Vainoaminen (engl. stalking) on 1900-luvulla yleistynyt väkivallan muoto. Vainoamisen yleistyminen selittyy osin kulttuurin muutoksella. Aikaisemmin sosiaalisesti hyväksyttynä pidetty käytös on muuttunut ensin tuomittavaksi ja lopulta rikolliseksi. Vainoamisen kriminalisointi alkoi länsimaissa 1990-luvulla. Vaikka vainoaminen on suhteellisen yleistä, se tunnetaan ilmiönä heikosti. Vainoamiseen liitetään myyttejä, jotka vastaavat ilmiötä vain osittain. Osa myyteistä on vahvasti esillä vainoamisen representaatiossa. Median rooli on näin kahtaalla: toisaalta se tekee vainoamista tunnetuksi, toisaalta vahvistaa myyttejä. Artikkeli tarkastelee vainoamista ja sen representaatiota. Vainoamisen ilmiö esitellään lyhyesti, minkä jälkeen tuodaan esiin vainoamisen representaation ongelmia niin populaarikulttuurissa kuin viestinnässä. Esimerkkeinä käytetään todellisia vainoamistapauksia ja Clint Eastwoodin ohjaamaa vainoamisesta kertovaa elokuvaa Play Misty for Me (1971), suomeksi Yön painajainen. Lopuksi kysytään, kuinka taiteiden tutkimus, erityisesti musiikkitiede, voi tutkia vainoamista.