Tutkin pro gradu -työssäni miesten ja naisten argumentointia kokoustilanteessa. Puhekielistä argumentointia ei ole tutkittu suomen kielestä kovinkaan paljoa, joten aiheeni antaa nykytutkimukselle uutta tietoa. Tavoitteeni on ollut kategorioida ja analysoida miesten ja naisten käyttämät argumentointitavat mahdollisimman kattavasti, ja näiden kategorioiden pohjalta tehdä päätelmiä molempien sukupuolten argumentointitavoista. Aineistonani on 1t 20min mittainen nauhoite Oulun yliopiston edustajiston kokouksesta syksyltä 2010. Valitsin kokouksen, jotta voisin tehdä tutkimukseni aineistosta, jossa esiintyy suunniteltua ja harkittua argumentointia. Nykyinen moderni argumentoinnin tutkimus tarkastelee alaa käytännön kielen kannalta, ja tähän pyrin myös omassa tutkimuksessani. Pääteoriani on Chaïm Perelmanin ja Lucie Olbrechts-Tytecan kehittämä argumentointiteoria, joka jakaa argumentit neljään pääluokkaan: kvasiloogisiin, todellisuuden rakenteeseen perustuviin, todellisuuden rakennetta luoviin ja erotteleviin argumentteihin. Lisäkseen teoria syventyy tarkasti argumentoinnin taustaoletuksiin eli premisseihin, yleisön käsitteeseen ja argumentoinnin kulkuun. Tämän teorian rinnalle otin mukaan Marja-Liisa Kakkuri-Knuuttilan kirjoittaman teoksen, jossa hän selittää argumentoinnin historiasta, olemuksesta ja tutkimisesta tarkemmin. Valitsin teoksen, sillä se käsittelee argumentointia erityisesti suomen kielen kannalta ja sain sitä kautta lisätukea omille päätelmilleni. Otin työhöni teoriataustaksi mukaan myös gendertutkimuksen, sillä erityisesti sukupuolten välisten erojen tutkiminen voi antaa argumentoinnista aiempaa erilaisemman kuvan. Keskustelunanalyysia käytin tutkimuksessani litteroinnin välineenä. Lisäksi jaoin aineistosta löytyneet argumentit oman kategoriointini mukaan, sillä löytämäni argumentit sisälsivät monia usein toistuvia kielellisiä piirteitä. Analysoin tutkimuksessani kahdella tavalla: Perelman ja Olbrechts-Tytecan teorian mukaisella ja oman jakoni mukaisella tavalla. Ensimmäisessä analyysiluvussa käyn läpi yleisimmin aineistossani käytetyt argumentointitekniikat, sillä katson niiden antavan tietoa, jota mahdollisesti voi yleistää. Pohdin myös kyseisten ryhmien käytön määrän syitä. Toisessa, omaan metodiini perustuvassa analyysissa tarkastelen löytämiäni kielellisiä kategorioita selvittääkseni, millaisia piirteitä suomen kielessä on mahdollista käyttää argumenttien muodostamiseen. Tutkimukseni tulokset tukevat useita aiempia tutkimuksia, sillä molemmissa analyysiluvuissa näkyy, että miehet käyttävät kieltä formaalimmin kuin naiset. Tutkimukseni ei kuitenkaan näytä syitä tähän, vaan osoittaa vain että näin on. Tässä työssä esittämäni pohdinnat syistä perustuvat omaan intuitiooni kielenkäyttäjänä. Tutkimuksen toistaminen uusissa, hieman samankaltaisissa olosuhteissa olisikin argumentoinnin tutkimuksen kannalta hyödyllistä.