Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani oulunsalolaisten lukiolaisnuorten puhekieltä. Tutkimusaineistoni koostuu kahdeksasta puolen tunnin pituisesta parikeskustelusta, jotka olen tallentanut Oulunsalossa kesäkuussa 2014. Tutkimuksessani on yhteensä kuusitoista kielenopasta, joista puolet on tyttöjä ja puolet poikia. Keskenään keskustelevat kielenoppaat ovat samaa sukupuolta.

Tutkimuksessani tarkastelen kielellistä variaatiota kolmen kielenpiirteen osalta, jotka ovat yksikön 1. ja 2. persoonan pronominivariantit, erikoinen imperfekti ja inessiivin päätevariantit. Tarkastelen, vaikuttavatko variaatioon sukupuoli, keskustelukumppanin käyttämä kieli ja kielensisäinen hierarkia. Tavoitteenani on variationistisen ja vuorovaikutuksellisen sosiolingvistiikan keinoin selvittää, miten kielenpiirteet edustuvat oulunsalolaisnuorten puheessa. Keskusteluanalyysin metodia sovellan koodinvaihdon ja akkommodaation tarkastelussa.

Tutkimukseni mukaan nää- ja sää-variantit edustuvat kielenoppaiden puheessa tasaisesti. Nää-variantin osuus on 54,2 % ja sää-variantin 45,1 % kaikista aineistossa esiintyneistä yksikön 2. persoonan pronominivarianteista. Mää-variantti esiintyy 88-prosenttisesti. Erikoisten imperfektien osuus on 36,5 % ja yksisinäis-s:llisen inessiivin osuus 41,3 % kaikista mahdollisista tapauksista.

Tutkimistani kielenpiirteistä erityisesti pronominivariantit ja inessiivin päätevariantit varioivat sukupuolen kanssa. Yksikön 2. persoonan pronomineista pojat suosivat paikallista nää-varianttia ja tytöt puolestaan laajalevikkistä sää-varianttia. Yksikön 1. persoonan pronominivarianteista tytöt käyttävät lähes yksinomaan mää-variantin pitkä- tai lyhytvokaalista muotoa. Pojat käyttävät pitkävokaalisen mää-variantin rinnalla ite- ja meikä-variantteja. Toisinaan poikien puheesta puuttuu ilmisubjekti kokonaan, mikä selittää yksikön 1. persoonan pronominiesiintymien määrän suurta eroa tyttöjen ja poikien välillä. Pojilla miltei kaksi kolmasosaa inessiivitapauksista on yksinäis-s:llistä muotoa, kun taas tytöillä niiden esiintymät jäävät alle kuudennekseen. Erikoinen imperfekti ei varioi sukupuolen kanssa yhtä selvästi kuin edellä mainitut kielenpiirteet. Pojat käyttävät erikoista imperfektiä 43-prosenttisesti ja tytöt 31-prosenttisesti.

Tutkimukseni mukaan keskustelukumppaneilla on vain vähän vaikutusta toistensa pronominivarianttien, erikoisen imperfektin ja inessiivin päätevarianttien käyttöön. Koodinvaihtoa esiintyy useilla kielenoppailla erityisesti nää- ja sää-varianttien, mää- ja ite- varianttien, erikoisen ja yleiskielisen imperfektin sekä inessiivin -sA- ja -ssA-päätteiden välillä. Toisinaan koodinvaihto on satunnaista ja kertoo kielenoppaiden kielen resursseista, toisinaan koodinvaihdolla osoitetaan kielen erilaisia merkityksiä. Kielensisäinen hierarkia määrittää osaltaan tarkastelemieni kielenpiirteiden esiintymistä. Pronominivarianteilla on erilaisia tehtäviä ja ne esiintyvät tietyissä syntaktisissa asemissa. Erikoiset imperfektit keskittyvät tiettyihin verbeihin, ja yksinäis-s:llisen inessiivin esiintyminen liittyy usein arkikielen konteksteihin.

Tutkimukseni osoittaa nää- ja mää-pronominivarianttien, erikoisen imperfektin sekä yksinäis-s:llisen inessiivin yhä elävän Oulun seudun murteessa. Tutkimukseni tulos myötäilee piirteiden esiintyvyyden ja sukupuolittaisen varioinnin osalta Oulun seudun murteesta tehtyjen tutkimusten havaintoja.