Kielen vakiintuneet ilmaisut ja vieraan kielen oppijan halukkuus kommunikoida kohdekielellä ovat molemmat erittäin ajankohtaisia tutkimuskohteita. Näiden ilmiöiden välistä suhdetta ei ole kuitenkaan tähän asti tutkittu lainkaan ja suomalaisten englannin oppijoiden osa kyseisten ilmiöiden tutkimuksessa on häviävän pieni. Tämän maisterintutkielman tavoitteena on täydentää alan kirjallisuutta selvittämällä, miten englannin kielen vakiintuneiden ilmaisujen hallinta vaikuttaa suomalaisten englannin kielen käyttäjien halukkuuteen kommunikoida kohdekielellä. Lisäksi tutkimuskohteena ovat iän ja sukupuolen mahdolliset vaikutukset näiden kahden tekijän väliseen suhteeseen.

Tutkimuksen aineisto kerättiin joulukuussa vuonna 2019 jaetulla nettikyselyllä, johon osallistui yhteensä 474 13-60+-vuotiasta suomalaista englannin kielen käyttäjää. Aineisto analysoitiin määrällisesti käyttämällä tilastomenetelmiä. Pearsonin korrelaatiokertoimet laskettiin muuttujien kesken ja niitä vertailtiin keskenään eri ikäryhmissä ja sukupuolen mukaan käyttämällä Fisherin z-muunnosta ja z-testausta.

Korrelaatiotutkimuksen päätuloksena oli vahva positiivinen korrelaatio (r =.54, p >.001) tutkittavien muuttujien välillä. Tämä tarkoittaa, että mikäli osallistuja hallitsi vakiintuneet ilmaisut hyvin, hän osoitti myös vahvaa halukkuutta kommunikoida englanniksi. Sukupuolella ei ollut merkittävää vaikutusta tekijöiden väliseen suhteeseen, mutta ikä vaikutti merkittävästi 20-39- ja 40-59-vuotiaiden välisessä vertailussa. Tulokset antavat lisää painoarvoa vakiintuneiden ilmaisujen tietoiseen huomioimiseen englannin kielen opetuksessa, sillä se voi konkreettisesti auttaa oppijoita olemaan aloitteellisia englannin kielen käyttäjiä niin luokkahuoneessa kuin sen ulkopuolellakin.