Tutkielmani tavoitteena on selvittää, millaisena Euroopan Unionin (EU) ja Afrikan suhde näyttäytyy EU:n esittämässä EU-Afrikka-strategiassa ja mitä analyysin perusteella voidaan päätellä EU:n ja Afrikan suhteesta. Tutkielmani pohjautuu kriittisen Eurooppa tutkimuksen pariin, jossa esiintyviä teorioita, Euroopan normatiivista valtaa ja dekolonialismia, hyödynnän aineiston analysoimisessa. Käytän aineiston analyysin apuna myös Michel Foucault’n tuottavan vallan käsitystä. Tutkielman aineistoksi olen valinnut Euroopan Unionin 9.3.2021 esittämän ”Yhteisen Tiedonannon Euroopan Parlamentille ja Neuvostolle: Tavoitteena kokonaisvaltainen EU- Afrikka-strategia”. Viittaan aineistoon EU-Afrikka-strategiana. Aineiston tutkimusmenetelmänä sovellan kriittistä diskurssianalyysia, jonka avulla analysoin valtaa rakentavia ja ylläpitäviä, diskursseja. Analyysillä pyrin vastaamaan kahteen tutkimuskysymykseen: 1. Millaisena EU-Afrikka suhde näyttäytyy EU:n esittämässä EU-Afrikka strategiassa 2. Miten dekolonialismi, Euroopan normatiivinen valta ja Michel Foucault’n tuottava valta auttavat kriittisesti ymmärtämään EU-Afrikka suhdetta EU:n esittämässä EU-Afrikka-strategiassa? EU:n ja Afrikan suhde näyttäytyy aineistossa viitenä diskurssina: eriarvoisen kumppanuuden diskurssina, eurooppalaisen normatiivisen vallankäytön diskurssina, ylivaltaisena diskurssina ja avunsaajan- ja avunantajan diskursseina. Teorioihin peilaten, suhde ilmentää eriarvoista valtasuhdetta, jossa EU normatiivisen vallan keinoin pyrkii vaikuttamaan ja hallitsemaan Afrikkaa. EU esittää itsensä ylivaltaisena avunantajana Afrikkaan nähden, ja näin ylläpitää postkolonialistista valtasuhdetta. Tutkimustulos osoittaa, että EU-Afrikka suhde rakentuu, kumppanuus puheesta huolimatta, edelleen eriarvoisuuden varaan. Jotta EU:n ja Afrikan suhde voisi muuttua tasavertaiseksi kumppanuudeksi, eriarvoistavien diskurssien aktiivinen tiedostaminen ja muuttaminen olisi tärkeää.