Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden määrää eri asuinpaikoissa sekä tarkastella äidin ja isän sosiaalista tukea tyttöjen ja poikien liikuntaharrastukselle. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää vanhempien sosiaalisen tuen ja asuinpaikan yhteyksiä lasten ja nuorten fyysiseen aktiivisuuteen. Vanhempien sosiaalinen tuki sisälsi kannustamisen, kyyditsemisen liikuntaharrastuksiin, lapsen kanssa liikkumisen, liikunnan seuraamisen, liikuntakulujen maksamisen ja liikunnasta keskustelemisen.

Aineistona käytettiin ”Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa 2016” (LIITU)- tutkimuksessa kerättyä oppilasaineistoa (Kokko ym. 2016). Tutkimuksen kohdejoukkona olivat kolmas-, viides-, seitsemäs- ja yhdeksäsluokkalaiset (n=7565). Tutkimuksen aineisto kerättiin internet-pohjaisella kyselylomakkeella. Muuttujien välisiä yhteyksiä selvitettiin ristiintaulukoinnin ja khiin neliö-testin avulla. Lisäksi vanhempien sosiaalisen tuen yhteyttä tyttöjen ja poikien fyysiseen aktiivisuuteen analysoitiin käyttämällä Pearsonin korrelaatioanalyysiä. Vanhempien sosiaalisen tuen ja asuinpaikan yhteyksiä lasten ja nuorten fyysiseen aktiivisuuteen tutkittiin lineaarisella regressioanalyysillä.

Viikoittaiseen liikuntasuositukseen yltäviä lapsia ja nuoria oli enemmän kaupungissa (33 %) kuin maaseudulla kirkonkylän tai asutuskeskuksen ulkopuolella (27 %). Vanhempien sosiaalisen tuen muodoista yleisimpiä olivat liikuntaharrastuksiin kannustaminen ja liikuntakulujen maksaminen. Vanhempien liikkuminen yhdessä lapsen kanssa oli sosiaalisen tuen muodoista harvinaisin. Melkein kaikki vanhempien sosiaalisen tuen muodot olivat lasten mukaan yleisempiä kaupungissa kuin maaseudulla asuvilla. Kyyditseminen poikkesi muista tukimuodoista niin, että asutuskeskuksen ulkopuolella asuvat lapset kokivat saavansa äideiltä enemmän liikuntaharrastuksiin kyyditsemistä kuin kaupungissa asuvat. Vanhempien tuki, äidin ja isän tuki erikseen ja asuinpaikka olivat yhteydessä lasten ja nuorten fyysiseen aktiivisuuteen, mutta regressiomallien selitysosuudet jäivät melko mataliksi.

Lasten ja nuorten vähäisempään fyysiseen aktiivisuuteen maaseudulla saattaa vaikuttaa rakennettujen liikuntapaikkojen ja urheiluseurojen vähyys sekä pitkät välimatkat kodin ja liikuntapaikkojen välillä. Kyyditsemisen suurempi osuus maaseudulla kirkonkylän tai asutuskeskuksen ulkopuolella saattaa selittyä haja-asutusalueiden suuremmilla välimatkoilla ja julkisen liikenteen vähyydellä. Tämä tutkimus vahvisti aiempia tutkimustuloksia siten, että vanhempien sosiaalinen tuki on tärkeässä roolissa lapsen ja nuoren liikkumisen kannalta. Lisäksi saatiin vahvistusta siihen, että maaseudulla asuvien lasten ja nuorten liikuntamahdollisuuksia tulisi tukea ja kehittää nykyistä enemmän.