Tässä laadullisessa tutkimuksessa tarkastellaan suomea toisena kielenä puhuvien lasten kielen käyttöä leluttomassa leikissä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää suomen kielen merkitystä S2-oppijoille sekä sitä, minkälaisia haasteita ja onnistumisia lasten keskinäisessä vuorovaikutuksessa esiintyy. Tutkimuksen aineisto muodostui tutkijan etnografisin menetelmin keräämästä videomateriaalista sekä Papilio-tutkimushankkeen vastaavasta aineistoa. Aineisto kerättiin seuraten lasten keskinäisiä leikkejä Papilio-hankkeen mukaisten lelujen vapaapäivä –tuokioiden aikana. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkittavat olivat 5–6-vuotiaita lapsia. Suomen kielen merkitys S2-lapsille näyttäytyi erityisesti kielen käyttämisessä sekä lasten keskinäisen kieliympäristön moninaisuudessa. Suomea käytettiin leikin kielenä ja omien ajatusten ilmaisun kielenä. Kieliympäristössä keskiössä olivat S2-lasten tavat hyödyntää muiden lasten käyttämää suomen kieltä omassa kielenoppimisessaan, mutta myös muiden lasten kiinnittämä huomio S2-lasten puhumaan suomeen. Leikeissä tapahtuvan vuorovaikutuksen haasteina S2-lapsilla havaittiin olevan toisinaan kielitaidon riittämättömyys sekä lapsen kyvyttömyys päästä vaikuttamaan leikkien sisältöön ja kulkuun, mutta toisaalta aineistosta ilmeni myös onnistumisia näihin seikkoihin liittyen. Muita myönteiseen vuorovaikutukseen ja siinä pärjäämiseen vaikuttavia tekijöitä havaittiin olevan muiden lasten tarjoama apu kielellisissä vaikeuksissa sekä lasten hyvät ystävyys- ja toverisuhteet.