Tämän tutkimuksen aineisto koostuu pääasiassa kahdesta elokuvasta: musikaali elo- kuva Pink Floyd the Wall (1982) ja konserttitallenne Roger Waters’ the Wall (2014). Nämä kaksi elokuvaa ovat eri vuosikymmenenä totutettuja versioita samasta narratiivista. The Wall narratiivi on ajan kuluessa muuttunut yhä poliittisemmaksi sisällössään ja toteutuksessaan. Pinnallisin puolin se kertoo tarinan eristäytyneestä rock tähdestä, mutta abstraktilla tasolla se kuvaa modernia yksinäi- syyttä ja totalitarismia. Tutkimukseni päämääränä on selvittää mikä on narratiivin välittämän totali- tarismi kuvan poliittinen viesti.

Narratiivin totalitarismi teemaa olen lähestynyt Hannah Arendtin poliittisen teorian nä- kökulmasta. Hyödynnän erityisesti hänen teoksiaan The Origins of Totalitarianism ja The Human Condition. Itse narratiivin juonen ja symboliikan tulkintaan olen pääasiassa hyödyntänyt Northrop Fryen narratiivista teoriaa, jonka hän esittää teoksessa Anatomy of Criticism. Olen pyrkinyt yhdistä- mään nämä kaksi eri näkökulmaa (poliittinen ja narratiivinen) lähestymällä aineiston tulkintaa her- meneuttisesti. Hermeneutiikan edustajina olen hyödyntänyt pääasiassa Hans Georg Gadamerin teosta Truth and Method.

Olen jakanut analyysin kolmeen pääkappaleeseen. Ensimmäinen kappale Bulding the Wall käsittelee narratiivissa esiintyviä yksinäisyyteen ja totalitarismiin johtavia yhteiskunnallisia syitä. Toinen kappale Behind the Wall tulkitsee narratiivissa välitettyä yksinäisyyden ja totalitarismin kuvaa ja niiden välistä yhteyttä. Kolmannessa kappaleessa tulkitsen millaisia ratkaisuja narratiivi esit- tää totalitarismin ja yksinäisyyden vastustamiseksi.

Tutkimukseni valossa narratiivissa kuvattu yksinäisyys ja totalitarismi näyttäytyvät toistensa metaforana. Tutkimukseni osoittaa, että The Wall narratiivin viimeisin versio hyödyntää totalitarismi kuvastoa nykyisten hallintojen toimien kritisointiin. Narratiivin keskeisin viesti kehottaa ihmisiä tämänkaltaisten totalitarististen toimien tarkkailuun ja kollektiiviseen vastustamiseen.