teoreettinen asennoituminen on nyt pyyhkiytynyt kokonaan pois ja tilalle on tullut erittäin elämänläheinen ja hienovarainen ote, kyky kertoa asioista iskevän journalistisesti samalla elävän lähestymistavan säilyttäen. Kun taivas putoaa on myös aivan uudenlaisesti ironinen muunnelma klassisesta hullun rakkauden teemasta, jonka käsittelyä ovat yrittäneet miltei kaikki merkittävät elokuvantekijät. Näkemyksen syvyydessä ja laajuudessa Jarva ei joudu häpeään parhaimpienkaan aiheenkäsittelijöiden kanssa." "Se on Jarvan uralla kukaties kaikkein täyteläisin ja rikkain työ", koki myös Erkka Lehtola (Aamulehti 10.3., 12.3., 19.3.1972), "ja pohdiskellessaan sensaatiolehden toimittajan maailmaa, Jarva avaa työryhmineen hyvin kiinnostavia ja tärkeitä näkökulmia. Tuttuun tapaan Risto Jarvalla on ajankohtainen ja vahva aihe, mutta nyt hän puhuu erilaisin äänenpainoin kuin ennen. Elokuva rakentuu pääosiltaan päähenkilön sisäisestä monologista, ja vaikka keino on sinänsä äärimmäisen vaikea, niin lopputulos on erittäin onnistunut. Uskaltaisi melkein sanoa, että Kun taivas putoaa on merkkitapaus paitsi Jarvan omassa tuotannossa myös koko kotimaisessa elokuvassa." Tv-esitysten aikaan kielteiset äänet olivat vaimenneet, samalla kun puhuttiin jo "mestariteoksesta" (Antti Lindqvist, Kansan Uutiset 13.7.1981) ja "Jarvan kirotusta mestariteoksesta" (Sakari Toiviainen, Ilta-Sanomat 13.7.1981). "Intohimoinen melodraama, sosiaalisesti värittynyt hullun rakkauden kuvaus", luonnehti Lindqvist ja A-A.T. (Arja-Anneli Tuominen, Kansan Uutiset Viikkolehti 4.8.1990) jatkoi 1990: "Jarvalle tyypillinen yhteiskuntakriittinen näkökulma ja melodramaattinen juonenkulku takaavat todella intensiivisen katsomiskokemuksen. Tällaista tapaa harvoin suomalaisessa elokuvassa." - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||
Risto Jarvan Kun taivas putoaa... -elokuvan alkuidea oli lähtöisin Antti Peipolta, ja kimmokkeena vaikuttivat lähinnä sensaatioita tavoitteleva laajalevikkinen Hymy-lehti ja sen erikoistoimittaja Veikko Ennala. Oululainen Juha Wunsch mainitsee esseekokoelmassaan Melalla toiseen päähän (1993) erityisesti Veikko Ennalan 1968 Hymyyn kirjoittaman jutun Ammatiltaan jalkavaimo. Käsikirjoituksen laati työryhmä, johon ohjaajan ja Antti Peipon lisäksi kuuluivat Jussi Kylätasku ja Peter von Bagh. Kylätaskulle tämä elokuvatyö oli ensimmäinen. Hymy-lehti yritti katkaista itseensä kohdistetun kritiikin kärjen myöntämällä Risto Jarvalle ensimmäisen ja ainoaksi jääneen kulttuuripalkintonsa, perustellen päätöstään mm. sillä, että "Risto Jarva on toiminnassaan johdonmukaisesti pyrkinyt luomaan ihmistä puhuttelevia ja oleellisiin kehitysilmiöihin huomiota kiinnittäviä elokuvia". Palkinto oli 7 150 markkaa, josta veronpidätyksen jälkeen käteen jäävä osuus oli 5 000 markkaa. Ymmärtäen ironian Risto Jarva lahjoitti palkinnon edelleen Suomen elokuva-arkistolle elokuvalehti Filmihullun tukemiseen. Lehdistölausunnossaan Jarva totesi, ettei hän omantunnon syistä voinut luonnollisestikaan ottaa palkintoa omaan käyttöönsä. Aikalaislausuntojen mukaan Kun taivas putoaa... oli Risto Jarvalle itselleen hänen elokuvistaan kaikkein läheisin. Ensimmäisenä Suomessa elokuva kuvattiin Sven Nykvistin Ruotsissa kehittämälle uudelle Super 16 mm:n materiaalille, jonka pohjalta vedettiin normaalit 35 mm:n esityskopiot. Tuotantokustannukset nousivat 291 000 markkaan. Katsojia elokuvalle kertyi vain 22 244 henkeä eli vuoden toiseksi vähiten ja esitystuottoja vastaavasti noin 35 000 markkaa. Suomen elokuvasäätiö tuki elokuvaa sen tuotantovaiheessa 60 000 markalla, ja jälkikäteen Kun taivas putoaa... sai 200 000 markan valtionpalkinnon, mikä riitti peittämään tappiot. Kuvaaja Antti Peippo sai 2 000 markan henkilökohtaisen elokuvataiteilijapalkinnon ja Eeva-Maija Haukinen osasuorituksestaan vuoden naisnäyttelijä-Jussin. Elokuvan kantaesitys tapahtui Kauhavan Kolmiossa 27.2.1972, ja näin Kun taivas putoaa... pääsi mukaan vuoden 1971 valtionpalkintokilpailuun. Helsingissä elokuva tuli ohjelmistoon kaksi viikkoa myöhemmin. Jyväskylässä Kun taivas putoaa... nähtiin vasta marraskuussa 1973. Elokuvan alkuun oli ensimmäisen kerran liitetty Filminorin uusi tunnus, Polyteekkarifilmistä (1924) kopioitu katkelma veivikameroilla kuvaavista teekkareista. Mekaanista pianoa jäljittelevän musiikin tähän tunnukseen sävelsi ja esitti Kaj Chydenius. - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||
1. Je crois entendre encore / Nadirin romanssi oopperasta Les pécheurs de perles / Helmenkalastajat Säv. Georges Bizet, libretto Eugene Cormon ja Michel Carré, suom. Väinö Sola Es. Erkki Pajala ja Martti Tschokkinen, laulu (100 %), 0' 10". 2. "Omenahuilu" Säv. Kaj Chydenius Studio-orkesteri (off), kahteen otteeseen, yht. 2' 05". 3. "Viapori nova" Säv. Kaj Chydenius Studio-orkesteri (off), kahdessa osassa, yht. 0' 45". 4. Serenade in the Sun Säv. Paul Lewis Viihdeorkesteri (off), kahdessa osassa, yht. 0' 45". Levytys: Harmonic Music LPSG-1005. 5. Fashion Parade Säv. Johnny Pearson Viihdeorkesteri (off), 1' 20". Levytys: Harmonic Music LPSG-1005. 6. Menuetti Säv. tunnistamaton Cembalo (off, radio), 1' 35". 7. Flamenco olé Säv. F. Spannuth Viihdeorkesteri (off), 0' 55". Levytys: Harmonic Music CBK-636. 8. Isoo-Antti ja Rannanjärvi / Isontalon Antti ja Rannanjärvi Säv. ja san. trad. Es. Erkki Pajala, laulu (100 %), 0' 20". 9. This Love of Ours Säv. Paul Lewis Viihdeorkesteri (off), 1' 10". Levytys: Harmonic Music LPSG-1005. 10. Sounds A Go Go Säv. Cliff Johns Pop-yhtye (off), 1' 35". Levytys: Harmonic Music LPSG-1001. 11. "Invabossanova" Säv. Kaj Chydenius Studio-orkesteri (off), 0' 45". 12. "Laurin kaunis teema" Säv. Kaj Chydenius 1) Kaj Chydenius, piano (off, magnetofoni), 0' 45". 2) Kaj Chydenius, piano (off, levysoitin), kahteen kertaan, yht. 2' 45". 13. "Onnea vedessä" Säv. Kaj Chydenius Studio-orkesteri (off), 1' 15". 14. Don't Get Me Wrong Säv. O. Staal Viihdeorkesteri (off), 1' 00". Levytys: Harmonic Music CBK-636. 15. Clap Surf Säv. A. Beckstein Viihdeorkesteri (off), 1' 00". Levytys: Harmonic Music CBK-636. 16. Requiem, KV 626 Säv. Wolfgang Amadeus Mozart Kuoro ja orkesteri (off, levysoitin), 1' 25". 17. Tabu Girl Säv. U. Somerlatte Viihdeorkesteri (off), 1' 10". Levytys: Harmonic Music CBK-636. 18. Hard-Selling Woman Säv. ja san. A. Barrel ja A. Hutton Tunnistamaton mieslaulaja ja pop-yhtye (off), 0' 25". Levytys: Harmonic Music LPSG-1001. 19. Cembalokonsertto nro 6 F -duuri (tässä pianolle), BWV 1057 Säv. Johann Sebastian Bach Piano ja orkesteri (off, levysoitin), 1' 15". 20. Kansansävelmä Säv. trad. Es. Eeva-Maija Haukinen, hyräily (100 %), kolmessa osassa, yht. 0' 45". 21. Virsi 589 ("Minä vaivainen oon, mato, matkamies maan -- ") Säv. trad., san. trad. ruotsalainen, suom. trad. - Julius Krohn Erkki Pajala, laulu (off), 0' 55". 22. Tambourin / Vuorenlouhija / Iske, iske seinään vuoren osa kokoelman Piéces de clavecin sur la mécanique de doigts sarjasta nro 2 (alunp. cembalolle, e-molli) Säv. Jean Philippe Rameau, mukaillen san. Aukusti Simojoki Erkki Pajala, laulu (off), kahdessa osassa, yht. 0' 30". 23. "Muuan valssi" Säv. M.A. Numminen, sov. Jani Uhlenius Studio-orkesteri (off), 0' 55". 24. Elämä juoksuhaudoissa Säv. tuntematon, san. Usko Hurmerinta (= myöh. Kemppi) Es. Martti Pennanen, hyräily ja laulu (100 %), kolmeen otteeseen, yht. 0' 45". 25. Eikä me olla veljeksiä Säv. ja san. trad. Martti Pennanen, laulu (off), 0' 10". 26. "Auto-odysseia" Säv. Kaj Chydenius Studio-orkesteri (off), 1' 20". 27. Muurari / Kevät toi, kevät toi muurarin Säv. ja san. trad. Harmonikkasäestys ja "ravintolayleisö", laulu (off), 0' 35". 28. Virsi 325 ("Joutukaa, sielut, on aikamme kallis - -") Säv. ja san. trad., san. muokannut Simo Korpela Es. Erkki Pajala, laulu (100 %), 0' 55". 29. "Fagervik soi" Säv. Kaj Chydenius Studio-orkesteri (off), kahdessa osassa, yht. 2' 05". 30. "Kaikutango" Säv. Kaj Chydenius Studio-orkesteri (off), 0' 20". 31. "Vajahiippailu" Säv. Kaj Chydenius Studio-orkesteri (off), 0' 40". 32. "Hukkuminen" Säv. Kaj Chydenius Studio-orkesteri (off), kahdessa osassa, yht. 1' 30". - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|