Pro gradu -työni käsittelee kansakoululaitosta kahden jyväskyläläisen kasvatusopillisen aikakauslehden kautta. Lehdet ilmestyivät 1860–luvulla ja 1870–1880 -luvuilla. Kansakoulua kohtaan koettiin epävarmuutta niin ylemmissä kuin alemmissakin säädyissä, ja näin ollen Jyväskylän seminaarin lehtorit alkoivat julkaista kansakoulun asioita käsitteleviä lehtiä pyrkien poistamaan näitä ennakkoluuloja ja vahvistamaan koulun asemaa. Koti ja koulu: sanomia lasten kasvattajille ja Kansakoulu: kasvatus-opillinen sanomalehti käsittelivät koululaitosta filosofisista pohdinnoista käytännön järjestelyihin, ja pyrkivät tällä kasvattamaan koulun suosiota.

Diskurssianalyysin keinoja käyttämällä tutkin, miten lehdet puolustivat kansakoulun olemassaoloa ja kuvasivat sen kasvatustehtäviä sekä miten sukupuolet näyttäytyivät aineistossa. Tutkimuksessa kasvatus nousi merkittävimmäksi teemaksi, ja kasvatuksen kautta käsiteltiin teemoina kansakunnan muotoutumista ja tulevaisuutta sekä sukupuolten rooleja yhteiskunnassa. Kansakoululaitos nähtiin keinona kehittää kansakuntaa eteenpäin. Nainen esitettiin ideaalitilanteessa vahvasti kasvattajana ja mieheltä odotettiin yhteiskunnallista osallistumista. Myös tyttöjen opetuksesta kirjoitettaessa painotettiin kasvattajuuden merkitystä. Poikien rooli ei noussut aineistossa vahvasti esille. Mies koettiin soveltuvan kasvattamaan oman sukupuolensa edustajia. Sen sijaan nainen koettiin pystyvämmäksi kasvattamaan kumpaakin sukupuolta. Silti suurin osa tuon aikaisista opettajista oli vielä miehiä, vaikka opettajaseminaarissa sukupuolijakauma oli tasainen. Yhteis- ja erillisopetus tulivat esille sukupuolia yhdistävinä tai erottavina tekijöinä. Yhteisopetusta pidettiin aineistossa kummallekin sukupuolelle hyödyllisenä. Silti liikunnassa ja käsitöissä yhteisopetuksenkin kannattajat näkivät erillisopetuksen olevan tarpeen.

Aikana, jolloin lasten koulunkäynti ei ollut pakollista ja kansa koki sen vieraana, kasvatusopilliset aikakauslehdet toivat esille syitä, miksi lasten opetus oli tärkeää ja merkittävää. Lehdet eivät välttämättä tavoittaneet sitä yleisöä, johon halusivat eniten vaikuttaa. Silti ne osallistuivat aikansa filosofiseen keskusteluun kasvatuksellisista ja yhteiskunnallisista muutoksista ja toivat esille myös vähemmistön näkökulmia kasvatukseen liittyen.