Tutkielmassani tutkin sitä, millaisia sosiaalipalveluja syrjäytymisvaarassa olevat tai jo mahdollisesti syrjäytyneet radikalisoituneet muslimitaustaiset maahanmuuttajat kokevat tarvitsevansa, saivatko he tarvitsemiaan palveluita ja millaisia kokemuksia heillä oli sosiaalipalveluista. Tämän lisäksi selvitän myös sitä millaisia kokemuksia heillä oli muslimiyhteisön ja oman etnisen yhteisön tarjoamasta tuesta.

Tutkielmani keskeisiä käsitteitä ovat kotoutuminen, maahanmuuttajien kanssa tehtävä sosiaalityö ja sosiaalipalvelut, syrjäytyminen sekä radikalisaatio. Tutkielmani on laadullinen tutkimus ja toteutin tutkielman kirjallisuuskatsauksena, johon yhdistin laadullista aineistoa. Laadullisen aineiston sain haastattelemalla teemahaastattelun keinoin kahta Suomessa asuvaa nuorta aikuista muslimia, joita suojelupoliisi eli SUPO ja mahdollisesti oma yhteisö on pitänyt radikalisoituneina.

Tutkielmani perusteella kävi ilmi, että vaikka suomalainen yhteiskunta tähtää maahan- muuttajien kototutumiseen, yhteiskuntaan integroitumiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin eri toimenpitein niin silti on syrjäytymisvaarassa olevia tai mahdollisesti jo syrjäytyneitä muslimitaustaisia maahanmuuttajia, jotka eivät saa kaipaamiaan ja tarvitsemiaan sosiaalipalveluja. Heidän kohdallaan myös muslimiyhteisön ja oman etnisen yhteisön tuki on ollut riittämätöntä. Yksikään viranomais-, järjestö- tai yhteisötaho ei pysty yksin vastaamaan syrjäytymisvaarassa olevan tai mahdollisesti jo syrjäytyneen muslimitaustaisen radikalisoituneen maahanmuuttajan tarpeeseen. Sen vuoksi on tärkeää, että julkinen sektori, yksityinen sektori ja kolmas sektori yhdessä luovat puitteet avun tarjoamiselle.