Artikkeli käsittelee diskursiivis-materiaalisen lähestymistavan soveltamista pianonsoiton tutkimukseen. Pianonsoitto tutkimuskohteena on hedelmällinen diskursiivis-materiaalisuuden ymmärtämiselle, koska se on ensisijaisesti erilaisia tekoja. Pedagogisessa ympäristössä nuottikuvaan eksplisiittisesti ja implisiittisesti kirjoitetut soitto-ohjeet realisoidaan opettajan avustuksella soivaksi musiikiksi. Nuottikirjoituksen lisäksi opettaja auttaa oppilasta saavuttamaan tavoitellun soittotuloksen verbaalien ja non-verbaalien soittoohjeiden avulla. Soitto-ohjeet voivat olla metaforiakin. Kun opettaja korjaa oppilaan soittoasentoa käsillään, soittajan keho on käsin muokattavaa materiaalia samaan tapaan kuin tanssinopetuksessa. Olen tehnyt tutkimusta musiikkioppilaitoksessa, josta on asianmukaisesti pyydetty tutkimuslupa. Tutkimuksen painopiste on teoreettinen, mutta siihen sisältyy myös kenttätyötä: osallistuvaa havannointia (kinesteettinen empatia) ja haastattelut. Olen havainnoinut pianonsoitonopetustilanteita yksityisopetustilanteissa. Diskursiivis-materiaalisuutta on hankala tutkia ilman kenttätyön tuomaa konkretiaa, vaikka samat asiat olisivat intuitiivisesti ymmärrettävissä omien aikaisempien pianonsoitto- ja opettamiskokemusten kautta. Tutkimuksen tässä vaiheessa pianonsoitto näyttäytyy minulle monisyisenä diskursiivis-materiaalisena ilmiönä (Barad 2008). Diskursiivis-materiaaliset käytännöt muokkaavat soittajan ruumiillisuutta, sillä diskursiivinen ja materiaalinen muodostavat aina jollain tavalla toisiaan. Pianonsoitossa diskursiivinen ja materiaalinen yhdistyvät monella tavalla: jokainen soittaja-soitin -yhdistelmä on ainutlaatuinen ja jokainen musiikkiteoksen esitys ainutkertainen. Diskursiivinen sisältää erilaisia pianonsoittoon liittyviä/ sisältyviä diskursseja. Materiaalisuus on soittavan ruumiin, soittamisen ja musiikki-instrumentin konkreettisuutta. Diskursiivista ja materiaalista on mahdollista yhdistää luomalla yhteyksiä liikkeiden, sanojen (sanalliset ohjeet, arvioinnit), kehon ominaisuuksien ja niistä tehtävien huomioiden välille (ks. esim. Väätäinen 2003).