Digitalisaatio on muovannut yhteiskuntaamme jo vuosikymmenten ajan. Uusien teknologioiden nopeasta kehitystahdista huolimatta muutos paperipohjaisista järjestelmistä ja prosesseista on ollut julkisella sektorilla hidasta ja jokseenkin kivuliasta. Haasteet liittyvät usein muutoksiin organisaatioissa ja prosesseissa, sekä organisaatioidenväliseen yhteistyöhön. Kokonaisarkkitehtuuri pyrkii tukemaan organisaatioita järjestelmien ja prosessien yhteensovittamisessa sekä integroinnissa. Tässä työssä tutkitaan kokonaisarkkitehtuuria ja digitalisaatiota julkisella sektorilla. Toisaalta tutkimuksen kohteena on myös kokonaisarkkitehtuurin ja digitalisaation käsitteellinen sisältö ja ulottuvuudet olemassa olevan kirjallisuuden perusteella.

Työn perusteella voidaan todeta, että digitalisaatiota voidaan omaksua organisaatiossa joko olemassa olevia prosesseja vahvistavalla tai muuttavalla tavalla. Jälkimmäinen edellyttää kuitenkin koko organisaatiota koskettavia toimenpiteitä poikittaisen integraation ja edelleen asiakaslähtöisen organisaation mahdollistamiseksi. Toisaalta, kokonaisarkkitehtuuri näyttää yhden käsitteen sijaan kattavan joukon eri ulottuvuuksia, jotka vaikuttavat sen arvonluonnin logiikkaan sekä omaksumiseen. Ennen kaikkea kokonaisarkkitehtuuri voidaan käsittää realisoituneeksi toimintaprosessien ja tietojärjestelmien väliseksi rakenteeksi, tai vaihtoehtoisesti tällaisen rakenteen syntyä ohjaavaksi metaprosessiksi.

Työn tuloksena selvisi, että prosesseja muuttavan digitalisaation omaksumiseen kohdeorganisaation kokonaisarkkitehtuurin tulisi luoda yhteinen visio tavoitearkkitehtuurista sekä tarjota ymmärrystä organisaation nykytilasta nyky- ja tavoitetilan välisen eron hahmottamiseksi. Lisäksi kokonaisarkkitehtuurin pitäisi tukea uusien digitalisaation myötä syntyvien teknologisten mahdollisuuksien tunnistamisessa sekä hyödyntämisessä. Laajemmin, kokonaisarkkitehtuurin tulisi toimia sekä rakenteena että ohjaavana visiona digitalisaation tuomien uusien mahdollisuuksien hyödyntämisessä.