Korkean ryhmäkiinteyden on sekä puolustusvoimien että useiden tutkijoiden toimesta todettu olevan sotilasjoukon koulutusta, taistelutoimintaa sekä ryhmäjäsenten hyvinvointia parantava ja tehostava tekijä. Ryhmäkiinteyttä käsittelevä kirjallisuus ja tutkimus tunnistavat useita ryhmätason ilmiöitä ja prosesseja, joiden katsotaan parantavan joukon kiinteyttä, mutta yksilön toiminnan ja käyttäytymisen vaikutusta koettuun kiinteyteen on tutkittu hyvin vähän. Tässä tutkimuksessa kiinteyttä tarkasteltiinkin yksilön ominaisuuden, eli hänen yksilöllisten arvojensa, ja niiden mukaisen toiminnan ja käyttäytymisen näkökulmasta. Arvojen voidaan katsoa ohjaavan yksilön käyttäytymistä ja valintoja useissa tilanteissa. Eri arvotyyppien ja niitä ilmentävän käyttäytymisen voidaan katsoa monelta osin olevan ainakin teoreettisen tarkastelun perusteella yhteydessä ryhmäkiinteyden kehittymistä ja ylläpitämistä edistävään yksilön käyttäytymiseen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko Schwartzin arvoteorian mukaisten arvotyyppien tärkeänä tai vähän tärkeänä pitämisellä yhteyttä korkeaan tai matalaan ryhmäkiinteyteen tai sen osa-alueisiin. Tutkimus toteutettiin survey-tutkimuksena Karjalan prikaatin kahdessa perusyksikössä. Tutkimuksen kyselyyn vastasi 217 1/2016 saapumiserän varusmiesjohtajaa ja 2/2016 saapumiserän miehistön jäsentä. Varusmiesten arvoja kartoitettiin Schwartzin PVQ-21 -arvomittarilla ja heidän joukossaan kokemaa kiinteyttä varusmiespalveluksen kontekstiin muokatulla ja suomennetulla Sieboldin ja Kellyn PCI -ryhmäkiinteys-mittarilla. Ennen varsinaista tutkimusaineiston analyysia, käytettyjen mittarien toimivuus tässä aineistossa testattiin faktorianalyyseilla sekä aineisto jaettiin koetun kiinteyden perusteella korkean ja matalan kiinteyden ryhmiin. Tutkimuskysymyksiin vastattiin varianssi- ja regressioanalyyseilla. Varianssianalyyseja käytettiin selvitettäessä perusyksiköiden organisaatioiden mukaisten ryhmien sekä taustamuuttujien ja koetun kiinteyden perusteella tehtyjen ryhmien välisiä eroja koetun kiinteyden sekä arvojen suhteen. Regressioanalyyseissa koetun kiinteyden astetta pyrittiin selittämään varusmiesten arvotyypeillä. Tutkimuksen tulosten perusteella ainoastaan yhdenmukaisuus selittää kaikkien kiinteyden osa-alueiden (horisontaalinen, vertikaalinen ja organisatorinen) astetta. Myös korkean ja matalan kiinteyden ryhmien väliset erot yhdenmukaisuuden ja kolmen muun arvotyypin tärkeänä pitämisessä tukevat tätä havaintoa. Yhdenmukaisuuden voidaan tämän tutkimuksen tulosten sekä sen Schwartzin arvoteorian mukaisen määritelmän perusteella katsoa olevan yhteydessä varusmiesten kokemaan ryhmäkiinteyden voimakkuuteen. Arvotyypeillä kyettiin tässä tutkimuksessa kuitenkin selittämään vain 10–15 prosenttia koetun kiinteyden asteesta. Voidaankin siis todeta, että arvojen lisäksi monet muut tekijät vaikuttavat ryhmäkiinteyden kehittymiseen ja ylläpitämiseen. Puolustusvoimien tulisi tästä huolimatta tuoda varusmieskoulutuksessaan entistäkin selkeämmin esille yhdemukaisuusarvojen tärkeyttä toiminnassaan, sillä sen voidaan osaltaan katsoa olevan yhteydessä korkean kiinteyden kehittymiseen.