Toimialan synnystä alkaen osuuskunta tai yhdistys olivat tyypillisimmät tavat järjestää osakekaupankäynti. Organisaatiomuodon valintaan vaikuttivat vallalla olleet institutionaaliset, taloudelliset ja teknologiset tekijät. Huolimatta ympäristön jatkuvasta muutoksesta, osuuskunta arvopaperipörssien hallitsevana yhtiömuotona säilyi vuosisatojen ajan. Vuosituhannen vaihteessa valtaosa pörsseistä kuitenkin yhtiöitettiin ja ne omaksuivat osakeyhtiömuotoisen liiketoiminnan periaatteet. Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että keskeisimmät muutokseen johtaneet syyt olivat kansainvälistyminen ja informaatioteknologian kehittyminen. Tästä huolimatta on epäselvää, miten yhtiöittäminen tapahtuu ja mikä herkistää organisaation muutokselle. Tämä diplomityö pyrkii täydentämään näitä puutteita aikaisemmassa kirjallisuudessa.

Tässä diplomityössä tutkitaan Helsingin Arvopaperipörssin yhtiöittämistä vuonna 1995. Paineet muuttaa Pörssin organisaatiomuotoa alkoivat muodostua 1980-luvun alussa, kun muutokset liiketoimintaympäristössä toivat esiin osuuskunnan heikkoudet. Paine muuttua kertyi kolmella eri tasolla, jotka olivat kilpailu, puutteet rahoituksessa sekä mahdollisuus arvon realisoimiseksi. Ensinnäkin, osuuskunta ei pysty suoriutumaan hyvin kilpailluilla markkinoilla. Kasvava kilpailu pörssien välillä pakotti ne etsimään ratkaisuja kilpailukyvyn parantamiseksi. Eriävät intressit jäsenten välillä, hidas päätöksenteko ja puutteelliset resurssit tekivät tästä hyvin vaikeata. Toiseksi, osuuskunnan mahdollisuudet rahoittaa investointeja ovat rajatut. Kaupankäynnin sähköistyminen vaati suuria investointeja, jotka rahoitettiin pääosin velalla. Korkea velkaantumisaste kasvatti riskiä ajautua taloudelliseen ahdinkoon. Lisäksi osuuskunnan osuudella ei ole arvoa nimellisarvoa lukuun ottamatta. Osuus ei oikeuta omistajaansa saamaan osinkoa eikä sen arvo kasva samaan tapaan kuin osakkeen arvo. Kasvava liikevaihto ja mahdollisuus tehdä voittoa kasvattivat osuuteen liittyvää vaihtoehtoiskustannusta. Osuuden muuttaminen osakkeeksi toisi jäsenille merkittävän voiton.

Vaikka muutospaine Pörssissä kertyi kahden vuosikymmenen ajan, organisatoriset voimat vastustivat muutosta, kunnes paine oli saavuttanut kaikki intressiryhmät Pörssin päätöksentekoelimissä. Tällöin paine muuttua oli ”symmetrisesti” jakaantunut. Tuloksieni perusteella totean seuraavaa: (1) osuuskunnan heikkoudet tulevat esiin, kun kilpailu, rahoitustarpeet tai mahdollisuudet arvon realisoimiseksi kasvavat; (2) osakeyhtiö herkistyy muutokselle kun siinä oleva paine muuttua on symmetrisesti jakautunut ja ylittää rajatason, joka määräytyy organisatoristen vastavoimien perusteella; (3) osuuskunta on herkempi sellaisille ulkoisille muutoksille, jotka symmetrisesti kasvattavat painetta organisaation sisällä, kuin muutoksille, jotka epäsymmetrisesti kasvattavat painetta.