Tutkielma pyrkii nostamaan esiin syömishäiriöiden, mutta tässä työssä kohdennetusti anoreksian, merkityksellisyyttä. Työ pyrkii hahmottamaan anoreksian moniselitteistä luonnetta ja perustelemaan, että "anorektista maailmaa" ja siinä elävää subjektia ei voida riittävällä tavalla ymmärtää ainoastaan lääketieteellisen lähestymistavan kautta, fysiologisena objektikehona.

Tutkielmassa tuodaan esiin, kuinka bulgarialais-ranskalaisen filosofin Julia Kristevan abjektin ja abjektion käsitteet soveltuvat anorektisen ruumiillisuuden epäpuhtauden kokemuksen tarkasteluun. Abjektiolla tarkoitetaan vastenmielisyyden tunnereaktiota, jonka jokin itseen nähden ulkoinen aiheuttaa. Abjekteiksi olioiksi tutkielmassa määrittyvät ensisijaisesti epäpuhtaiksi mielletyt ruoat. Abjekteihin yhdistyy ajatus epäpuhtaudesta, jota käsitellään tutkielmassa muun muassa Mary Douglasin ja Anne Puurosen tutkimusten kautta. Tutkielmassa tarkastellaan ruokaa abjektina ja ruoan abjektia suhdetta anorektiseen subjektiin, jolloin voidaan esittää ajatus ruoan puhtauden ja epäpuhtauden merkityksestä ”anorektisessa maailmassa” elävälle. Ensisijaiseksi kiinnostuksen kohteeksi työssä nousevat kulttuuriset ja yhteiskunnalliset merkityksenannot sekä niiden yhteys anorektisen ruumiillisuuden kokemuksiin. Näiden kokemusten tarkastelun tutkielmassa mahdollistaa Maurice Merleau-Pontyn ruumiinfenomenologian soveltaminen.

Tutkielmassa yhdistetään sen teoreettinen viitekehys yhteiskunnallisen ja kulttuurisen tason tarkasteluun epäpuhtauden merkityksistä koskien ruumiillisuutta, ruokaa, syömistä ja moraalia. Lisäksi esitellään, kuinka abjektion kokemus voi olla anorektiselle subjektille mahdollistava tekijä alkaa merkityksellistämään ruokaa uusin tavoin, jolloin voidaan löytää anoreksiasta vapaa subjektiviteetti.