Digitoitu dokumentti on kirjoitettu kosmoskynällä vaaleanruskeakantiseen pieneen muistiinpanolehtiöön. Dokumentti sisältää kaksi jaksoa romaanista <em>Jauhot</em> sekä novellin <em>Atomintutkija Fulmarin tapaus</em><em></em>. Lehtiössä on myös repliikkejä vuoropuhelusta <em>Arctic Furyyn. </em><br /><br />Vihkossa on kaksi jaksoa romaanista <em>Jauhot</em>, ensimmäinen alkaa kesken sanan: "-han kairoilta. Koko hänen elämänsä oli ollut yhtä lähtemistä, vaikka hän ei ollut tuosta taahan päässyt". Ensimmäisessä jaksossa Sakari-vaari kokee epäoikeudenmukaiseksi, ettei hätäaputyöhön kykenemättömille anneta kruununjauhoja. Hän päättää varastaa säkin, mutta vanhuuden heikkouttaan ei jaksa vetää sitä kotiin. Vaari suostuttelee mökinemännän, leski-Hultan kumppanikseen, mutta tämän etiikka ei sitä sallisi ja hän pelkää vankeutta. Toisessa jaksossa Kenttäläinen eli Juhani Lunki hiihtää kevään viimeisillä hankikeleillä kunnanesimies Veija Katajan taloon rojahtaen pirtin penkille. Kataja arvelee ensin Lunkin olevan humalassa, mutta sitten voihkintaa kuunneltuaan päättelee tämän olevan sairas. Lunki pyytää papin ja vallesmannin paikalle, mutta lopulta paljastuu, että Lunkin ainoa motiivi olikin vain nolata virkavallan edustajat. <br /><br />Laajuus 21 + 20 sivua<br />Kirjoituspaikka ja -aika ensimmäisessä jaksossa ei ole päiväystä, toinen jakso Piippola 2.3.1949<br /><em>Jauhot</em> on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1949 (Otava), sisältyy teokseen <em>Kootut teokset 7</em> (Otava 1989). <br /><br />Ydinfyysikko Fulmari työskentelee salaisessa tutkimuskeskuksessa, "atomikaupungissa". Naimaton mies on  vieraantunut muusta ympäristöstään. Kerran raskaan työpäivän jälkeen häntä tulee vastaan tuntematon mies puhutellen Fulmaria vuorenpeikoksi. Fulmari muistaa, että siinä on hänen nuoruudenystävänsä Edmund Haunt. Keskustelun seurauksena Fulmari tulee vainoharhaiseksi ja alkaa kuvitella häntä  seurattavan ja vahdittavan. Vaikka hän pääseekin kylpylälomalle lepuuttamaan hermojaan, hän yhä jatkaa harhaista eloansa ja joutuu lopulta hullujenhuoneelle. <br /><br />Novellin otsikko on kirjoitettu punakynällä ja teksti kosmoskynällä, korjauksia punakynällä. Repliikit on erotettu uudelleen alkuviivan sijasta lainausmerkein. Novellin läpikulkevana johtomotiivina on pallo: Hauntin jalkapallo, tyhmien futisfanien pallon kaltainen pullistelu, ydinpommimiesten tahto räjäyttää koko maapallo, Hauntin halu puristaa totuus Fulmarista kuin mädästä sitruunasta, Fulmarin pyrkimys tunkeutua atomien aurinkokuntiin. Nimi Fulmari on symbolinen ja se merkitsee eräänlaista mustekalaa. Myös nimi Haunt on symbolinen ja viittaa takaa-ajoon, seuraamiseen. Motiivi atomimiehen isännän vaihdosta oli enteellinen, sillä kokoelman ilmestymisvuonna brittiläinen ydinfyysikko Bruno Pontecorvo loikkasi Helsingin kautta Neuvostoliittoon hallussaan länsivaltojen vetypommisalaisuuksia. Niiden avulla Neuvostoliitto räjäytti vuonna 1952 ensimäiset vetypomminsa.<br /><br />Laajuus 44 sivua<br />Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 24.2.1949<br /><em>Atomintutkija ja muita juttuja</em> ilmestynyt vuonna 1950 (Otava), sisältyy teokseen <em>Kootut teokset 7</em> (Otava 1989). <br /><br />Tekstin otsikkona on <em>Vuoropuhelut "Arctic Furyyn"</em>. Se sisältää repliikkejä muualla olevaan tekstiin, jotka ovat katkelmallisia lisäyksiä sivuille. Mistään ei käy ilmi, liittyvätkö nämä elokuvakäsikirjoitukseksi aiottuun tekstiin. Näin voisi päätellä suluissa olevasta alaotsikosta "(ulkokuvat)". Mahdollisesti on kyseessä hanke, jota oli tarkoitus tarjota Erik Blombergille ja Eino Mäkiselle, jotka olivat tehneet Lappi-aiheisia elokuvia. Blombergin <em>Valkoinen peura</em> valmistui vuonna 1952, ehkä Haanpää oli tietoinen elokuvan suunnitelmasta. <em>Arctic Fury</em> (Jääkenttien raivo) on Norman Dawnin ja Fred R. Feitshans Jr:n ohjaama amerikkalainen elokuva, joka valmistui vuonna 1949. Olisiko Haanpäällä ollut tarkoitus kirjoittaa tämän elokuvan Lappiin sijoittuva versio?<br /><br />Laajuus 15 sivua<br />Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 14.3.1949<br /><br />Lehtiön takakannen kääntösivu sisältää katkelman kesken lauseen ja sanan novellista <em>Kultakesä</em> (<em>Atomintutkija ja muita juttuja, </em>Otava 1950).