Kotihoidossa olevien asiakkaiden keski-ikä nousee ja terveydentila heikkenee, minkä vuoksi aliravitsemuksen riski palvelun käyttäjillä kasvaa. Aliravitsemuksen terveydelliset haitat tiedetään hyvin, mutta aliravitsemuksen ja iäkkäiden ihmisten elämänlaadun välisiä yhteyksiä on toistaiseksi tutkittu vielä vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko ravitsemuksella yhteyttä 65–95-vuotiaiden kokemaan elämänlaatuun kotihoidossa. Tutkimus toteutettiin osana Keski-Suomen maakunnan vanhuspalvelujen kotihoidossa tehtävää tutkimusta. Tutkimuksessa oli mukana kolmen keskisuomalaisen kunnan kotihoidon asiakkaita (n=69). Suurin osa tutkittavista (61 %) oli yli 80-vuotiaita ja naisten osuus koko joukosta oli 70 %. Ulkona heistä liikkui 81 % joko apuvälineen kanssa tai ilman. Suurimmalla osalla (84 %) kotihoidon palvelut olivat jatkuneet yli vuoden. Tutkimus toteutettiin pääosin kotihaastatteluna strukturoitua kyselylomaketta käyttäen. Ravitsemustilannetta arvioitiin Mini Nutritional Assessment (MNA)-mittarilla ja lisäkysymyksillä. Parempaa ravitsemustilannetta kuvaa pisteet 24 - 30 ja huonompaa 23.5 tai sitä alhaisempi pistemäärä. Elämänlaatumittarina käytettiin Maailman terveysjärjestön elämänlaatumittarin lyhyempää versiota (WHOQOL-BREF). Tilastollisina menetelminä käytettiin frekvenssijakaumien tarkastelua ja riippumattomien otosten t-testiä. Ravitsemustilanteen ja elämänlaadun yhteys oli tilastollisesti merkitsevä yleisen elämänlaadun kokemuksessa (P= 0.025). Paremmassa ravitsemustilanteessa olevat kokivat yleisen elämänlaatunsa paremmaksi kuin heikommassa ravitsemustilanteessa olevat. Samanlainen yhteys oli myös elämänlaadun sosiaalisessa ulottuvuudessa (P=0.012). Paremmassa ravitsemustilanteessa olevat kokivat sosiaalisen elämänlaatunsa paremmaksi kuin heikommassa ravitsemustilanteessa olevat. Sen sijaan ravitsemuksen yhteydestä elämänlaadun fyysiseen, psyykkiseen ja ympäristö-ulottuvuuteen ei saatu tilastollisesti merkittävää näyttöä, mutta tulokset olivat samansuuntaiset kuin sosiaalisessa ulottuvuudessa. Yhteiskunnallisesti tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi vanhuspalveluissa ennaltaehkäisevän työn suunnittelussa ja kehittämisessä. Väestötasolla ravitsemustilan kohentuminen voisi parantaa iäkkään väestön elämänlaatua. Tällä voisi olla yhteiskunnan menoja hillitsevä vaikutus niin palvelujen tarpeen kuin kustannusten kehityksenkin suhteen.