Lihavuuden hoidossa tavoitelluilla elintapamuutoksilla pyritään saavuttamaan 5-10 %:n pysyvä painonpudotus. Painonpudotus saavutetaan ylläpitämällä pitkäaikaista negatiivista energiatasapainoa. Energiatasapainon säätelyssä lihaksilla on keskeinen merkitys, koska lihasmassa vaikuttaa yksilön aineenvaihdunnan määrään. Lihasmassan merkitys on tunnistettu painonhallinnassa, mutta sen roolia painonpudotuksessa on tutkittu vähän. Painonpudotukseen yhdistetään usein runsas ja säännöllinen fyysinen aktiivisuus, sillä se lisää energiankulutusta. Aktiiviset yksilöt ovat tyypillisesti inaktiivisempia yksilöitä paremmassa kunnossa. Tutkimustieto on kuitenkin vähäistä siitä, miten fyysinen kuntotaso vaikuttaa painonpudotukseen. Tämän pro gradu – tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää onko elintapahoidon aloitusta edeltävällä lihasmassan määrällä ja fyysisen kunnon tasolla merkitystä painonpudotuksen onnistumiseen kuuden kuukauden hoitojakson aikana. Tutkimuksessa selvitettiin myös miten elintapa- ja käyttäytymistekijät eroavat vähintään 5 %:n painonpudotustavoitteessa onnistuneiden ja niiden välillä, jotka eivät saavuttaneet painonpudotustavoitetta. Tutkimus toteutettiin Keski-Suomen keskussairaalan liikuntalääketieteen poliklinikan potilailla, joilla kehonpainoindeksi ylitti 30 kg/m2 (n=16). Lihasmassaa mitattiin bioimpedanssianalyysillä ja fyysistä kuntoa kuuden minuutin kävelytestillä, Ortonin testistön toistokyykistystestillä ja yläraajojen dynaamisella toistotestillä. Yleistä lihasvoimaa mitattiin puristusvoimamittarilla. Potilaiden elintapa- ja käyttäytymistekijöitä selvitettiin kyselylomakkeella. Aineiston analyysit suoritettiin ei-parametrisilla menetelmillä ja potilaat jaettiin painonpudotuksen onnistumisen mukaan kahteen ryhmään ryhmien välistä vertailua varten. Tutkimustuloksissa havaittiin, että neljä potilasta onnistui painonpudotustavoitteessa. He pudottivat painoaan enemmän ensimmäisen kolmen (p<0.05) ja kuuden (p<0.01) kuukauden aikana verrattuna niihin, jotka eivät saavuttaneet painonpudotustavoitetta (n=12). Alkutason lihasmassan määrä ei merkitsevästi vaikuttanut painonpudotuksen määrään. Koko ryhmällä alkutason heikompi kestävyyskunto oli yhteydessä suurempaan painonpudotuksen määrään (r=-0.51, p<0.05) ja ensimmäisen 3kk:n painonpudotus oli vahvasti yhteydessä suurempaan painonpudotukseen 6kk:n aikana (r=-0.86, p<0.001). Alkutason kestävyyskunnolla, lihaskunnolla, lihasvoimalla eikä elintapa- ja käyttäytymistekijöillä ollut merkitsevää eroa ryhmien välillä. Kyselylomakevastausten perusteella painonpudotuksessa onnistuneilla havaittiin olevan jonkin verran myönteisempi terveyskäyttäytyminen. Tutkimuksen päätulokset ovat ristiriidassa verrattuna aikaisempaan tutkittuun tietoon, joissa suurempi lihasmassan määrä ja parempi kuntotaso ovat olleet yhteydessä suurempaan painonpudotukseen. Tutkimus vahvistaa nykyistä käsitystä painonpudotukseen vaikuttavista heterogeenisistä tekijöistä ja siitä, että varhainen sitoutuminen elintapamuutoksiin ennustaa myönteisiä pidempiaikaisia tuloksia painonpudotuksessa. Tutkimustuloksia ei voida luotettavasti yleistää laajempaan väestöön, sillä tutkimuksen aineisto oli hyvin pieni.