Tarkastelen tässä teorialähtöisessä sosiaalityön maisterintutkielmassa, mitä uudistuneessa laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983) on säädetty lapsen huolto-, asumis- ja tapaamisoikeussopimuksista sekä niiden vahvistamisesta kunnan perheoikeudellisissa sopimuspalveluissa. Lisäksi tutkin, kuinka tutkimuskirjallisuudessa ja lainsäädännössä on käsitelty lapsen omien toiveiden ja mielipiteen selvittämistä niissä tilanteissa, joissa kunnan sosiaalilautakunta vahvistaa sopimuksen.

Tarkastelen tutkielman aihetta lapsilähtöisesti siten, että tarkastelun lähtökohtana on lapsen etu ja lapsen asema lapsen huolto-, asumis- ja tapaamissopimuksia vahvistaessa. Tutkielman teoreettinen viitekehys perustuu lapsen osallisuuteen lapsen oikeutena, sekä lapsen huolto- ja tapaamisoikeussopimuksiin ja niiden vahvistamiseen liittyvään lainsäädäntöön.

Tutkimusmenetelmänä käytän tässä tutkielmassa sekä lainoppia että kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimusaineistona olen käyttänyt sosiaalityön tutkimuskirjallisuutta sekä seuraavia oikeuslähteitä: oikeuskirjallisuuta, lakia lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983) sekä hallituksen esitystä eduskunnalle laiksi lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 88/2018).

Tutkielmassa tehdyn kuvailevan yhteenvedon ja lainsäädännön tulkinnan perusteella voin todeta, että lapsen mielipiteen selvittäminen osana lapsen osallisuuden vahvistamista muodostuu perheoikeudellisissa sopimuspalveluissa lapsen huoltajien ja sopimuksen vahvistamiseen delegoitujen lastenvalvojien tehtävien kautta. Lapsen toivomuksien ja mielipiteen selvittäminen lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa on ensisijaisesti huoltajien laissa säädetty velvollisuus. Lastenvalvojien tehtävänä on puolestaan vahvistaa, että lapsen toiveet ja mielipide lapsen huolto- ja tapaamisoikeusasiaan liittyen on selvitetty ennen sopimuksen vahvistamista. Vain erityistilanteissa lastenvalvoja selvittää lapsen toiveet ja mielipiteen keskustelemalla lapsen kanssa henkilökohtaisesti, jos se on tarpeen lapsen mielipiteen ja toivomusten selvittämiseksi, ja jos lapsi suostuu selvittämiseen.

Tämän tutkielman tulosten perusteella laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta tarkoitettu lapsen toiveiden ja mielipiteen selvittäminen sopimuksia vahvistaessa vaatii sopimuksia vahvistavalta työntekijältä erityistä ammattitaitoa, vaikka kyse olisikin riidattomasta tilanteesta, jossa vahvistetaan sopimus lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Tässä tutkielmassa analysoitujen aikaisempien tutkimusten perusteella, voin todeta, että perheoikeudellisissa sopimuspalveluissa on tarpeen saada lapsen toivomuksien ja mielipiteen selvittämiseen liittyen ohjeistusta ja suosituksia, jotta lapsen osallisuus, eli tässä yhteydessä lapsen toivomusten ja mielipiteen selvittäminen, turvattaisiin.