Jon
Jon - kertomus maailman lopusta (työnimi)
Maailmanloppu (työnimi)
Finna-arvio
Jon
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||
12 |
||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
Näyttelyvieraita: Ylioppilasteatterin näyttelijöitä<br /><br />Hevonen näyttelyssä: Hannibal ,
Näyttelyvieraita: Ylioppilasteatterin näyttelijöitä<br /><br />Hevonen näyttelyssä: HannibalHae aiheista |
||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||
Elokuu - marraskuu 1982 - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
Mikael Fränti (Helsingin Sanomat 26.2.1983, 26.2.1985 [HTV], 1.9.1986) tunnusti odottaneensa pitkään "tällaista suomalaista elokuvaa, joka kerralla imee mukaan ja johdattaa merkityksellisten kuvien virtaan. Jon on tapaus Pohjolassa, ehkä kansainvälisestikin. [- -] Jonissa koko perustarina, tuo odysseia, tuo raju ja kova elämän nälkä, tuo matka ja vankeus saarella - se kaikki todella vaikuttaa todelliselta ja koetulta. Tässä elokuvassa ei ole minusta mitään järjestettyä, päälleliimattua, pakotettua." "Jon on valtavalla energialatauksella luotua filmiä, räjähtävimmin liikkuva suomalainen elokuva minun muistissani", jatkoi innostuksen jakanut Erkki Savolainen (Savon Sanomat 26.2.1983): "Tarina etenee koko ajan liikkeenä. Sillä ei ole aikaa etappeihin eikä johtopäättelyihin. [- -] Tätä ei jaksaisi seurata puolta tuntia pitempään, ellei elokuvan valtava visio toimisi niinkuin toimii: se näkee ja kokee melkein henkeä salpaavalla upealla ahneudella. Sen ahneessa valtavuudessa imaistaan mukaan ympäröivä kesytön erämaan luonto ja tapahtumia kaiken aikaa näykkivä kesyttämätön meri." Myös Staffan v. Martens (Folktidningen Ny Tid 10/1983) piti Jonia tuoreena ja lupaavana elokuvana, muttei ollut täysin tyytyväinen elokuvan rakenteeseen: "Den dramatiska höjdpunkten nås redan i början, då bara 1/3 av filmen visats. Ända fram till Öljys-Heikkis första monolog stiger upplevelsen i en häftigt ansvällande erektion, för att därefter slakna till det halvstånd den förblir i till det bittra slutet, utan att egentligen få någon utlösning." Molemmat pääosanesittäjät saivat runsaasti kiitoksia: "Kari Väänänen Jonina on oikeastaan Suomen ensimmäinen elokuvanäyttelijä", ylisti Markku Rimpiläinen (Savon Sanomat 1.5.1983). "Teatterin perinne ei rasita; Väänänen elää elokuvassa luontevasti. Vahva läsnäolo välittyy katsojallekin asti." "Loiri eläytyy rooliinsa aidosti", kirjoitti puolestaan Jarmo Valkola (Keskisuomalainen 1.3.1983), "hän lataa kaiken peliin, ja niinpä sekoitus on turhapuroiluista tuttua komiikkaa ja vakavampia, syvällisempiä sävyjä, jotka tekevät Öljysestä kaikkiaan koko elokuvan mielenkiintoisimman ja tunteikkaimman persoonallisuuden." Kaikki eivät kuitenkaan olleet Jonista yhtä innoissaan. Erityistä kritiikkiä kohdistettiin elokuvan naiskuvaan. Sirpa Heikkisen (Kaleva 16.4.1983) silmissä Jon oli "Suomi-western; yksinäisten miesten kohtalokuvia. Naiset ovat westernien kodinturvajoukot, joihin suhtautuminen on lajityypille ominaisesti konservatiivista (pakollinen ylimääräinen naaras) pirullisuutta kaihtamatta; vai mitä tuumitte ravia portista pyyhältävästä naishahmosta, joka heittäykse Jonin ääreen 'kotiin pelastautumis' -repliikein." "Naiset ovat perinteisten seikkailuelokuvien hyvä-paha-perustyyppienkin irvikuvia", jatkoi Satu Laaksonen (Nuori Voima 2/1983): "Helsingin jopa nimettömäksi jäävä narttu, joka kiihkeästi tarjoaa ja takertuu ja saa siitä hyvästä kaiketi oikeutetuksi katsotun nyrkin silmäänsä ja lentää saman tien Jonin elämästä. Tai sitten saarten kultatukkainen Gunilla, kaikkien nyyhkylukemistojen sankaritar, jolta järjestyy suihkua, yösijaa ja ateriaa ja joka elokuvan naiveimmassa kohtauksessa kiitää kaatopaikalle pelastamaan prinssiään." - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||
Jaakko Pyhälä (s. 1956) oli opiskellut Moskovan elokuvakoulussa (VGIK) vuosina 1975-78 ja työskennellyt eri ryhmissä kuvaajana ja leikkaajana ennen ohjaajauraansa. Vuonna 1980 Pyhälä tuotti, ohjasi ja kirjoitti 75 minuutin kokeellisen näytelmäelokuvan Neljä miljardia silmänräpäystä, joka esitettiin television kakkosverkossa 21.4.1981 ja 30.6.1982. Tästä myös alkoi Pyhälän yhteistyö Kari Väänäsen (s. 1953) kanssa, jolle Jonin nimiosa oli ensimmäinen suuri elokuvarooli. Pyhälä on kertonut, että Jon sai alkunsa maisemasta, Vuoreijan (Vardø) saarimiljööstä Pohjoisen jäämeren rannalta, missä hän työskenteli kuvausryhmän mukana 1978. Käsikirjoitusta hän ryhtyi työstämään kirjailija Heikki Vuennon kanssa 1980. Siitä syntyi kahden vuoden kuluessa useita versioita, viimeinen kuvausvaiheessa. Alaotsikkona oli ensin "kertomus maailmanlopusta", viimein "nuoren miehen raju odysseia". Jonin ja Öljysen roolit kirjoitettiin varta vasten Kari Väänäselle ja Vesa-Matti Loirille. Jon äänitettiin Dolby Stereona ja kuvattiin Technovision-laajakangasmenetelmällä, jossa kuvan suhteet ovat 1:2,35. Niinpä sitä mainostettiin ensimmäisenä suomalaisena laajakangaselokuvana, jossa oli stereofoninen ääni. Kai Salmisen etunimi on kirjoitettu elokuvan lopputeksteissä virheellisesti muotoon Kaj. Tuotantokustannukset nousivat yli kolmen ja puolen miljoonan markan: Norjan-kuvaukset osoittautuivat odotettua kalliimmiksi ja laboratoriovirheen vuoksi norjalaiset sisäkuvat jouduttiin uusimaan MTV:n studiossa. Tekijät ilmoittivat tarvitsevansa elokuvalle 120 000 katsojaa päästäkseen omilleen, Jon keräsi hieman alle 39 000. Pyhälän 1979 perustama tuotantoyhtiö Tambur Oy teki konkurssin 1983. 1980-luvulla hän ohjasi enää yhden pitkän näytelmäelokuvan (Ursula, 1986), ja seuraavalla vuosikymmenellä hän monien vaikeuksien jälkeen sai valmiiksi elokuvan Armon aika (1999). - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||
1. Alku- ja lopputekstimusiikki Säv. ja sov. Antti Hytti Antti Hytin studio-orkesteri (off), yht. 6' 05". 2. Guardo che luna / Hopeinen kuu Säv. ja san. Gualtiero Malgoni, suom. Reino Helismaa Olavi Virta ja Nordias Lauluyhtye, laulu, ja orkesteri (off), 2' 40". Levytys: Olavi Virta; Scandia SLP-516, 1960. 3. Inarin järvi Säv. Evert Suonio, san. Zachris Topelius, suom. Eino Kettunen Es. "baarin asiakkaat", laulu (100 %), 0' 05". 4. Young at Heart Säv. ja san. Johnny Richards, sov. Antti Hytti 1) Jim Pembroke, laulu, ja orkesteri (off), 3' 40". 2) Orkesteri (off), 1' 40". 5. Summertime oopperasta Porgy and Bess / Porgy ja Bess Säv. George Gershwin, san. DuBose Heyward Es. Kari Väänänen, laulu (100 %), 0' 05". Huomautuksia: Kittilän asunnolla kuullaan useita popmusiikkiesityksiä osin päällekkäin (off), yht. 5' 35". - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||
Ivalon kunta, Vardø kommune, Suomen puolustusvoimat, Den Norske Armén, Teboil Oy, A/S Mack Ølbryggeri, Veho Oy |
||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|