Kognitio ja liikkumiskyky heikkenevät ikääntyessä. Kognition osa-alueista erityisesti toiminnanohjausta tarvitaan tavoitteelliseen toimintaan ja sujuvaan liikkumiseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko kotona asuvien ikääntyneiden henkilöiden toiminnanohjauksen ja liikkumiskyvyn välillä yhteyttä sairaalajakson jälkeen.

Tutkimuksessa hyödynnettiin Iäkkäiden kuntoutujien fyysisen aktiivisuuden edistäminen (Promotion of physical activity, ProPa) -tutkimuksen aineistoa. Toiminnanohjausta arvioitiin Trail Making Test (TMT) -testillä alkutilanteessa ja liikkumiskykyä Short Physical Performance Battery (SPPB) -testistöllä alkutilanteessa sekä 3 ja 6 kuukauden kohdalla. Ryhmien välisiä eroja tarkasteltiin yksisuuntaisella varianssianalyysillä, ristiintaulukoinnilla (χ2) ja Kruskal-Wallisin testillä. Toiminnanohjauksen ja liikkumiskyvyn yhteyttä tarkasteltiin poikkileikkaus- ja pitkittäisasetelmassa lineaarisella regressioanalyysillä ja General Estimating Equation (GEE) -analyysillä.

Tutkittavat (n=100) olivat iäkkäitä (keski-ikä 79.4 ± 8.1 vuotta) ja liikkumiskyvyltään heikkokuntoisia (keskimääräinen SPPB-tulos kaikissa aikapisteissä <7 pistettä). Tutkittavien MMSE-testin keskiarvo oli 25.6 (± 2.6) pistettä. Heikko toiminnanohjaus oli yhteydessä heikompaan liikkumiskykyyn sekä alkutilanteessa että seurannassa (p≤0.01). Seurannassa liikkumiskyky parani kaikissa ryhmissä, ja aika (p<0.001) sekä ikä (p=0.004) olivat yhteydessä liikkumiskyvyn muutokseen. Heikon toiminnanohjauksen ryhmä paransi SPPB-summapistemäärää keskimäärin 1.4 pistettä vähemmän verrattuna hyvän toiminnanohjauksen ryhmään alku- ja loppumittauksen välillä (p=0.009). Vakioidussa mallissa toiminnanohjaus oli vahvemmin yhteydessä liikkumiskyvyn vaihteluun 6 kuukauden kohdalla (β=-0.240, p=0.033) kuin alkutilanteessa (β=-0.225, p=0.041), ja malli selitti liikkumiskyvyn vaihtelusta lopputilanteessa enemmän (34 %, p<0.001) verrattuna alkutilanteeseen (25 %, p<0.001).

Tutkimuksen johtopäätöksenä todetaan, että toiminnanohjaus ja liikkumiskyky ovat yhteydessä toisiinsa. On suositeltavaa, että heikon toiminnanohjauksen omaavat ikääntyneet henkilöt tunnistetaan sairaalavaiheessa ja selvitetään, millä tavoin heidän kuntoutumistaan tuetaan optimaalisella tavalla. Lisäksi, ikääntyneen väestön toiminnanvajavuuksien ennaltaehkäisemiseksi tulisi reagoida kognitiivisten toimintojen heikkenemiseen riittävän aikaisessa vaiheessa.