Tässä maisterintutkielmassa esitellään lisätyn todellisuuden eli AR:n (Augmented Reality) suhdetta suomalaiseen journalismiin. Lisätty todellisuus tarkoittaa oikeaa tai tietokoneella luotua kuvamateriaalia, joka yhdistetään reaaliaikaisesti todelliseen näkymään teknologian avulla. AR mahdollistaa uudenlaisia immersiivisiä ja virtuaalisia journalistisia sisältöjä, joiden tekeminen ei onnistuisi perinteisin keinoin. Selvitän tutkimuksessani, miten Yleisradiossa ja Helsingin Sanomissa on hyödynnetty lisättyä todellisuutta osana journalismia, millaiset tekijät ovat yleisesti yhteydessä teknologian käyttöön ja millaisia näkemyksiä AR:ää tehneillä on lisätyn todellisuuden tulevaisuudesta journalismissa. Aihetta ei ole aiemmin tutkittu suomalaisessa journalismin tutkimuksessa.

Käytän tutkimusmenetelmänä puolistrukturoituja teemahaastatteluita ja aineiston analyysimenetelmänä laadullista aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Eniten lisättyä todellisuutta suomalaisessa journalismissa on nähty Yleisradion suurissa televisiolähetyksissä, joihin kuuluvat vaali- ja urheilulähetykset. Helsingin Sanomat on puolestaan maan ainoita mediaorganisaatioita, joka on hyödyntänyt AR:ää sanomalehdessä. Lähestyn aihetta näiden kahden median AR-sisältöjen pohjalta, koska ne edustavat lähes kaikkia suomalaisessa journalismissa nähtyjä lisätyn todellisuuden toteutuksia. Pyrin vastaamaan tutkimusongelmaani yhteensä kuudella teemahaastattelulla. Tutkimuksen haastateltavat ovat olleet avainasemissa Yleisradion ja Helsingin Sanomien AR:n toteutuksessa ja teossa.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että AR:n koetaan havainnollistavan journalismissa erityisen hyvin lukuihin liittyvää tietoa. Televisiolähetyksissä AR toimii pääasiassa lavastuksellisena työkaluna, jonka avulla voidaan esittää virtuaalista infografiikkaa ja visualisoida studiota. Sanomalehdissä AR:n hyödyntämistä ei pidetä vielä optimaalisena. Sopivien sisältöjen keksiminen hidastaa haastateltavien mielestä eniten teknologian käyttöönottoa journalismissa. Lisätyn todellisuuden tekeminen on vaikeaa, ja se vaatii tekijöiltään huomattavasti aikaa ja resursseja. Mediaorganisaatioissa ei olla vielä varmoja siitä, mitä lisäarvoa AR journalismille pohjimmiltaan tarjoaa. Tällä hetkellä AR-sisällöt ovat luonteeltaan kokeellisia, ja teknologialle vasta etsitään havainnollisimpia käyttötapoja journalismissa. Kun AR:n käyttö lisääntyy jatkossa, teknologialle löydetään hiljalleen journalismin ja informaatiosisällön kannalta kaikkein oleellisimmat tavat toimia. Tulevaisuudessa lisätyn todellisuuden tulisi ennen kaikkea tukea journalismia, joten AR:stä voi hyvinkin kehittyä olennainen osa journalistisia työkaluja.